”On ollut hienoa, että minulle vapaaehtoistoimijana on annettu budjetti ja vapaat kädet järjestää tapahtumia. Sellainen ei ole perinteisesti kuulunut kirkon toimintatapoihin”, Jouni Liimatainen sanoo.
Yhden miehen show on tuonut artisteja Espoon Laaksolahden kappeliin 13 vuoden ajan – viimeisiin ilmaiskonsertteihin ehtii vielä
Jouni Liimatainen on järjestänyt Laaksolahden kappelissa Laulu ja laulun tarina -konsertteja seurakunnan vapaaehtoisena. ”Haluan olla esimerkki siitä, että kun kirkko antaa valtaa ja vastuuta vapaaehtoisille, syntyy uudenlaista toimintaa.”
Jouni Liimatainen, olet vastannut vuodesta 2013 alkaen Laulu & laulun tarina -konserteista. Millaisia ne ovat?
– Ne ovat maksuttomia Laaksolahden kappelilla järjestettäviä musiikkitilaisuuksia, jotka alkavat kahvitarjoilulla. Vuosittain on järjestetty kuudesta kahdeksaan konserttia, ja jokaisella kaudella on ollut mukana sekä tunnettu että vähemmän tunnettu esiintyjä.
– Iltojen kaava on aina sama: ensin juodaan kahvia, sitten vieras esittää musiikkia ja kertoo musiikistaan tai elämästään haastatteluni pohjalta. Yleisökin voi kysellä, kommentoida ja kertoa omia muistojaan. Konsertti päättyy iltakahdeksalta.
Miten olet valinnut esiintyjät?
– Saan seurakunnalta budjetin, jonka puitteissa toimin. Se on rajallinen ja asettaa rajoituksia sekä pakottaa tietynlaiseen luovuuteen ja neuvottelukeinoihin esiintyjähankinnoissa. En voi tilata esiintyjää soittamalla ohjelmatoimistoon, vaan neuvottelen asiasta artistin kanssa henkilökohtaisesti. Saatan mennä hänen keikalleen ja sen yhteydessä jutella hänen kanssaan asiasta. Etenkin näissä tilanteissa pääsen hyödyntämään omaa markkinointialan ammattitaitoani. Konserteissa on vuosien mittaan ollut yllättävän kovia nimiä.
– Suurimpia yllätyksiä ovat olleet esiintyjät, jotka ovat olleet minullekin tuntemattomia. Myös joistakin tunnetuista tähdistä on saattanut olla selkeä ennakkokuva, mutta heistä on illan aikana paljastunut ihan toisenlainen ihminen.
– Esiintyjävalintoihin vaikuttaa myös konserttitila, johon mahtuu vain rajallinen määrä yleisöä. Monet tunnetut artistit ovat vetäneet yleisöä salin aivan täyteen. Keskimäärin paikalla on ollut noin sata henkeä.
– Artistivalinnoissa vain musiikki on se, joka puhuu. Valintakriteeri ei ole esimerkiksi se, kuuluuko esiintyjä lauluineen johonkin kirkolliseen sisäpiiriin. Meillä on esiintynyt sekä hengellistä musiikkia esittäviä taiteilijoita eri uskontokunnista että kevyemmän musiikin esittäjiä. Myös yleisöä on hyvin monenlaiselta hengelliseltä taustalta.
Viimeisissä Laulu ja laulun tarina -konserteissa on vieraana Katri Somerjoki 27.8., Jari Kekäle & Jukka Leppilampi 17.9., Petri Laaksonen 15.10. ja Pekka Simojoki 26.11. Konsertit pidetään Espoossa Laaksolahden kappelilla, Ylänkötie 16. Kahvi klo 18, konsertti klo 18.30. Vapaa pääsy.
Mistä sait idean konserttisarjaan, jossa on musiikkia ja tarinoita?
