Riikka Leinonen purkaa vammaisuuteen liittyviä ajatusvääristymiä ja suoranaisia valheita yhdessä Sofia Tawastin kanssa kirjoittamassaan Suuri valhe vammaisuudesta -kirjassa.
Vammainen eikä viallinen – tietokirjailija Riikka Leinonen olisi valmis räjäyttämään normaalin ja epänormaalin kategoriat
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas Riikka Leinonen tarkastelee kaupunkitiloja kriittisin silmin ja visioi yhteiskuntaa, jossa myös eri tavoin vammaiset pystyvät toimimaan täysivaltaisina kansalaisina.
Riikka Leinosen asiantuntemuksella, näkemyksillä ja mielipiteillä on ollut kysyntää pitkin syksyä. Elokuussa häneltä ilmestyi yhdessä Sofia Tawastin kanssa tietokirja Suuri valhe vammaisuudesta, joka on nyt myös tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Sen takakannessa on varoitus: tämä kirja saattaa järisyttää ihmiskäsitystäsi.
Leinonen itse olisi valmis räjäyttämään kokonaan myös normaalin ja epänormaalin kategoriat ja erilaiset jaottelut meihin ja heihin. Näihin ajatusrakennelmiin kytkeytyvät monet vammaisuutta koskevat stereotypiat ja suoranaiset valheet, joita he Tawastin kanssa kirjassaan purkavat.
Eikö taivasten valtakuntakin ole juuri tällainen paikka, jossa kaikki saavat olla omia itsejään ilman leimoja?”
– Tavoitteenamme on ollut erilaisten vammaisuutta koskevien yhteiskunnallisten epäkohtien esiin tuominen, mutta myös ratkaisuvaihtoehtojen ja utopioidenkin esittely. Visioimme, millainen olisi yhteiskunta, jossa myös eri tavoin vammaiset pystyisivät osallistumaan ja toimimaan täysivaltaisina kansalaisina.
– Eikö taivasten valtakuntakin ole juuri tällainen paikka, jossa kaikki saavat olla omia itsejään ilman leimoja, Leinonen pohtii nauraen.
Hän on entinen seurakuntanuori Muuramesta ja Raamattunsa lukenut.
– Tykkäsin esimerkiksi hartauksien vetämisestä.
Riikka Leinonen kehuu Lammassaaren esteettömiä pitkospuita, joiden ansiosta lähiluonnosta nauttiminen on tehty mahdolliseksi myös pyörätuolin käyttäjille. Rakennettua kaupunkitilaa hän tarkastelee kriittisesti. “Kun suunnittelimme kirjamme julkkareita, oli todella vaikeaa löytää Helsingistä baaria tai muuta illanviettopaikkaa, jossa erilaiset esteettömyystarpeet olisi pyritty huomioimaan.”
Ajatusvääristymät julkiseen keskusteluun
Alkusysäyksensä Suuri valhe vammaisuudesta -kirja sai korona-aikana, kun Riikka Leinonen toimi isänsä omaishoitajana. Tuolloin hän törmäsi ensimmäistä kertaa kunnolla rakennetun ympäristön ja kodinkin tilojen esteellisyyteen. Kun mihinkään ei päässyt, myös hänen oma toimintakykynsä heikkeni.
– Se oli repivää koko perheelle.
Sofia Tawast puolestaan sai tietää, että hänen esikoislapsensa on vammainen, ja havahtui siihen, miten vähän hän itse ja hänen ympärillään olevat tiedostavatkin ihmiset tiesivät vammaisuudesta.
Tawastille vammaisuus ei ollut aiemmin näyttäytynyt arkipäiväisenä asiana vaan korkeintaan ihmettelyn aiheena, pitääkö uudisrakennuksiin tosiaankin aina tehdä tilaa vievät invavessat.
Ratkaisuksi ahdistukseensa ja pohtiakseen lapsensa mahdollisia tulevaisuudennäkymiä Tawast halusi tutustua eri tavoin vammaisiin aikuisiin. Instagramissa Tawast tapasi Leinosen, Hel Looks -katumuotiblogissakin esiintyneen cp-vammaisen hipsterin.
Molemmat olivat törmänneet yhteiskunnassa vallitseviin ajatusvääristymiin vammaisuudesta.
– Tuntui äärettömän tärkeältä tuoda ne julkiseen keskusteluun, Leinonen sanoo.
Kirjoitusprosessi oli aiheen henkilökohtaisuuden vuoksi molemmille yhtä aikaa sekä terapeuttinen että tuskallinen.
Kirja on vetävästi kirjoitettu ja perusteellisesti taustoitettu. Sitä varten on haastateltu eri alojen asiantuntijoita ja vammaisaktivisteja. Vastaavaa yleisteosta vammaisuudesta ei ole Suomessa aiemmin julkaistu.
– Nykyään esittelen itseni cp‑vammaiseksi yhteiskunta-alan ammattilaiseksi ja vapaaksi kirjoittajaksi. Viimeistään Finlandia-ehdokkuuden myötä voin varmaan kutsua itseäni myös kirjailijaksi, Leinonen toteaa.
Vammaisuus ei ole koko identiteetti
Riikka Leinosen cp-vamma merkitsee sitä, että hänellä on synnynnäinen aivovaurio, joka näyttäytyy kokoelmana neurologisia, kognitiivisia ja kehollisia oireita. Koko vasen puoli hänen kehostaan on lievästi halvaantunut ja jäykkä. Vasemmalla kädellään hän pystyy toimimaan karkeamotorisella tasolla, esimerkiksi liikuttamaan koko käsivartta, mutta peukalon ja etusormen välinen pinsettiote on heikko, mikä hankaloittaa monia arjen toimintoja.
