Helena Allingham toimii sururyhmän vapaaehtoisena vetäjänä Vantaankosken seurakunnassa. Allingham on nyt eläkkeellä, mutta työskenteli sairaanhoitajana muun muassa saattohoidossa ja vanhusten parissa.
Helena Allingham palasi Englannista Myyrmäkeen ja löysi paikkansa vapaaehtoisena sururyhmässä
Sururyhmässä jaetaan usein muitakin tunteita kuin pelkkää surua.
Olisikohan seurakunnassa minulle käyttöä, Helena Allingham pohti palattuaan Englannista lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin, Vantaan Myyrmäkeen noin 30 vuoden jälkeen. Sitten hän otti yhteyttä Vantaankosken seurakuntaan.
– Ei kukaan tule ovelle kolkuttamaan ja kysymään, että oletko mahdollisesti tulossa, Allingham toteaa.
Allingham oli opiskellut sairaanhoitajaksi Englannissa ja työskennellyt muun muassa psykiatrisena sairaanhoitajana Suomessa sekä saattohoidossa ja vanhustenhoidossa Englannissa. Hänellä oli myös kokemusta ryhmien vetämisestä.
Yhteydenotto seurakuntaan kannatti, sillä mielekäs vapaaehtoistyön muoto löytyi. Allingham alkoi vetää seurakunnan sururyhmää yhdessä Tiina Lászlón, Vantaankosken seurakunnan johtava diakoniatyöntekijän ja papin, kanssa. Kokemus oli antoisa, ja Allingham on vetäjänä myös syyskuussa 2025 aloittavassa ryhmässä.
– Ihmiset tulevat niin erilaisista tilanteista tuollaiseen ryhmään, mutta heidän välilleen syntyy sellainen ihmeellinen liima, joka ylittää esimerkiksi iän ja taustan, Allingham kuvailee.
Tunteitten sietämistä oppii ryhmässä
Sururyhmät ovat pieniä, usein noin 6–8 hengen ryhmiä, joissa keskustellaan annetuista teemoista, luottamuksellisesti.
– Ihmiset puhuvat omasta menetyksen kokemuksestaan ja siitä, miten menetys on vaikuttanut itseen ja muuttanut elämää. Esiin nousee myös muita tunteita, joita läheisen kuolema on nostanut pintaan, Helena Allingham kertoo.
Läheisen menettämiseen ei liity pelkästään surua, vaan esiin voi nousta myös muita tunteita, kuten helpotusta tai kiukkua. Varsinkin nuorena kuolleen omaiset tuntevat, että elämä ei kohtele reilusti, kuolema tuli ennenaikaisesti ja oli epäreilu.
– Tunteet tulevat hyvin aaltomaisesti. Välillä on sietämätön olo, sitten taas helpottaa. Sekin on normaalia. Ehkä juuri tunteitten sietämistä oppii ryhmässä. Auttaa, kun muutkin sanovat, että minäkin olen tuntenut juuri tuolla lailla, mutta enää ei tunnu siltä, Allingham kuvailee.
Useasti ihmiset myös suojelevat omiansa.
Aivan heti läheisen kuoleman jälkeen ei ole vielä sururyhmän aika. Milloin sitten on, vaihtelee. Tämän vuoksi pappi keskustelee jokaisen ryhmästä kiinnostuneen kanssa ennen ryhmässä aloittamista.
– Akuutissa vaiheessa ei vielä ehkä pysty keskittymään asian käsittelemiseen. Voi myös olla niin, että vielä ei jaksa kuunnella muita, Allingham kertoo.
Läheisensä menettäneestä voi välillä tuntua siltä, että kaikki eivät jaksa kuunnella surevaa, ainakaan sen jälkeen, kun kuolemasta on jo vierähtänyt tovi. Sururyhmässä saa vertaistukea ja luvan puhua – tai olla vaan välillä hiljaa, jos siltä tuntuu.
– Useasti ihmiset myös suojelevat omiansa. Jos olet vaikka menettänyt vanhemman ja sinulla on lapsia, et välttämättä halua antaa taakkaa heille, Allingham sanoo.
– Ajattelen, että kuolema on osa meidän olemassaoloamme, luontoa ja luonnon uudistumista, Helena Allingham sanoo. Hänet kuvattiin Myyrmäen kirkon vieressä sijaitsevalla muistelupaikalla.