– Olin nuorena tyypillinen passiiviseurakuntalainen. Kirkko oli minulle olemassa, mutta minulla ei ollut siihen vakituista suhdetta. Osuin kerran Konnevedellä seurakunnan järjestämään poikkitaiteellisen musiikkifestivaalin tilaisuuteen ja yllätyin, että tämä ei lainkaan vastaa mielikuvaani kirkosta. Kohtasin iloisen, rohkean ja ihmisiä luokseen vetävän kirkon. Seuraavana vuonna olin siellä jo vapaaehtoistehtävissä. Huomasin, että kirkkoherrakin on tavallinen ihminen, jonka puheille voi mennä.
– Espoossa otin yhteyttä kotiseurakuntani kirkkoherraan Antti Kujanpäähän ja pyysin tapaamista. Halusin etsiä iloista seurakuntaa myös Espoosta. Pian päädyin Viherlaakso-Laaksolahti-alueneuvoston jäseneksi. Eri vaiheiden jälkeen ehdotukselleni järjestää matalan kynnyksen konserttisarja näytettiin vihreää valoa, ja paikaksi valikoitui Laaksolahden kappeli.
”Olin nuorena tyypillinen passiiviseurakuntalainen. Kun kohtasin festivaaleilla Konnevedellä iloisen, rohkean ja ihmisiä luokseen vetävän kirkon, olin siellä jo seuraavana vuonna vapaaehtoistehtävissä”, Jouni Liimatainen sanoo.
Miksi teet vapaaehtoistyötä seurakunnassa?
–Tavoitteeni on ollut se, että vapaaehtoisten monenlaista osaamista hyödynnettäisiin seurakunnassa nykyistä enemmän. Esimerkiksi Espoossa tavallisilla ihmisillä on valtavasti ammattitaitoa eri aloilta.
– On ollut hienoa, että minulle vapaaehtoistoimijana on annettu budjetti ja vapaat kädet järjestää tapahtumia. Sellainen ei ole perinteisesti kuulunut kirkon toimintatapoihin. Haluan olla esimerkki siitä, että kun kirkko antaa valtaa ja vastuuta vapaaehtoisille, syntyy uudenlaista toimintaa. Se tuo kirkkoon myös ihmisiä, jotka eivät siellä aktiivisesti käy. Suuri toiveeni on ollut, että tällainen toimintamalli laajenisi seurakunnissa.
– Konserttisarjasta saamani myönteinen palaute sekä artisteilta että yleisöltä on motivoinut minua. On tuntunut hyvältä, kun näen yleisön joukossa vakiokävijöitä ja uusia kasvoja.
Kaikella on aikansa ja paikkansa. Niin myös tällä konserttisarjalla.
Mitä mietit nyt, kun muutama konsertti on enää jäljellä?
– Kaikella on aikansa ja paikkansa. Niin myös tällä konserttisarjalla. Viimeinen konsertti on marraskuussa. Silloin vieraana on Pekka Simojoki, joka oli myös ensimmäinen vieras. Ympyrä sulkeutuu viimeiseen konserttiin. Jollakin tasolla toivon, että sarjan perintö tavalla tai toisella jatkuu.
– Tämä on ollut aika paljon yhden miehen show, vaikka ilman seurakunnalta saamaani tukea en olisi pärjännyt. Tilaisuuksien järjestäminen on aika työläs urakka. Laskin, että Laulu & laulun tarina -konsertteja on vuodesta 2013 lähtien ollut 82 kappaletta.
– Toiveeni kirkon vapaaehtoistoiminnan laajenemisesta ei valitettavasti ole toteutunut. Uskon, että jossakin kohtaa kirkon talous tiukkenee, ja silloin vapaaehtoisia tarvitaan nykyistä enemmän.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helena Allingham palasi Englannista Myyrmäkeen ja löysi paikkansa vapaaehtoisena sururyhmässä
Hyvä elämäSururyhmässä jaetaan usein muitakin tunteita kuin pelkkää surua.
