Vantaan seurakuntayhtymän uudella johtajalla Jukka Parvisella on tiukka ilme, eikä hän kommentoi kirkkoherrojen tai piispojen asioita
Kosovossa Jukka Parvinen oppi kärsivällisyyttä.

Kosovossa Jukka Parvinen oppi kärsivällisyyttä.

Vantaan seurakuntayhtymän uudella johtajalla Jukka Parvisella on tiukka ilme, eikä hän kommentoi kirkkoherrojen tai piispojen asioita

Jukka Parvinen on työskennellyt aiemmin kriisinhallintajoukon komentajana.

Rahat hupenevat, rakennukset rapistuvat ja väki vähenee. Kirkon sisäiset porukat ovat tukkanuottasilla, ja vantaalaisia kiinnostaa enemmän Netflix kuin sunnuntaimessu.

Myrskyn keskelle Vantaan seurakuntayhtymään saapuu uusi johtaja. Jukka Parvinen aloittaa tehtävässä vuodenvaihteessa.

Kirkon hallintomasiinaa heikommin tunteville tiedoksi: Vantaan seurakuntayhtymä on Vantaan seurakuntien yhteistyöorganisaatio, joka vastaa esimerkiksi isoista talous- ja kiinteistöasioista. Johtaja on seurakuntayhtymän korkein virkamies.

Parvinen on työskennellyt seurakuntayhtymässä jo vuoden talouspäällikkönä. Hän ei näe, että kirkko Vantaalla olisi missään umpikujakriisissä.

– Kun käyttötalous ja investoinnit rajataan siihen, mikä on taloudellinen kantokykymme, meillä ei ole mitään akuuttia kriisiä, Parvinen kertoo.

Siis: rahat riittävät, kun niitä käytetään harkiten.

– Ennen kaikkea tilojen järkevä käyttö on avainasemassa, Parvinen jatkaa.

Mies, joka on oppinut välttämään vihastumista

Jukka Parvinen istuu kokoushuoneen pöydän päässä. Ilme on tiukka, vaikka välillä suupieliin livahtaa vieno hymy.

Vastaukset tulevat kuin suoraan strategiapaperista. Jos johtaja kokee, että asia ei kuulu hänen tontilleen, hän ei kommentoi. Kun häneltä kysyy, mitä kirkko Vantaalla tekee hyvin, hän vastaa:

– Jos haluaa kysyä, mitä seurakunnat tekevät hyvin, oikea kohde kysyä sitä ovat kirkkoherrat. Mutta sen perusteella, mitä olen nähnyt sivusta, Vantaan seurakunnat seuraavat hyvin aikaansa.

Vastauksista puuttuvat myös terävät kulmat. Uusi johtaja ei tunnu haluavan ärsyttää ketään.

– Olen luonteeltani aika maltillinen. Urheiluharrastusteni ja aikaisemman työkokemuksen vuoksi olen oppinut välttämään vihastumista, Parvinen kertoo.

Aikaisemmalla työkokemuksella Jukka Parvinen viittaa kolmeen vuosikymmeneen Puolustusvoimissa. Hän on palvellut muun muassa suomalaisen kriisinhallintajoukon komentajana Kosovossa ja Maanpuolustuskorkeakoulun hallintojohtajana.

Miten kriisinhallintajoukon johtaminen eroaa seurakuntayhtymän johtamisesta?

– Se on kovin erilainen tehtävä, Parvinen sanoo.

– Tietysti kriisinhallintajoukon komentajan tehtävässä korostuvat vastuunkanto, harkinta ja maltti.

Kosovossa Parvinen oppi kärsivällisyyttä ja selkeää johtamista. Kun ollaan samojen tyyppien kanssa 24/7 vuoden komennuksella, mitään rooleja ei voi vetää.

Enää ei ole oikea aika puhua työstä Kosovossa

Olisi hauska vertailla kriisinhallintajoukon komentajan työpäivää Kosovossa seurakuntayhtymän johtajan työpäivään loskaisessa Tikkurilassa, mutta Jukka Parvinen ohjaa keskustelun jämäkän ystävällisesti takaisin asiaan.

– Mieluummin keskittyisin tässä haastattelussa tulevaan yhtymänjohtajan tehtävään. Kriisinhallintajoukon komentajan tehtävä on osa menneisyyttäni. Olen silloin antanut haastatteluja siitä.

Selvä. Kiinnostaako Jeesus enää ihmisiä?

– Uskoisin, että kiinnostaa. Yhtymänjohtajan tehtävänä on järjestää asiat niin, että tuki- ja hallintopalvelut mahdollistavat meidän hengellisille työntekijöillemme mahdollisimman hyvät edellytykset tehdä työtään.

Olen aina suhtautunut vakavasti uskonasioihin.

Parvinen korostaa useaan kertaan, että seurakuntayhtymän tehtävät ovat tuki- ja hallintopalveluita ”kirkon päätehtävälle”. Kirkon päätehtävää taas tehdään seurakunnissa.

Mikä on johtajan mielestä kirkon tärkein tehtävä?

– Vastaaminen siihen kysymykseen ei ole yksittäisen yhtymänjohtajan tehtävä. Se kysymys pitäisi osoittaa arkkipiispalle tai paikallisesti piispallemme Teemu Laajasalolle.

Välillä seurakuntayhtymän johtajan suupieliin livahtaa myös vieno hymy.

Välillä seurakuntayhtymän johtajan suupieliin livahtaa myös vieno hymy.

Usko on henkilökohtainen asia

Jukka Parviselle oli luontevaa hypätä kirkon leipiin. Kirkko on vankka suomalainen instituutio, joka on ollut mukana rakentamassa yhteiskuntaa, sivistystä ja hyvinvointia.

– Ja olen aina suhtautunut vakavasti uskonasioihin, Parvinen sanoo.

– Mutta johtavana hallintovirkamiehenä lähden siitä, että usko on minulle henkilökohtainen asia. Jätän uskosta puhumisen ja hengellisen työn niille, joille se on päätyö.

Omasta uudesta päätyöstään Parvinen puhuu vielä varovaisesti. Ensin pitää perehtyä ja tutustua.

Sen verran hän kertoo, että aikoo kehittää palautejärjestelmää, jolla ruohonjuuritason työntekijät saavat kokemuksensa ylimpien pomojen korviin.

Ja sitten on ihan perusasioita.

– Haluan korostaa hyvää ilmapiiriä, yhdessä tekemistä ja hyvää johtajuutta. Vanhana johtamisen opettajana näen, että Vantaan seurakuntayhtymä pärjää näissä asioissa hyvin, mutta tehostettavaakin on.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi