Päivänkakkaroiden on ajateltu muistuttavan keskiaikaisia munkkeja niiden keltaisen keskiön vuoksi. Keltainen keskiö on aikalaisten mielestä näyttänyt munkin päälaelta.
Varhainen e-pilleri, kitkerä kuukautisten edistäjä ja hiljaisen vastarinnan kukinto – Näillä kasveilla on yllättävä yhteys kristinuskoon
Luomakuntaa on nimetty usein hauskojen, kristinuskosta johdettujen maailmanselitysten avulla.
Kristinuskon vaikutukset näkyvät Suomessa monella – yllättävälläkin – tavalla.
– Ihmiset ovat löytäneet uskosta selityksiä niin pyhiin kuin arkipäiväisiinkin asioihin, sanoo kirkkohistorian dosentti Esko M. Laine.
Kristinuskosta on ammennettu esimerkiksi nimiä paitsi ihmisille myös kasveille. Moni kasvi on saanut nimensä ihmisten arkikokemusten ja uskomusten yhdistelmänä.
Apostoli Pietarin perintö näkyy kasveissa, joiden ulkonäön tai muun ominaisuuden on nähty kuvaavan häpeää, katkeruutta tai katumusta. Nämä tunteet liitetään siihen, kun Pietari pahassa paikassa kielsi tunteneensa Jeesuksen, jonka seuraaja hän oli.
Pietaryrtti on hyvä esimerkki siitä, miten maku vaikuttaa nimeen. Pietaryrtti maistuu katkeralta, samoin kuin Pietarin itku on mielletty katkeraksi. Myös siankärsämöä on nimitetty kansanomaisesti pietarinkukaksi. Senkin maku on karvas.
Aiemmin pietaryrttiä käytettiin sekä mausteena että rohtona. Sen sisältämällä tujonilla on sanottu olevan ruoansulatusta edistäviä ja suolistoloisia tuhoavia vaikutuksia.
Pietaryrttiä on käytetty myös lisäämään lantion alueen verenkiertoa ja edistämään näin kuukautisten alkamista. Britanniassa sitä käytettiin ruumishuoneissa peittämään kalmanhajua, varhaisessa Amerikassa ehkäisyyn.
Nykyisin pietaryrtin käyttö rohtona ja mausteena on monissa maissa kiellettyä, sillä tujoni on myrkyllistä ja voi aiheuttaa voimakkaitakin oireita.
Osa Pietariin liitetyistä kasvinnimistä ei ole enää jäljitettävissä. Esimerkiksi on epäselvää, miksi koiranputkea nimitettiin 1800-luvulla myös pietarinputkeksi. Kenties lääkinnällisistä syistä tai kasvin kukoistuksen osumisella Pietarin päivän tienoille? Ehkä siksi, että se saatettiin sekoittaa myrkkykeisoon, siis kasvina, joka johti valitsemaan kohtalokkaasti väärin?
Keltaisista kukistaan tunnettu pietaryrtti oli mauste- ja rohdoskäytössä kauan ennen kuin sen sisältämä tujoni luokiteltiin myrkylliseksi ja sen käyttö kiellettiin monissa maissa.
Munkit inspiraationa monessa nimessä
Helsingin Kaisaniemessä sijaitsevassa Kasvitieteellisessä puutarhassa kasvaa munkinsiveydenpuu. Nimi viittaa munkin seksuaaliseen koskemattomuuteen ja pyhään pidättäytymiseen.
Esko M. Laine kertoo, että puun käyttöhistoriaa voidaan päätellä sen latinalaisesta nimestä Vitex agnus-castus.
– Agnus-sanan juuret juontuvat kreikan kielen sanaan agonos, joka tarkoittaa suomeksi syntymätöntä, Tiedetään, että kasvia käytettiin jo Hippokrateen (460–370 eKr.) aikana tasaamaan hormonien toimintaa.
– Munkinsiveydenpuulla oli hormonaalisia vaikutuksia, ja sitä käytettiin antiikin aikana abortoivasti. Pienempinä annoksina se toimi hieman kuin e-pilleri, Laine sanoo.
