null ”Sote tarvitsee seurakuntia” – Kokemus työterveyslääkärinä avasi professori Kari Reijulan silmät näkemään kirkon työn laajuuden ja arvon

Kari Reijula on toiminut yli 30 vuoden ajan johtotehtävissä Työterveyslaitoksella ja ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan työterveyden professori. Lisäksi hän on toiminut Helsingin seurakuntien työterveyslääkärinä.

Kari Reijula on toiminut yli 30 vuoden ajan johtotehtävissä Työterveyslaitoksella ja ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan työterveyden professori. Lisäksi hän on toiminut Helsingin seurakuntien työterveyslääkärinä.

Ajankohtaista

”Sote tarvitsee seurakuntia” – Kokemus työterveyslääkärinä avasi professori Kari Reijulan silmät näkemään kirkon työn laajuuden ja arvon

Lääketieteen professorin ja HUSin hallituksen jäsenen Kari Reijulan mukaan eriarvoisuus näkyy terveyseroissa. Niihin pitää puuttua, on maamme hallitus minkävärinen tahansa.

Onko kirkko liian ilmeinen asia yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä? Mitä jos sitä ei olisi? Kuka korvaisi seurakuntien tekemän työn? Näitä kysymyksiä Helsingin yliopiston lääketieteen professori ja HUSin hallituksen lääkärijäsen Kari Reijula on viime aikoina pyöritellyt mielessään.

Hänestä ihmiset eivät oivalla, miten tärkeää työtä seurakunnat tekevät. Kirkon jäsenmäärän väheneminen vaikuttaa paljon muuhunkin kuin sen omaan toimintaan.

Reijula pitää asian esille tuomista niin tärkeänä, että hän otti yhteyttä Kirkko ja kaupungin toimitukseen. ”Seurakuntien työ tukee vahvasti sote-työtä. Surullisena seuraan niiden toimintaedellytysten heikkenemistä. Siitä seuraa väistämättä kansalaisten seurakunnilta saaman monipuolisen tuen väheneminen”, Reijula kirjoitti viestissään.

Reijula on toiminut yli 30 vuoden ajan johtotehtävissä Työterveyslaitoksessa ja ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan työterveyden professori ja varadekaani. Hän oli Juha Sipilän hallituksen selvitysryhmässä suunnittelemassa sote-mallia, joka nyt on hänen mukaansa muokattuna ja hapuillen lähtenyt käyntiin. Johto-, tutkimus- ja hallinnollisten tehtävien rinnalla hän on tehnyt myös lääkärin perustyötä.

– Nuorena päätin tehdä lääkärin töitä niin kauan kuin henki kulkee. Viimeiset kymmenen vuotta on mennyt täällä Meilahdessa. Olen myös lähes kymmenen vuoden ajan toiminut yhtenä Helsingin seurakuntien työterveyslääkäreistä. Se on mielenkiintoisinta työterveyslääkärin työtä, mitä olla voi, Reijula sanoo.

Seurakuntien työ tukee hyvinvointiyhteiskuntaa

Kari Reijula oli aiemmin toiminut työterveyslääkärinä yritysasiakkaille. Nyt hän halusi jotain muuta. Niinpä hänelle tarjottiin isoa asiakasta, jonka henkilökunnan hoitamisessa lääkäriltä tarvitaan monialaista osaamista, sillä asiakkaalla on työntekijöitä laidasta laitaan. Osoittautui, että kyseessä oli Helsingin seurakuntayhtymä.

– Siellä on työntekijöitä suntiosta haudankaivajiin ja lastenohjaajista sekä diakoniatyöntekijöistä kirkkoherroihin. Tapaan heitä viikoittain, ja työ on ollut todella palkitsevaa. Vaikka lääkärikin tekee työtä toisten ihmisten parhaaksi, niin nyt vasta minulle on todella avautunut se, mitä tarkoittaa lähimmäisen auttaminen ja miten monella tavalla ja pyyteettömästi sitä seurakunnissa tehdään, Reijula kertoo.

Mitä seurauksia yhteiskunnalle on siitä, kun seurakuntien talous rapautuu kirkosta eroamisen takia?

Hän kertoo olleensa kirkon jäsen koko elämänsä ja toimineensa rippikoulun jälkeen myös isosena. Sen syvemmin hän ei kirkon jäsenyyttä ole pohtinut. Vasta aika seurakuntien työterveyslääkärinä on avannut silmät näkemään kirkon merkityksen.

– Kirkon sielunhoito, henkinen tuki ja kasvatustyö lasten ja nuorten parissa ovat tärkeä osa hyvinvointiyhteiskuntaa. Kirkko on läsnä monien ihmisten viime hetkillä ja tukee omaisia surussa. Mitä seurauksia yhteiskunnalle on siitä, kun seurakuntien talous rapautuu kirkosta eroamisen takia? Joku voi sanoa, että on niitä muitakin konttoreita, jotka voivat näitä tehtäviä hoitaa, mutta ei minulle tule mieleen. Ottaako joku muu taho yhtä suurta ja monipuolista vastuuta? Pelkään, että ei.