– Minulle vammainen-sana on hyvin arkipäiväinen osa identiteettiäni, mutta vammaisuus ei ole koko identiteettini.
Lapsena Leinonen ei osannut jakaa ihmisiä vammaisiksi ja vammattomiksi, mutta pienestä asti hän on ajatellut kantavansa mukanaan ominaisuutta, jonka myötä hän hahmottaa maailmaa eri tavalla kuin muut.
Jo päiväkoti-ikäisenä Leinonen opetteli erilaisia vammaansa liittyviä hissipuheita, joiden tehtävä oli ilmoittaa, miksi hän ei vammansa takia pystynyt johonkin, mihin tietyn ikäisen lapsen oletettiin automaattisesti pystyvän.
– Vammattomat kuitenkin ihmettelivät, miten kehtasin kutsua itseäni vammaiseksi. Se tulkittiin helposti niin, että vähättelin itseäni, Leinonen sanoo.
Näin vammaisuuteen liitetyt negatiiviset mielleyhtymät tulivat Leinoselle tutuiksi jo varhain muiden kauhistelevan ja voivottelevan asenteen kautta. Itse hän ei osannut ajatella, että hänessä olisi ollut jotakin vikaa.
– Huomasin, että muiden suhtautumista helpotti, kun kerroin olevani vain lievästi cp-vammainen, vaikka itselleni vammaisuuden asteen ilmoittamisella ei ollut niin merkitystä. Opin varhain, että asiat menevät hankaliksi, jos täräytin ilmoille v-sanan ilman lievennyksiä.
Leinosen mukaan yksi kulttuurissamme toistuva suuri valhe vammaisuudesta onkin, että vammaisuudessa itsessään on lähtökohtaisesti jotain kauheaa, surullista tai traagista. Tällaisesta asenteesta kertoo myös vammainen-termin käyttäminen haukkumasanana. Samalla unohtuu, että yksilön ominaisuutena vammaisuus voi olla yhtä neutraali piirre kuin esimerkiksi ruskeasilmäisyys.
Toisin kuin usein kuvitellaan, vammaisuus ei myöskään merkitse samaa kuin sairaus. Monet vammaiset ovat täysin terveitä. Helposti unohtuu myös, että vammaisia on lukumääräisesti todella paljon. Vammaiset ovat maailman suurin vähemmistö, eivät mikään pieni marginaaliporukka.
Riikka Leinonen haaveilee yhteiskunnasta, jossa ei ole jaottelua meihin ja heihin ja jossa normaalin ja epänormaalin kategoriat on romutettu.
Maisema-arkkitehtuurin opinnot herättivät halun vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin
Lukion jälkeen Riikka Leinonen lähti opiskelemaan maisema-arkkitehtuuria Aalto-yliopistoon. Kun opinnoissa piti rakentaa pienoismalleja, Leinonen huomasi, ettei se onnistu häneltä ilman kahta toimivaa kättä.
Hän ei ymmärtänyt pyytää vaihtoehtoisia suoritustapoja eikä niitä hänelle tarjottukaan, vaan hän teki vaihtokauppoja opiskelukavereidensa kanssa. Joku rakensi hänen pienoismallinsa, ja hän suoritti kavereille muita palveluksia.
– Äitini oli lastenpsykologi, ja lapsuudessani ympärilläni oli paljon turvallisia aikuisia. Sain heiltä kannustusta ja tukea, mikä on kantanut minua aikuisuuteen asti rautaisena itsetuntona. En ole koskaan ajatellut, etten vammaisuuteni takia pystyisi johonkin, mutta maisema-arkkitehtiopintojeni aikana uuvuin, kun piti jatkuvasti yrittää yltää ulkoa käsin määriteltyyn normaaliin.
Samalla Leinonen ymmärsi, kuinka konkreettista yhteiskunnassamme on ableismi eli ajattelutapa, jossa vammaton ihminen nähdään normaalina ja tavallisena ja vammainen ihminen poikkeavana ja vähemmän arvokkaana.
– Ajatellaan, että vammaisen ikään kuin kuuluukin olla ulkopuolinen. Sen sijaan, että kauhistelisimme kaupunkitilaa, joka on täynnä esteellisiä rakennuksia, voivottelemme sitä, että joku käyttää pyörätuolia.
Vammaisuuteen liittyvää stigmaa on tärkeä purkaa, mutta tärkeää on ottaa huomioon myös vammaisuuden fyysinen puoli, Riikka Leinonen muistuttaa.
– Tämä liittyy siihen, millaista maailmaa rakennamme.
Maisema-arkkitehtiopinnot jätettyään Leinonen päätyi opiskelemaan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteelliseen tiedekuntaan.
– Hakeuduin sinne aluksi puoliksi läpällä. Olin kunnon vastarannankiiski, tosi epäliikunnallinen, mutta siellä yhteiskuntatieteellinen ajattelu vei minut mukanaan, ja innostuin siitä tosissani. Liityin myös vihreisiin.
Leinonen on työskennellyt myös eduskunnassa kansanedustajan avustajana ja tehnyt sitä ennen töitä maisema-arkkitehtuurin parissa. Hän on ollut suunnittelemassa esimerkiksi Roihuvuoren, Lassilan ja Kannelmäen lähiliikuntapaikkoja Helsingissä.
Kansainvälinen vammaisten päivä 3.12.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lavalla mies, keppi ja mikki – sokea koomikko Tommi Vänni pyrkii murtamaan stereotyyppistä kuvaa vammaisista
Hyvä elämäStand up -koomikko kertoo huumorilla höystettyjä tarinoita arjestaan näkövammaisena.
