Anja Erämaja on järjestämässä Toukolaan Lippakiskan kirjamessuja. Siellä voi kuulla myös hänen uusimman kokoelmansa runoja.
”Kuolema änkesi väliin” – Äidin menetys ja oma sairastuminen kuuluvat Anja Erämajan uusissa runoissa
Kun elämässä tulee vastaan joko–tai-tilanne, se saa näkemään kaiken ympärillä jotenkin kirkkaammin, runoilija Anja Erämaja sanoo.
Helsinkiläinen Anja Erämaja on julkaissut kuudennen runokokoelmansa Joku menee aina ensin (WSOY). Hänen runojensa lähtökohtana on usein ollut tietty paikka tai tilanne, se, miten erilaiset olosuhteet vaikuttavat omaan oloon ja miten se tuntuu kehossa.
– Halusin tässä kirjassa pohtia irtioton kaipuuta: onko parempi jäädä vai lähteä ja mistä ihminen löytää vapautensa? Päädyinkin tällä kertaa lähimetsää kauemmaksi, peräti tropiikkiin asti.
Kesken kirjoitustyön Erämajan elämässä tapahtui mullistavia asioita, eivätkä ne voineet olla vaikuttamatta runojen sisältöön. Ensiksikin hänen äitinsä kuoli.
– Äidin kuolema tietyllä tavalla änkesi väliin. Vaikka olin jättänyt sairaalle äidilleni jäähyväisiä jo vuosia, tuntui kuolema niin ehdottomalta ja sen hyväksyminen vaikealta. Runoissa näkyy luopumisen ahdistus ja rakkaasta ihmisestä kiinni pitäminen.
Sitten Erämajalla itsellään todettiin vakava sairaus.
– Kirjoitan yleensä vahvasti preesensissä, tässä hetkessä. Äidin kuolema ja oma sairastuminen toivat todellisuuteen omat täräyksensä.
– On outo tilanne, kun omassa kehossa tapahtuu jotain, mille ei voi mitään, ja joutuu olemaan sen vuoksi muiden armoilla. Se oli alussa todella järkyttävää ja hämmentävää.
Taisteluhalun herääminen
Alkuhämmennyksen jälkeen Anja Erämajalle heräsi vahva halu elää, ”juoda kahvia tuhansia kuppeja”.
– On aikamoinen shokki tajuta, että nyt voi elämässä olla joko–tai-tilanne. Näin yhtäkkiä kaiken ympärillä jotenkin kirkkaammin – kaikki tuntui hienolta ja ainutlaatuiselta.
Minua kiehtoo kasvun ajatus. Omalla pihalla tapahtuu jatkuvaa muutosta, samoin itsessä.
– Samalla minussa heräsi taisteluhalu, elämästä kiinni pitäminen. Kiinnipitäminen voisi olla kirjan nimenäkin, liittyihän se tunne myös äidin kuolemaan.
Joku menee aina ensin -kokoelmassa palataan vähän väliä puutarhan ja kasvien hoitamiseen, mullassa möyrimiseen.
– Minua kiehtoo kasvun ajatus. Omalla pihalla tapahtuu jatkuvaa muutosta, samoin itsessä. Puutarhan ja ihmisen elämä on niin ihmeellistä, ja lopultahan ihminenkin päätyy kasvun alustaksi.
Nykyisessä viestinnän virrassakin elämän ikiaikaiset kysymykset koskettavat meitä.
Erämajan mielestä kirjallisuudessa on tärkeää valottaa elämän peruskysymyksiä, kuten rakkautta ja kuolemaa, uusista kulmista. Kirjaa lukiessa voi pysähtyä niiden äärelle pidemmäksikin ajaksi.
– Rakkaus ja kuolema ovat elämän peruskokemuksia, ja ne aistii runoissa, vaikka niissä puhuttaisiin arkisista tapahtumista koti- tai sairaalaympäristössä.
– Nykyisessä viestinnän virrassakin elämän ikiaikaiset kysymykset koskettavat meitä. Näin me saamme yhteyden toisiimme, ihmisyyteen, ja ymmärrämme olevamme ihmisinä samassa veneessä.
Runon kieli leikkikenttänä
Runoilijalle erityisen tärkeä asia on kieli. Anja Erämaja pitää runoutta hienona lajina, koska siihen liittyy sanojen lisäksi rytmi, sointi ja visuaalisuus. Hän kokee runouden eräänlaisena kielen leikki- ja koekenttänä.
– Olen yrittänyt sanoittaa runoissani itselleni vaikeita ja merkityksellisiä asioita. Runouden kielen avulla niihin saa tarvittavaa etäisyyttä. Joidenkin mielestä kokemusten pitäisi antaa muhia vähintään pari vuotta ennen kuin niistä kirjoittaa, mutta itse en osaa ajatella sillä tavalla.
Erämajan koskettavia runoja voi kuulla elokuun puolivälissä Toukolassa pidettävillä Lippakiskan kirjamessuilla. Messut järjestää kylätalo Kääntöpaikka, ja niitä toteuttamassa on myös Erämaja ja muutama muu kirjallisuuden ystävä.
– Olin muutama vuosi sitten järjestämässä Bokvillanin kirjapäiviä. Sehän on entinen kirjakauppiaan huvila. Siitä jäi kytemään, että jotain vastaavaa voisi tehdä Toukolan alueella toistekin, Erämaja kertoo.
Menovinkki poistettu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Jokaisen elämään on tehty oma reitti kuljettavaksi” – Henri Hirvenoja käsitteli isänsä lähestyvää kuolemaa kirjoittamalla runoja surusta
HengellisyysRunojen kirjoittaminen auttoi Henri Hirvenojaa ymmärtämään ja hyväksymään edessä olevan menetyksen. Runo tavoitti myös sellaista, mitä Hirvenoja ei vielä tiennyt.