”Meillä kaikilla on aikamme täällä”
Sairaanhoitajana Helena Allingham kohtasi kuolemaa paljon myös työssään. Hän toivoo, että on pystynyt tuomaan omaisille lohtua ja varmuutta siitä, että heidän rakkaansa lähtö on ollut arvokas, jos he eivät ole voineet olla viimeisinä hetkinä läsnä.
Kuoleman ja surun kohtaaminen Englannissa on Allinghamin mukaan pääsääntöisesti samanlaista kuin Suomessa. Toki eri kulttuurit ja uskonnot vaikuttavat siellä enemmän.
– Työskentelin kymmenen vuotta katolisen luostarin yhteydessä olevassa hoivakodissa. Siellä uskontoon liittyvät riitit, kuten viimeinen voitelu, olivat läsnä ja kuolemaan liittyvä hengellinen puoli ylipäätään.
Länsimaissa kuolema on laitostunut ja piilossa: välillä voi elää, niin kuin sitä ei olisikaan. Allinghamin oma suhde kuolemaan on tässä elämänvaiheessa luonteva. Pelkoa siihen ei liity.
– Ajattelen, että kuolema on osa meidän olemassaoloamme, luontoa ja luonnon uudistumista. Tietysti se kolahtaa, jos tulee vakava sairaus itselle tai läheiselle tai vaikka silloin, jos joku oman ikäinen kuolee, Allingham pohtii.
– Meillä kaikilla on aikamme täällä. Kukaan meistä ei varmasti haluaisi elää 500 vuotta.
Seurakuntien sururyhmät tarjoavat vertaistukea
Hakunilan seurakunta
Ryhmä keskiviikkoisin 24.9. alkaen Hakunilan kirkolla, Hakunilantie 48. Kellonaika tarkentuu osallistujien mukaan. Ryhmä kokoontuu 6 kertaa ja ryhmään ilmoittautuneet haastatellaan ennen ryhmän alkamista. Tiedustelut ja ilmoittautumiset 19.9. mennessä diakoniapastori Hannamaria Yliraudanjoki p. 050 356 5715 ja diakoniatyöntekijä Liisa Juusela p. 050 349 0793.
Hämeenkylän seurakunta
Ryhmä tiistaisin 9.9.–11.11. klo 18 Café Pähkinässä, Lammaskuja 2 A. Lisätiedot ja ilmoittautuminen diakoniatyöntekijä Anne Puumala, p. 050 367 7743, anne.puumala@evl.fi.
Korson seurakunta
Ryhmä alkaa pyhäinpäivän jälkeen. Lisätietoja lähempänä ajankohtaa verkkosivuilla.
Rekolan seurakunta
Ryhmä alkaa keväällä 2026, kun riittävä määrä ilmoittautumisia saadaan. Lisätietoja lähempänä ajankohtaa verkkosivuilla.
Tikkurilan seurakunta
Ryhmä 1 torstaisin 18.9.–23.10. klo 17–19. (täynnä).
Ryhmä 2 torstaisin 6.11.–11.12. klo 14–16.
Kevät 2026: Ryhmä 1 torstaisin 5.2.–12.3. klo 14–16. Ryhmä 2 torstaisin 19.3.–7.5. klo 17–19.
Ryhmät kokoontuvat Tikkurilan kirkolla, Asematie 2a. Lisätiedot ja ilmoittautuminen pappi Annaelina Mäkilampi, p. 050 523 6308, annaelina.makilampi@evl.fi.
Vantaankosken seurakunta
Ryhmä keskiviikkoisin 3.9.–1.10. klo 17–18.30. Ryhmä keskiviikkoisin 12.11.–10.12. klo 17–18.30. Lisätiedot ja ilmoittautuminen johtava diakoniatyöntekijä ja pappi Tiina László. p. 050 326 2631, tiina.laszlo@evl.fi.
Tietoa Helsingin sururyhmistä Helsingin seurakuntien verkkosivuilla, Espoon ryhmistä Espoon seurakuntien verkkosivuilla ja Kauniaisten sururyhmistä Kauniasten suomalaisen seurakunnan verkkosivuilla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Isä on kuollut” – Anni Pätsi sai apua isänsä itsemurhan käsittelyyn, ja nyt hän auttaa läheisensä menettäneitä nuoria
Hyvä elämäAnni Pätsi ajattelee menettäneensä maailman parhaan isän, jolla oli elämässään yksi tosi pimeä hetki.
