Vuohenputki maistuu parhaalta aivan nuorena ja vielä suppuisena. Kasvi sisältää muun muassa C-vitamiinia, rautaa ja magnesiumia.
Luonto tuottaa runsaasti maukkaita, ilmaisia kasveja – tässä viisi syötävän hyvää villivihannesta
Villivihanneksia kukoistaa pelloilla ja pientareilla, joutomailla ja pihanperillä. Esittelemme muutaman tutun ja syötävän hyvän kasvin. Kerää villivihanneksia puhtaista paikoista, etäällä vilkkaista autoteistä.
1. Vuohenputkea viljeltiin jo luostareissa
Vuohenputki kuuluu sarjakukkaisiin kasveihin. Sen tunnistaminen tulee opetella, sillä sarjakukkaisissa putkikasveissa on myös myrkyllisiä lajeja.
Vuohenputki työntyy keväällä esiin ensimmäisten kasvien joukossa. Sen tunnistamiseen pätee pyhän kolminaisuuden sääntö: kasvin varressa on kolme pääruotia, ja jokaisessa niistä on kolme lehteä. Lisäksi tunnistamista helpottaa se, että vuohenputken varsi on kourumainen.
Sarjakukkaista vuohenputkea on viljelty luostareiden puutarhoissa jo keskiajalla. Nuoren kasvin maku on raikas ja muistuttaa porkkanaa. Sitä voi käyttää esimerkiksi leivän päällä, salaatissa tai pestossa. Jos vuohenputkesta pitää, sen kasvustoa kannattaa välillä niittää. Näin maukasta ainesta riittää syötäväksi pitkin kesää.
2. Voikukka on oikea vitamiinipommi
Voikukkaa esiintyy Suomessa noin viisisataa eri lajia. Kasvin sileät lehdet, kukkanuput ja kukatkin ovat syötäviä.
Kotipuutarhojen kiusankappaleena tunnettu voikukka on mitä mainion villivihannes. Kasvissa on kolme kertaa enemmän ravintoaineita kuin tavallisissa salaattikasveissa. Se sisältää muun muassa A-, B-, C- ja E-vitamiineja sekä runsaasti kivennäisaineita. Voikukkaa voi poimia vaikkapa pihanurmelta, mikäli sen yli ei ajella bensakoneella.
Voikukan eri lajikkeita löytyy Suomesta noin 500. Syötäväksi kannattaa noukkia sileälehtistä lajia, joka on vähemmän tymäkkä kuin sahalaitainen. Kasvin kitkerin osa on keskiruoti, joka kannattaa jättää syömättä. Voikukan kaikki kasvuvaiheet voi hyödyntää, sillä myös nuput ja kukinnot ovat syötäviä. Jotkut keräävät kasvin juuriakin esimerkiksi mausteeksi keittoon.
3. Nokkonen tihkuu rautaa
Kuvassa on pienenpieniä nokkosia, jotka voi nauttia varsineen päivineen. Nokkospuskaa kannattaa niittää. Silloin kasvusto tuottaa kesäkauden aikana monta hyvää satoa.
Vanha kansa kutsuu nokkosta vihulaiseksi. Ei suotta, sillä nokkosen poltinkarvat tekevät kipeää, jos kasviin koskee paljain käsin. Siksi sen keräämiseen tarvitaan hyvät hanskat.
Nokkonen kerää itseensä nitraattia, joka on liiallisesti saatuna ihmiselle haitallista. Siksi nokkosta ei pidä kerätä paikoista, joissa nitraattia on maaperässä runsaasti, eli hevostallien, navettojen tai tunkioiden lähettyviltä. Kasvia kannattaa kerätä aurinkoisten päivien aikana. Silloin nitraattia on vähemmän kuin sadesäällä.
Kevyesti ryöpättynä nokkonen sopii esimerkiksi lettu- tai leipätaikinaan. Kuivattuna nokkonen takaa topakan rauta-annoksen myös talvella.
4. Monikäyttöinen maitohorsma
Maitohorsman lehtiä voi käyttää sekä tuoreena että kypsennettynä.
Maitohorsma on siitä oivallinen villivihannes, että se sopii syötäväksi eri kasvuvaiheissaan. Varhain keväällä maasta putkahtaa esiin kasvin varsi, jota voi nauttia parsan tavoin. Maitohorsman vihreät lehdet tuovat makua ja vaihtelua salaattiin ja lämpimiin ruokiin. Myös kasvin kaunis kukinto on syötävä. Kukkia voi lisätä vaikkapa salaattiin tai kakunkoristeeksi.
Maitohorsma sisältää runsaasti C- ja B-vitamiineja, folaattia sekä kivennäisaineita. Nuoren maitohorsman lehtiä voi myös kuivattaa ja murentaa talven mittaan viherjauheeksi muiden kuivattujen villivihannesten joukkoon.
5. Poimulehti maistuu suppuisena
Saksassa poimulehti tunnetaan nimellä Frauenmantel. Sen sanotaan hoivaavan erityisesti naisen terveyttä.
Piparkakkua muistuttava poimulehti on helppo tunnistaa maastossa. Kasvin kaunis muoto on ruokkinut mielikuvitusta niin, että vanha kansa on kutsunut sitä nimellä Neitsyt Marian viitta.
Poimulehteä kasvaa metsissä ja puutarhoissa. Parhaalta maistuvat puolivarjossa kasvaneet supussa oleva lehdet. Nuoria lehtiä voi lisätä salaattiin, ja vanhempia voi nauttia kypsennettynä vaikkapa muhennoksen seassa. Kasvilla on myös rohtokäyttöä, sillä se on antioksidanttinen. Poimulehti sisältää fenoleja, jotka voivat ennaltaehkäistä tulehduksia.
Lisätietoa: Raija Kivimetsä: Hurmaava horta. Ruokaa ja rohtoja villiyrteistä. 2021. Readme.fi. Sinikka Piippo. Villivihannekset. Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä. 2016. Minerva.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Viisi ikivanhaa uskomusta sananjalasta, juhannuksen ihmekasvista
Hyvä elämäKasvitieteellisesti sananjalka on itiökasvi, joka ei kuki. Kansanuskomusten sananjalka on kuitenkin ihmekasvi, joka kukkii sinisenä juhannusyönä.
