Vanhalle kotikadulleen Espooseen palannut Kasmir valmistelee uutta tulemista artistina, mutta itsevarmuus kumpuaa nyt isyydestä – ”On kunnia olla isä”
Kasmir eli Thomas Kirjonen asuu talossa, jota ihaili jo lapsena. Muuton jälkeen pappi kävi siunaamassa kodin ja sen uudet asukkaat.
Isä osasi viheltää kovaa, niin kovaa, että se kuului puistoon asti. Siitä Thomas Kirjonen ja hänen siskonsa tiesivät, että on aika lähteä kotiin syömään. Periaatteessa napakka vihellys voisi vieläkin riittää, sillä nykyään artisti Kasmirina tunnettu Kirjonen muutti muutama vuosi sitten takaisin lapsuutensa kotikadulle Espoon Laaksolahteen, vain noin 60 metrin päähän äidistä, isästä ja isänisästä, fafasta.
– Mitä tuohon kotikatuun tulee, niin on aika hämmästyttävää, että meidän lapsemme ovat jo kuudetta sukupolvea tällä kadulla, Kirjonen sanoo ja katsahtaa viime syksynä syntyneeseen kuopukseensa.
Kun Kirjonen oli alkanut miettiä muuttoa Helsingistä Espooseen, hän bongasi myynti-ilmoituksista tutun talon. Talo oli juuri se lapsuuden ”unelmien talo”, jossa hän oli vieraillut kaverisynttäreillä. Paluu vanhalle kotikadulle alkoi tuntua selvältä. Nyt kun perhe on kasvanut kahdella lapsella, paluu juurille tuntuu hyvältä myös kaksikielisyyden vaalimisen näkökulmasta.
– Yleensä perheen kesken puhumme suomea, mutta kun olen kaksin tai kolmin lasten kanssa, puhun heille ruotsia. Myös vanhempani puhuvat heille ruotsia. Lapset menevät ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun.
Uuden elämänvaiheen vanhoilla kotikulmilla kruunasi se, että pappi kävi siunaamassa talon ja sen uudet omistajat.
– Meillä ei ollut ketään vieraita siinä hetkessä, lapsiakaan ei vielä silloin ollut. Pappi tuli meille kynttilän kanssa ja toimitti kodinsiunauksen. Hän oli pyytänyt meitä kertomaan joitakin ajatuksia kodista, ja saimme valita rukouksen valmiista vaihtoehdoista. Se oli tosi kiva hetki, pappikin oli ihan innoissaan, koska kodinsiunaamisia ei kovin usein ole, vaikka perinne on vanha.
Omakotitalo, kaksi lasta, labradorinnoutaja, järkevä perheauto. Vaikuttaa siltä, että espoolainen unelma on nyt saavutettu?
– Hahaa, kyllä näin voi sanoa. Golf-harrastusta en ole aloittanut. Niin sitä vaan yhtäkkiä havahtuu siihen, että Espoo check list, se on täynnä, Kirjonen sanoo.
Laulaminen olikin se oma juttu
Kun Thomas Kirjonen oli lapsi, kotona ja automatkoilla kuunneltiin paljon musiikkia. Vanhemmat olivat mukana harrastajateatteri Fallåker Teaterissa, ja harjoituksissa mukana kulkenut poikakin innostui esiintymisestä, ei tosin näyttelemisestä, vaan musiikista. Kirjonen oli musiikkiluokalla ja soitti rumpuja, myöhemmin myös kitaraa.
Kun koulukavereitten kanssa perustettu bändi alkoi soittaa vähän rankempaa musiikkia, Kirjonen keksittiin pyytää rumpujen takaa laulamaan. Viimeistään Karakallion monitoimitalolla soitettu keikka osoitti, että oma instrumentti oli löytynyt.
– Oli jotenkin mieletöntä havahtua siihen, että laulaminen, tämähän se itse asiassa on se mun juttu.
Musiikin lisäksi jo varhain löytyi myös toinen kiinnostuksenkohde, ruoka. Kirjonen opiskeli peruskoulun jälkeen kokiksi ja työskenteli muun muassa Mummotunnelina tunnetun alueen ravintoloiden keittiössä ja Helsingin kaupungintalolla.
– Ruuanlaitto kiinnosti tosi paljon, mutta haaveilin myös muusikkoudesta jo nuorena. Siinä oli kuitenkin mukana aimo annos realismia. Ymmärsin, että musiikki on ala, jolla on hankala saada laskut ja vuokrat maksettua ja jokin suunnitelma b pitäisi olla.
Vadelmavene toi julkisuuden, johon ei voi valmistautua
Kesällä 2014 tapahtui se, josta jokainen artisti haaveilee. Rock-bändeissä mukana olleesta lähes tuntemattomasta laulajasta oli tullut sooloartisti Kasmir, jolla oli läpimurtohitti. Vadelmavene soi kaikkialla.
– Se oli hurja tapa tulla tunnetuksi. Ensin sitä haaveilee siitä, että joku tunnistaisi, ja kun se todella tapahtuu, se on aika kuumottavaa, se kun on vaikka perheen kanssa syömässä ja joku tulee siihen ottamaan selfietä. Julkisuutta ei pysty kuvittelemaan ollenkaan eikä sitä pysty hallitsemaan. Sen tietää vasta sitten, kun sen keskellä on.
