Kirjoittaessaan runoja Henri Hirvenoja istuu aina saman kirjoituspöydän ääressä.
Harras hetki: ”Jokaisen elämään on tehty oma reitti kuljettavaksi” – Henri Hirvenoja käsitteli isänsä lähestyvää kuolemaa kirjoittamalla runoja surusta
Runojen kirjoittaminen auttoi Henri Hirvenojaa ymmärtämään ja hyväksymään edessä olevan menetyksen. Runo tavoitti myös sellaista, mitä Hirvenoja ei vielä tiennyt.
Kun ensimmäinen ajatus uudesta runosta tulee Henri Hirvenojan mieleen, hän toimii nopeasti. Hirvenoja etsii taskuistaan kynän ja paperia tai kirjoittaa kännykkäviestin, jonka lähettää itselleen.
Muistiinpano voi olla suttuinen hahmotelma, mutta se vangitsee hetken, jonka ympärille uusi runo syntyy. Se voi olla kesämökillä nähty kurjen lento tai koskettavalta tuntuva ajatus, jonka hän tavoittaa istuessaan raitiovaunussa.
Hirvenoja odottaa pari päivää ennen kuin lukee merkintänsä uusin silmin. Siitä alkaa runon työstäminen ja tiivistäminen. Hirvenoja pyrkii tiiviiseen ja tarkkaan ilmaisuun, mutta yrittää varoa liikaa hiomista, jottei runon alkuperäinen sielukkuus katoa.
Kirjoittaessaan Hirvenoja istuu aina saman kirjoituspöydän ääressä kotinsa makuuhuoneessa. Pöytä tuntuu turvallisen tanakalta. Kirjoittamispaikka on myös mahdollisimman kaukana ulko-ovesta ja porraskäytävän häiritsevistä äänistä.
Usko valaisee tuon reitin. Usko Jumalaan merkitsee hänelle myös uskoa hyvyyteen.
Henri Hirvenoja löysi runojen kirjoittamisen jo lapsena. Perheen luona kyläillyt isoäiti huomasi, että pieni Henri puhuu erikoisia juttuja, joita kannattaisi kirjoittaa talteen. Äiti tekikin niin, ja kahdeksanvuotiaasta lähtien Hirvenoja on jatkanut kirjoittamista itse.
Nyt aikuisena kirjoittaminen on auttanut Hirvenojaa kulkemaan vaikeiden elämänvaiheiden läpi. Sellainen oli edessä keväällä 2019, kun Hirvenoja ymmärsi, että hänen isänsä menehtyminen vaikeaan sairauteen oli lähellä.
Hirvenoja alkoi kirjoittaa runoja, joissa hän yritti ymmärtää ja hyväksyä sen, mikä oli edessä. Surun lisäksi hän käsitteli kirjoittamalla myös uskon merkitystä itselleen.
Hirvenoja kokee, että jokaisen elämään on tehty oma reitti kuljettavaksi. Usko valaisee tuon reitin. Usko Jumalaan merkitsee hänelle myös uskoa hyvyyteen.
Henri Hirvenojan isä kuoli lokakuussa 2019. Runokokoelma Diminuendo ilmestyi seuraavana kesänä.
Muutamaa päivää ennen kuolemaansa Hirvenojan isä yllätti läheisensä kertomalla, että toivoi tuhkahautausta. Hirvenoja oli kirjoittanut tuhkauksesta runossa jo puoli vuotta aikaisemmin, vaikkei ollut vielä tiennyt asiasta. Diminuendo-kokoelman ensimmäinen runo loppuu näihin sanoihin:
Miksi hento / tuhkakin voi / tuntua / niin raskaalta kantaa.
Toiseen kokoelman runoon Hirvenoja on vanginnut kokemuksen siitä, että jokainen läheisemme muuttaa maailmaamme niin kauan kuin pysyy luonamme. Kun läheinen nukkuu pois, tajuamme, että maailmoja onkin kaksi, joista toinen on aineeton.
Henri Hirvenoja, 50, on Kruununhaassa asuva yhteiskuntatieteiden maisteri ja runoilija, jonka surua käsittelevä runokokoelma Diminuendo (Basam Books) ilmestyi kesäkuussa 2020. Tänä keväänä ilmestyvän Crescendon teemoja ovat juhlat ja elämänilo.
Hirvenoja on työskennellyt ETYJ:n vaalitarkkailijana sekä EU-komission ja alueiden neuvoston lehdistövirkamiehenä. Aikaisemmissa runokokoelmissaan hän on käsitellyt muun muassa Brysselin virkamieselämää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Maailmaa ei voi selittää eikä ymmärtää, näyttävät 1900-luvun runoilijatähdet Dylan Thomas ja Paul Celan
Hyvä elämäRunojen lukijana joudun arvailujen varaan ja arvaamattoman äärelle. Kokemus on miltei uskonnollinen.
