Vähemmistöuskontojen tulevaisuus huolestuttaa Yaron Nadbornikia
Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtajan Yaron Nadbornikin mielestä uskontojen tulisi juurtua suomalaisuuteen.
Nuoren miehen matka Ruotsiin oli rankka.
– Tukholmassa veljeni piti ottaa kipa pois päästä parin tunnin jälkeen, ei sitä huutelua kestänyt. Malmössä se aika on 20 minuuttia, kertoo Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik.
Nadbornik on seurannut Ruotsin ja Ranskan antisemitististä kehitystä huolestuneena. Kampissa voi vielä rauhassa istua kipa päässä kahvilla.
– Mutta Tukholman tilanne on meillä kymmenen vuoden päästä, jos me emme estä niitä kehityskulkuja, jotka Ruotsissa ovat tapahtuneet.
Nadbornik ei puhu Suomesta ulkopuolisena. Hän on viidennen polven helsinkiläinen, Hankenin käynyt ekonomi – ja itse asiassa suomenruotsalainen. Valokuvauksen lomassa hän juttelee menneistä kesätöistään hotellin vastaanotossa ja perunannostosta lähellä sijaitsevalla yhteisötilalla.
Suomenruotsalaisuudesta Nadbornikia lapsena joskus härnättiin, juutalaisuudesta ei juurikaan. Vaikka juutalaisena eläminen on ollut mutkatonta, kauaa niin ei luultavasti enää ole.
Toisen kulttuurin kieltäminen on idiotismia
Helsingin synagogassa on tänä kesänä ollut rauhallista. Viimeisten kolmen kuukauden aikana on saatu vain yksi vakava uhkaus. Väkivaltaisia viestejä tulee yleensä kahdelta taholta: kotimaiselta äärioikeistolta ja ääri-islamilaisilta jihadisteilta. Portilla ollaan tarkkana, eikä toimittaja pääse sovitusta tapaamisesta huolimatta sisään näyttämättä henkilöpapereita ja pressikorttia.
– Uskontojen tila on pikkuhiljaa mutta varmasti kaventumassa. Ihmisten ymmärrys uskontoja kohtaan on häviämässä. Ajatellaan, että jos kukaan ei harjoita mitään uskontoa, niin kaikilla on helpompaa, Yaron Nadbornik pohtii.
Häntä hämmentää nykyinen puhe monikulttuurisuudesta.
– Monikulttuurisuus ei ole sitä, että kaikki tekevät samalla tavalla. Sehän on yhtenäiskulttuuria. Monikulttuurisuutta on se, että minulla on omat tapani, muilla on omansa, ja haluamme silti olla tekemisissä toistemme kanssa ja oppia toisiltamme.
Ihmisten ymmärrys uskontoja kohtaan on häviämässä. Ajatellaan, että jos kukaan ei harjoita mitään uskontoa, niin kaikilla on helpompaa.
Nadbornik pitää laadukasta uskonnon ja historian opetusta yhtenä tärkeimmistä työkaluista sekä tietämättömyyden että radikalismin torjuntaan. Yhteistä katsomusainetta hän ei tue.
– Pitää lähteä liikkeelle siitä, että ihminen saa oman uskontonsa ja äidinkielensä opetusta ja samalla oppii kunnioittamaan suomalaista kulttuuria. Se, että yritetään pyyhkiä toisen kulttuuria pois, on idiotismia.
Nadbornikin mielestä olisi myös viisasta alkaa kouluttaa imaameja Suomen yliopistoissa. Opetus olisi tasalaatuista, ääriajattelu ei saisi tilaa ja muslimiyhteisöjen johtajat seisoisivat vankasti suomalaisella maaperällä. Sama pätee teoriassa myös rabbeihin, mutta käytännössä tilanne on eri.
– Meillä on jo yksi rabbi, emmekä me tarvitse toista. Me olemme hirveän pieni yhteisö.
Rabbi Simon Livsonilla on suomalainen multa syvällä varpaiden välissä: hän on maanviljelijän poika Pohjois-Savosta.
Aktiivisuutta ei mittailla
Juutalaisuuden ydin on usko yhteen Jumalaan.
– Se oli aikanaan hirveän radikaali ajatus. Mutta ydin valuu alas perhekeskeisyyteen, Yaron Nadbornik selittää.
Juutalaiset harjoittavat uskontoaan pääasiassa kotona, jossa naisen asema on vahva. Nadbornikin mukaan vain 0,1 prosenttia harjoituksesta tapahtuu synagogassa.
Toisaalta tapojen noudattamisella ei Nadbornikin mukaan ole kovin suurta merkitystä. Jos joku käy synagogassa kerran vuodessa, se ei tee hänestä päivittäiskävijää huonompaa juutalaista.
– Kyse on kunkin ihmisen suhteesta itseensä ja Jumalaan. Juutalainen yhteisö ei ole olemassa sitä varten, että siellä mitattaisiin ihmisten aktiivisuutta.
Ymmärrän hyvin niitä muslimeita, jotka lukevat uutisia itsemurhapommittajista eivätkä tunnista uskontoa omakseen.
Nadbornik painottaa myös, ettei juutalaisuus ole pelkkä uskonto. Se on myös kulttuuri, kansa ja filosofia. Ne ovat erottamattomat.
– Jos antiikin Roomassa olisit kysynyt ihmiseltä kadulla, että mikä hänen uskontonsa on, ei hän olisi osannut vastata – hän on roomalainen. Sama pätee juutalaisiin.
Teologisesti Nadbornik toteaa juutalaisuuden kaihtavan absoluuttisia totuuksia. Raamatuntulkintakaan ei ole yksioikoista.
– Raamattu on harvasanainen, ja sen takia on hankala sanoa, että minulla on yksi lopullinen totuus. Kun juutalainen tutkii Raamattua, hän ei välttämättä mieti, mitä siellä lukee, vaan mitä siellä ei lue.
Ateistijuutalainenkin voi Nadbornikin mukaan olla ihan hyvä juutalainen.
– Annamme kaikkien kukkien kukkia.
Ääritapaukset leimaavat koko ryhmän
Viime heinäkuussa Jerusalemin Pride-kulkueeseen iski puukon kanssa ääriortodoksijuutalainen mies. Kuusi marssijaa haavoittui, ja ainakin yksi kuoli haavoihinsa. Yaron Nadbornikia tapaus inhottaa.
– Sillä puukottajalla ei ollut mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa. Ymmärrän hyvin niitä muslimeita, jotka lukevat uutisia itsemurhapommittajista eivätkä tunnista uskontoa omakseen.
Ääritapaukset leimaavat helposti koko yhteisön. Nadbornik kuvaa tilannetta vertauksella: vaikka jalkapallojoukkueen pelaaja heittäisi rasistisia kommentteja kentällä, se ei tee joukkueen kannattajasta rasistia. Media nostaa kuitenkin pintaan juuri ääritapaukset.
– Eihän rauha näy kaduilla, sota näkyy, Nadbornik toteaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tarja Halosen mielestä sisällissodan traumasta selvinnyt Suomi on kuin afrikkalainen menestystarina
AjankohtaistaVuosi 1918 oli Suomen historian musta piste. Nyt tänne on kuitenkin luotu yhteiskunta, joka on joko maailman onnellisin tai ainakin vähiten onneton. Miten? Sitä pohdittiin SuomiAreenassa.
