Vesa Soikkelia motivoi työ uskonnonopettajana, sillä uskontojen merkityksen kasvu näkyy ja tuntuu Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. "Me tarvitsemme tietoa uskonnoista ja taitoa ottaa ne huomioon. Koulun uskonnonopetuksen päämääränä on antaa oppilaalle riittävä uskontosivistys", hän sanoo.
Vuoden uskonnonopettaja Vesa Soikkeli: Uskontoihin liittynyt haastaminen on muuttunut kiinnostukseksi
Uskonnonopettaja Vesa Soikkeli haluaa jättää luokkaan luppoa, jossa voi syntyä uusi ajatus.
– Lapsen ja nuoren on hyvä oppia kohtuullisuutta, sanoo uskonnonopettaja Vesa Soikkeli, joka varoittaa suorittamasta koulua koko ajan lähellä maksimia.
– Jos aivan koko ajan yrittää kaikkensa, ei ole mitään rajoja sille, miten monella tavalla voi polttaa itsensä loppuun. On siis parempi valikoida pinnistelynsä.
Pasilan ja Merilahden peruskoulujen uskonnonopettaja, helsinkiläinen Vesa Soikkeli valittiin helmikuussa vuoden uskonnonopettajaksi. Valinnan teki Suomen uskonnonopettajain liitto SUOL ry, joka kiitti Soikkelia kansainvälisyydestä, muuntautumiskyvystä ja taidosta kohdata kanssaihmiset arvostaen. Häntä kuvailtiin sivistyksen ja ihmisyyden ääneksi.
Oppiminen vaatii aikaa ja rauhaa
Ensimmäisinä opettajavuosinaan Soikkeli arvioi olleensa toiminnallisine opetusideoineen vähän liiankin lennokas.
– Olen löytänyt rauhallisemman, pohdiskelevan ja viipyilevän tyylin lähestyä asioita.
Oppiminen nimittäin vaatii aikaa ja rauhaa.
– Haluan jättää luokkaan luppoa, jossa voi syntyä uusi ajatus. Toivon oppilailta tiedollista ja älyllistä haastamista. Sen sijaan sokeaa auktoriteettien potkimista en kaipaa, sanoo Soikkeli, joka on toiminut opettajana kolmenkymmenen vuoden ajan.
Oppimis- ja kasvurauhaa kouluissa haastavat tehostamisen paineet.
– Rehtorin, johtoryhmän ja meidän opettajien vahvuutena on, että me vähän suodatamme tätä vaatimusten ja tehostamisen syötettä.
Papin työ, arkkitehtuuri ja muotoilu kiinnostivat
Vesa Soikkeli ei alkujaan aikonut opettajaksi.
– Se oli sattuman kauppaa. Alppilan yläasteelle etsittiin tuntiopettajaa loppuvaiheen opiskelijoiden joukosta. Hieman venyneiden teologian opintojeni vuoksi tarvitsin vuokrarahoja, joten menin.
Nuorena Soikkeli muistaa seuranneensa erityisopettajina työskentelevien vanhempiensa tekemisiä sillä ajatuksella, että heidän työnsä on tärkeää, mielekästä ja hienoa.
– He soittelivat ja selvittivät illat pitkät antaumuksella ja energiaa säästelemättä oppilaittensa asioita. Ajattelin silti, että en ihan tuolle samalla ladulle lähde. Mutta kuten usein käy, sitä löytää lopulta itsensä samoista hommista.
Alun perin hän harkitsi papin työtä. Myös arkkitehtuuri ja muotoilu kiinnostivat.
Uskonnontunti saattaa olla monelle koululaiselle ensimmäinen hetki, jolloin hän alkaa pohtia, mihin kirkkokuntaan itse kuuluu, kertoo Vesa Soikkeli.
Teologian opinnot valikoituivat lopulta useammastakin syystä.
– Varmaan se on jollain tavalla hieman kodin perimää. Minulla oli selvä seurakuntavaihe rippikoulun jälkeen kotiseurakunnassani ja sen lisäksi Kansan Raamattuseuran parissa.
– Olin syvällä nuorten toiminnassa, esimerkiksi avustavana nuorisotyöntekijänä.
Hän sai kaikesta tästä kokemusta, josta on ollut apua opettajan työssä. Esimerkiksi Olarin seurakunnan rippileireillä vallitsi kokonaisvaltaiseen oppimiseen tähtäävä meininki. Oppirupeamat olivat pitkiä ja yhteisopettajuutta hyödyntäviä, mikä oli silloin uutta.
Sittemmin hänestä oli kiinnostavaa huomata, miten myös kouluissa siirryttiin pitempiin, 120 minuutin mittaisiin oppitunteihin kera pienen hengähdystauon.
– Ajatuksena oli, että koulupäivistä tulisi kiireettömämpiä, kun eri oppiaineita on päivän aikana vähemmän. Ei siis kipitetä asioita 45 minuutissa, Soikkeli sanoo.
Kiinnostus uskontoja kohtaan on lisääntynyt
Koulujen ilmapiirin Vesa Soikkeli huomaa muuttuneen muutamassa vuosikymmenessä.
– Uskontoihin liittynyt haastaminen on muuttunut enemmänkin kiinnostukseksi. Harvoin törmään oppilaissa angstiseen ajatteluun, että kaikki uskonnot tuovat maailmaan vain pahaa. Aiemmin kireyttä ja varautuneisuutta oli enemmän, ja uskontoja niputettiin helposti. Nyt terve kiinnostus ja avoimuus uskontoja kohtaan on paljon tavallisempaa.
Evankelis-luterilaisen uskonnon opettajana Soikkeli on myös huomannut isoja eroja oppilaiden tietämyksessä.
– Toiset ovat pikku mestareita ja sitä miettii, että mistä tuo tuonkin asian tietää. Toiset taas aloittavat pohtimalla, mihin uskontoon kuuluvat.
Soikkeli sanoo huomanneensa, että vaikkapa ortodoksit, katolilaiset tai krishnat saattavat olla tietoisempia omasta uskonnollisesta identiteetistään.
"Lähtökohtana ei voi olla, että yhteisen katsomusaineen tunnilla jokaisella olisi velvollisuus olla oman katsomuksensa edustaja. Se on väärin oppilasta kohtaan", sanoo Vesa Soikkeli.
Oman uskonnon opetuksen korvaavasta, kaikille yhteisestä katsomusaineesta Soikkeli muistaa puhutun ainakin viidentoista vuoden ajan. Sen ideana olisi taata kaikille tasalaatuinen perussivistys uskonnoista ja katsomuksista.
Hänelle sopisi siirtyminen yhteiseen katsomusaineeseen, kunhan sen runkona olisi tarpeeksi tanakasti uskontosivistystä. Yhtä lailla hänelle sopii nykyisen mallin mukainen katsomusaineiden opetus.
– Jotkut ovat esittäneet yhteisen katsomusaineen vahvuudeksi katsomusten välisen dialogin aikaansaamista. Minua tuo mietityttää. Meillä on dialogia jo nyt eri oppiaineiden tunneilla, sanoo Soikkeli.
– Lähtökohtana ei voi olla, että yhteisen katsomusaineen tunnilla jokaisella olisi velvollisuus olla oman katsomuksensa edustaja. Se on väärin oppilasta kohtaan.
Vuonna 1985 uskonnottomille luotiin oma oppiaine nimeltä elämänkatsomustieto. Soikkeli arvioi, että osa uskonnottomista saattaisi kokea yhteisen katsomusaineen melkoiseksi takapakiksi. Elämänkatsomustiedon perusopetuksen valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa uskonnot ovat esillä vain pikkiriikkisen. Tämä lähtötilanne voi olla vaikea sovittaa yhteen uskonnon opetuksen opetussuunnitelman kanssa.
– Monille vähemmistössä oleville katsomusryhmille yhteinen katsomusaine saattaisi olla vaikea rasti ja tuntua luopumiselta.
Yleissivistyksen antaminen on koulun tehtävä
Opetushallituksen asettama asiantuntijaryhmä julkaisi maaliskuun alussa esityksensä katsomusaineiden opettamisen kehittämisestä. Ryhmän laatiman 13 ehdotuksen tavoitteena on muovata katsomusaineiden opiskelusta nykyistä yhdenvertaisempaa.
Yksi ehdotuksista on, että koululaisilta poistettaisiin oikeus osallistua oman uskonnollisen yhdyskunnan antamaan opetukseen koulun tarjoamien vaihtoehtojen sijaan.
– Mielestäni uskontoja koskevan yleissivistyksen antaminen olisi koulun tehtävä. Olen huolissani siitä, että nykyisellään koulun yleissivistävä katsomusopetus ei tavoita kaikkia. Uskonnollisilla yhdyskunnilla ei välttämättä ole resursseja ja intoakaan opettaa katsomuksista laajasti ja yleissivistävästi, Soikkeli sanoo.
Asiantuntijaryhmä arvioi myös, että yhdenvertaisuus katsomusaineiden opiskelussa ei tällä hetkellä toteudu muun muassa siksi, että ylioppilaskokeen voi suorittaa vain evankelis-luterilaisessa ja ortodoksisessa uskonnossa sekä elämänkatsomustiedossa.
Islamin uskontoa opiskeli lukuvuonna 2023–2024 valmistuneista lukiolaisista 361 ja ortodoksista uskontoa 327. Siksi asiantuntijaryhmä esitti, että ylioppilastutkintoon lisätään islamin uskonnon koe.
– Pidän tätä tervetulleena niin kauan kuin meillä ylipäätään on eri uskonto-oppimäärät. Suomi on moninaistunut ja se näkyy myös näin, sanoo Soikkeli.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Väitöstutkimus: Uskonto on aina ollut haastettu oppiaine – ”Ei ole helppoa rakentaa neutraalia oppiainetta, joka tekisi oikeutta oppilaiden erilaisille maailmankatsomuksille”
AjankohtaistaKasvatustieteilijä Juha Luodeslampi tutki, miten uskonnonopettajat kokivat 1970-luvun peruskoulu-uudistuksen ja poliittisen kuohunnan.