Onneksi olin jo 29-vuotias ja saanut maistaa niitä asioita, joita elämällä oli tarjota.
Kirjosen mukaan huomiossa ja menestyksessä voi olla ”katastrofin resepti”, jos se tulee nopeasti ja jos itsetunto on heikko. Oliko se sitä?
– Kyllä oli, mutta itsetunto-ongelmat olivat aika ulkonäkölähtöisiä. Tukkakin oli jo alkanut lähteä. Välillä mietin, että olivatko bändit menestyneet huonosti vain sen takia, että niiden laulaja ei ollut tarpeeksi hyvännäköinen. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa suosittiin tietynlaista miehen ja naisen mallia, Kirjonen sanoo.
– Onneksi olin jo 29-vuotias ja saanut maistaa niitä asioita, joita elämällä oli tarjota. Elämässäni oli maadoittavia asioita kuten ystävät ja perhe.
Isänä olo on suuri kunnia
Kymmenessä vuodessa Thomas Kirjoselle on tapahtunut paljon. Jättihittiä on seurannut hyviä ja huonoja hetkiä julkisuudessa, kolme julkaistua ja yksi roskiin päätynyt lähes valmis albumi, levy-yhtiön vaihto, puolison löytyminen, muutto Espooseen ja lasten syntymät. Kirjonen on tehnyt kappaleita muille ja tullut tutuksi tv-ohjelmista. Hän on myös kamppaillut tärkeimmän työkalunsa, äänen, kanssa. Äänihuulista löytyi polyyppi, ja Kirjonen on korjaillut ääntään puheterapiassa.
– Miten olen pysynyt kasassa? No sitä välillä kysyn itseltänikin. Ehkä olen kuitenkin lujaa tekoa.
Rivikokista koko kansan artistiksi tulo oli iso muutos, mutta kyllä isäksi tulo oli kaikista suurin.
Toisaalta esimerkiksi liian synkeältä tuntuneen levyn päätyminen roskiin ei ollut ihan niin dramaattista kuin miltä kuulostaa. Prioriteetit olivat jo muuttuneet.
– Siinäkin huomasin, että lapsi on muuttanut kaiken. Rivikokista koko kansan artistiksi tulo oli iso muutos, mutta kyllä isäksi tulo oli kaikista suurin. Artistina maailma pyörii sun ympärillä, mutta isänä se pyörii jonkun pienen navan ympärillä ja se luo erilaisen arvopohjan. Nämä kaksi ovat nyt kirkkaasti kärjessä ja elämäni isoin onnistuminen, se että saan pidettyä heidät hengissä ja kasvatettua heistä hyvät tyypit. Se on tärkein juttu.
Ripaus siitä itseluottamuksesta, joka aiemmin tuli esiin vasta, kun Kirjonen asteli lavalle Kasmirina, on isyyden myötä levittäytynyt myös muuhun elämään.
– On mahtavaa olla isä. Se on kunnia ja siitä tulee olo, että on arvokas ja se antaa tosi paljon itsevarmuutta.
Nyt Thomas Kirjonen kokee tekevänsä uutta tulemista artistina. Keväällä ilmestyi sinkku Kukat, joka kertoo siitä, kuinka kauniit sanat ja kiitokset pitäisi sanoa tässä ja nyt, koska huomisesta ei voi tietää. Lisää kappaleita on tulossa ja levykin.
– Kyllähän se jännittää. Minua on nähty Elämäni biisi -ohjelmassa, mutta omia kappaleita en ole kauheasti esittänyt. Uusien biisien vastaanotto jännittää myös siksi, että tässä välissä on tullut paljon uusia artisteja. Alan olla jo vanhaa kaartia!
Onneksi monet unelmat jo toteutuneet, henkilökohtaiset ja ammatilliset.
– Mitä uraan tulee, niin unelma on, että saisi tehdä tätä omilla ehdoilla vielä pitkään ja että ihmiset, jotka ovat kuunnelleet ja diggailleet musiikistani, tulisivat jatkossakin keikoilla. Vuorovaikutus yleisön kanssa, se on kuitenkin homman suola.
Kuka?
Kasmir eli Thomas Kirjonen, 39, on espoolainen artisti ja kahden lapsen isä.
Mitä?
Julkaisi keväällä uuden sinkun nimeltä Kukat. Seuraava sinkku ilmestyy elokuussa. Kirjonen tunnetaan myös muun muassa Elämäni biisi -ohjelman vakioartistina.
Motto
Jos me ei osata tuntee armoa, niin ketä me sit oikeastaan ollaan?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Entinen rokkikukkoilija Pate Mustajärvi laulaa nyt 68-vuotiaan elämästä: ”Kun tiedostaa ajan rajallisuuden, saa elämästään enemmän irti”
Hyvä elämäSamaan aikaan vapaana ja skarppina oleminen tekee Mustajärven mielestä hyvää sekä kaalille että sielulle.