Munkki-alkuista nimeä on käytetty päivänkakkarastakin. Ajateltiin, että kukan keltainen keskiö muistuttaa munkin päälakea.
Englanninkielisestä kasvinimistöstä Laine poimii vielä kolme nimeä: munkinkrassin eli köynnöskrassin, munkinraparperin eli pinaattihierakan ja munkinhupun eli ukonhatun. Suomalaisessa kasvistossa esiintyy lisäksi vuorimunkki, jonka nimi saattaa myös viitata munkin kaljuun päälakeen.
Munkin raparperi on puolestaan kitkerän makuinen, joten sen maun on ajateltu muistuttavan munkin kurinalaista elämää.
Ukonhattunakin tunnettu munkinhuppu on sen sijaan nimetty ulkomuotonsa perusteella. Kukan muoto muistuttaa munkin asuun kuuluvaa pään peittävää huppua. Ehkä munkinkrassi sai lempinimensä myös kasvin kasvutavasta, korottautumisesta kohti taivaita?
Munkinsiveydenpuuta käytettiin tasaamaan hormonitoimintaa, ja sillä ajateltiin olevan raskauksia ehkäisevä ja niitä keskeyttävä vaikutus.
Kasvien nimeäminen on ollut hiljaista vastarintaa
Kristinuskosta inspiroituneet kasvien nimet jaetaan Esko M. Laineen mukaan usein kahteen aikaan: katoliseen ja luterilaiseen.
Katolisen ajan nimeämisperinteet keskittyivät pyhimyksiin, munkkeihin ja luostarilaitokseen. Luterilaisena aikana kasvien nimissä korostuivat puolestaan papit. Niinpä päivänkakkaraakin alettiin kutsua papinkukaksi.
Kiinnostavia ovat sellaiset kasveille annetut nimet, joilla on ilmaistu vastarintaa kirkollisia auktoriteetteja kohtaan.
– Kasvien nimeämiseen on toisinaan liittynyt myös tietynlainen arvonkieltämisen ajatus. Esimerkiksi seurakuntalaisten kuva papista saattoi olla hyvin kaksijakoinen. Toisaalta papit toimivat opettajina ja sielunhoitajina, mikä oli positiivista. Toisaalta taas papin ahneuteen, siveettömyyteen tai epäsopivaan käytökseen suhtauduttiin paheksuen, Laine kertoo.
Tällaisten tapausten innoittamana ja ulkomuotonsa vuoksi sai osmankääminä tunnettu kasvi uuden ivallisen nimen: papin kulli.
– Se on esimerkki kansanomaisesta hiljaisesta vastarinnasta, kun on paheksuttu jonkun papin siveetöntä tai irstasta käytöstä, Laine sanoo.
Kansanperinteitä ja -uskomuksia tutkittaessa ei päästä pelkästään kauniiden, jalojen ja hartaiden tarinoiden jäljille, Esko M. Laine muistuttaa.
Kristinuskosta nousevia alatyylisiä nimiä on voitu antaa muutenkin kuin vastarintamielessä. Esimerkiksi maasta törröttäneet, sukuelimiä muistuttaneet haisusienet saivat kansan keskuudessa nimekseen pirunmunat.
Osmankäämille annettiin ivallinen nimi ”papinkulli”, kun kansan keskuudessa haluttiin ilmaista paheksuntaa jonkun papin siveetöntä tai irstasta käytöstä kohtaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Leppäkerttu on Jumalan lehmä – 5 pihalta tuttua lajia, joihin liittyy kristillistä symboliikkaa ja uskomuksia
Hengellisyys Hyvä elämäOmena ei todennäköisesti ollutkaan syntiinlankeemuksen hedelmä, perhonen nähtiin äitiään etsivän lapsen sieluna ja sammakko saattoi tuoda onnettomuuden. Tutut lajit kantavat mukanaan vahvoja merkityksiä.
