”Ukko tuo meille jokapäiväistä iloa”, kertoo Kati Tervo, jonka selkäytimestä löydettiin kasvain kesällä 2020. Yhdessä Jari Tervon kanssa kirjoittamissaan Ukko-kirjoissa hän kertoo arjesta koiran ja sairauksien kanssa.
Vakavat sairaudet ovat saaneet kirjailija Kati Tervon miettimään elämän rajallisuutta – Ukko-koira on auttanut häntä keskittymään käsillä olevaan hetkeen
Kati Tervo on huomannut, että koiran kanssa lenkkeily ja koiran paijaaminen hoitavat mieltä terveyshuolien keskellä. Puolisonsa Jari Tervon kanssa hän on kirjoittanut kaksi kirjaa elämästä Ukko-koiran kanssa.
Kesällä 2020 Kati Tervon selkäytimestä löydettiin kasvain. Loppuvuodesta 2022 puolestaan hänen puolisollaan Jari Tervolla diagnosoitiin eturauhassyöpä. Pirteä borderterrieri Ukko on tuonut pariskunnan arkeen jokapäiväistä iloa ja rutiineja, jotka kannattelevat terveyshuolienkin keskellä.
– Ukko on meille tärkeä perheenjäsen. Me puhumme hänestä ehdottomasti hän-muodossa, Kati Tervo kertoo.
Vakavasti sairastuminen on hänen mukaansa myös kova psyykkinen piina, jota ei osata huomioida riittävästi hoitoprosessien aikana.
– Ainakaan minulta kukaan ei kysynyt mielialasta mitään, enkä itsekään siinä akuutissa vaiheessa osannut ajatella muuta kuin konkreettista lääketieteellistä hoitoa. Mieli laahasi perässä.
– Pääsin onneksi nopeasti leikkaukseen. Sitten kului kauan ennen kuin tajusin olevani vammastani ja tilanteestani masentunut. Kasvain oli hyvänlaatuinen ja hidaskasvuinen, mutta se oli ehtinyt painaa hermoratoja Katin selkäytimessä jo kymmeniä vuosia.
– Olin ollut tietämättäni vakavasti sairas. Oli lottovoitto, että kasvain löytyi. Ilman sitä olisin voinut menettää liikuntakykyni kokonaan.
Minua kannattelee myös tieto siitä, että kohdallani asiat olisivat voineet mennä paljon pahemminkin.
Vaikka Tervo pystyykin taas kävelemään, hänen fyysinen toimintakykynsä ei enää palaa ennalleen.
– Nykyään minun on aina huomioitava liikuntakykyni rajat. Onneksi välillä on hyviä päiviä. Jos saan levätä tarpeeksi ja nukuttua hyvin, en ehkä seuraavana päivänä edes ajattele, että minulla on tällainen vamma, Tervo sanoo.
– Jos taas nukun huonosti eivätkä jalkani ole yhteistyökykyiset, se harmittaa ja masentaa. Arkeni on aika rajoitettua. En uskalla suunnitella sosiaalisia menoja kuten ennen, kun en halua ottaa riskiä, etten sitten jaksakaan tehdä jotain sovittua.
Vakava sairastuminen on myös psyykkinen tärsky
Sairastumiseen liittyy Kati Tervon mukaan luopumisen tuskaa.
– Selkäydinvammapoliklinikalla ihmettelin, eikö teillä ole täällä psykologia, jonka kanssa voisi käydä läpi sairastumiseen liittyviä tunteita. Siellähän käy asiakkaita, joille on sattunut vaikka mitä onnettomuuksia. Seurauksena on invaliditeettia ja monenlaisia pysyviä vaivoja. Valitettavasti psyykkisen puolen hoitoon ei ole resursseja.
Julkinen avautuminen sairaudesta auttoi häntä kuitenkin löytämään vertaistukea.
– Yksi ihana ihminen otti yhteyttä ja kertoi, että häneltäkin löydettiin kahdeksan vuotta sitten vastaavanlainen kasvain kuin minulta. Soittelemme silloin tällöin ja harrastamme tällaisia vertaistukijuttuja.
Myös sosiaalisessa mediassa Kati Tervo on saanut paljon tsemppausta.
– Ihminen kaipaa kannustusta. Arjenkin pieniä vastoinkäymisiä jaksaa paremmin, jos mieliala on hyvä. Minua kannattelee myös tieto siitä, että kohdallani asiat olisivat voineet mennä paljon pahemminkin. Nyt tilanteeni on kohtuullinen, kun se olisi voinut olla tosi huono.
Kati ja Jari Tervon Ukko on pirteä borderterrieri, jolla on kova ääni.
Koiralla on suuri terveysvaikutus
Kati Tervon arkea maadoittaa myös Ukko-koira, joka pakottaa omistajansa ulkoilemaan päivittäin. Kati huolehtii lyhyistä kävelyistä, Jari Tervo pitkistä. Koiran kanssa lenkkeily hoitaa myös mieltä.
– Ukko pitää päivämme hyvässä rytmissä.
Vakavia sairauksia kohdatessa myös ymmärrys elämän rajallisuudesta kirkastuu. Kasvaimen löytyminen sai miettimään kuolemaa.
– Koira on kuitenkin tässä ja nyt -hetkessä elävä olento, Tervo sanoo.
Se auttaa ihmistäkin keskittymään käsillä olevaan hetkeen ja nauttimaan siitä.
– Koiran paijaaminen tuo elämään myös sellaista kivaa läheisyyttä. Koiralla on ollut meihin suuri terveysvaikutus. Emme voi vain jäädä sohvalle makaamaan.
Ei kannata jäädä liikaa itsekseen vellomaan, vaan mieluummin puhua pois sitä sairauden aiheuttamaa järkytystä.
Kati Tervo pitää itseään onnekkaana myös, koska pariskunnalla on takanaan paljon yhteisiä vuosia.
– Tällaisissa sairastumisiin liittyvissä koettelemuksissa pitkä ihmissuhde on tuonut turvaa puolin ja toisin. Tilanteet tasoittuvat, kun toinen on välillä hoidettavan roolissa ja toinen hoitajan, ja sitten taas toisin päin.
Muille vakavasti sairastuneille Tervo haluaa sanoa, että kannattaa yrittää pitää puolensa hoitosysteemeissä.
– Ei kannata jäädä yksin. Oma tilanne on hyvä ymmärtää ja faktat hyväksyä, mutta arjesta kannattaa etsiä myös valopilkkuja. Ei kannata jäädä liikaa itsekseen vellomaan, vaan mieluummin puhua pois sitä sairauden aiheuttamaa järkytystä. Nämä ovat toki tosi yksilöllisiä asioita ja riippuu paljon siitä, mikä ihmisen sairaus ja ennuste on.
Kati Tervon mukaan myös koiran rapsuttelu auttaa paljon, jos se vain on omassa tilanteessa mahdollista.
Ukko pakottaa omistajansa päivittäin ulkoilemaan. Kati Tervo huolehtii lyhyistä kävelyistä, Jari Tervo pitkistä. Koiran kanssa lenkkeily hoitaa myös mieltä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kati Tervo sai idean uuteen romaaniinsa tätinsä surullisesta kohtalosta
Hyvä elämäNuorena Kati Tervo haaveili taiteilijan ammatista. Niin oli aikoinaan tehnyt myös hänen tätinsä.