Kari Reijula on vaikuttunut siitä, miten laajaa ja monipuolista työtä seurakunnat tekevät lähimmäisten auttamiseksi. Jos niiden resurssit vähenevät radikaalisti, ei vastaava kokonaisvastuuta kanna kukaan. Tämä olisi koko yhteiskunnan kannalta huono tilanne.

Kari Reijula on vaikuttunut siitä, miten laajaa ja monipuolista työtä seurakunnat tekevät lähimmäisten auttamiseksi. Jos niiden resurssit vähenevät radikaalisti, ei vastaava kokonaisvastuuta kanna kukaan. Tämä olisi koko yhteiskunnan kannalta huono tilanne.

Reijulan työterveyslääkärinä saama kokemus on saanut hänet pohtimaan sitä, onko seurakuntiin valikoitunut töihin erityisesti sellaisia ihmisiä, jotka haluavat olla lähimmäisensä tukena. Tämä näkyy hänen mukaansa myös hankalissa tilanteissa, kuten työkykyneuvotteluissa. Verrattuna muihin työpaikkoihin, joiden työterveyslääkärinä Reijula on toiminut, seurakunnissa työnantajan ja esihenkilöiden asenne on ymmärtäväisempi.

– Vaikka seurakuntien työyhteisöissä on omia ongelmiaan, kuten autoritaarisuus ja tietty vanhakantaisuus, työkykyneuvotteluissa tulee usein esiin hyvä tahto. Sellainen toista kunnioittava asenne, että jos vastaavaa asennetta olisi Suomessa enemmän, työyhteisöt voisivat paremmin.

Armollisuus itseä kohtaan on vähentynyt

Kari Reijula kertoo miettineensä viime aikoina paljon niitä ihmisiä, jotka ovat viimeisellä viivalla. Harva ihminen kuoleman lähestyessä miettii, missä kunnossa talous on. Sitä mietitään enemmän, miten olen hoitanut ihmissuhteeni, olenko osoittanut rakkautta ja minkälainen merkitys elämälläni on ollut tai mitä nyt, kun elämäni loppuu. Monet kysymyksistä ovat sellaisia, joihin lääkäri ei ole paras vastaaja.

– Toivoisin, että kaikilla potilailla olisi joku läheinen, tai sitten edes diakoni tai hoitaja tai sairaalapappi, joka pysähtyy ja pitää kädestä kiinni. Eikä sitäkään kukaan ole haitaksi sanonut, että on luottamus johonkin itsensä ulkopuolella, olkoon se sitten maailmankaikkeus tai jonkin uskonnon korkeampi voima tai jumala.

Ihmisiä voimaannuttavaa apua ei ole tarpeeksi sotepuolella.

Seurakunnilla ja sosiaali- ja terveysalan järjestöillä, kuten vaikkapa Mieli ry:llä, on Reijulan mukaan hyvin tärkeä rooli koko sosiaali- ja terveystoimelle. Mielenterveyden tukeminen ja yksinäisyyden torjunta vähentävät inhimillistä kärsimystä ja myös soten kustannuksia. Ilman kolmatta sektoria sote ei hänen mukaansa riitä.

– Keskeisin haastaja ihmiselle on aamulla peilistä takaisin katsova tyyppi. Armollisuus itseä kohtaa ei ole lisääntynyt, vaan väittäisin, että se on kilpailuyhteiskunnassa entisestään vähentynyt. Ihmisiä voimaannuttavaa apua ei ole tarpeeksi sotepuolella. Siinä kirkon diakonialla ja sielunhoidolla iso merkitys.

Vaikka paljon puhutaan uuden sotejärjestelmän ongelmista, joista akuuteimpia ovat rahojen riittävyys ja vanhuspuolella henkilökunnan puute, itse sote on Reijulan mukaan tärkeä innovaatio. Vastaavaa mallia ei maailmalta löydy. Soten ydin on siinä, ettei lähdetty tekemään pelkästään perusterveydenhuollon uudistusta, vaan kytkettiin yhteen terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut.

– Esimerkiksi vanhuspotilaan kanssa ei pelkällä sairauden diagnoosilla ja reseptillä selvitä. Pitää miettiä myös sitä, missä vanhus pystyy elämään ja minkälaista tukea hän tarvitsee. Raja-aitojen alentaminen ja palvelun hankkiminen saman luukun kautta on tässä se ydin.

Terveydenhuollon puolella tavoitteena on siirtää painopistettä erikoissairaanhoidosta peruspalveluihin ja sairauksien ennaltaehkäisyyn. Erikoissairaanhoito on korkeatasoista, mutta suhteettoman suuri verrattuna peruspalveluihin. Tämä on Reijulan mukaan johtanut siihen, että potilaat valuvat erikoissairaanhoitoon, koska hoitoa ei saa siellä, missä sitä pitäisi saada. Missään yhteiskunnassa ei ole tällaiseen varaa.

Perusterveydenhuolto on niukasti resurssoitu suhteessa erikoissairaanhoitoon, jonne potilaat sitten professori Kari Reijulan mukaan kasautuvat. Tällaiseen ei missään yhteiskunnassa ole varaa.

Perusterveydenhuolto on niukasti resurssoitu suhteessa erikoissairaanhoitoon, jonne potilaat sitten professori Kari Reijulan mukaan kasautuvat. Tällaiseen ei missään yhteiskunnassa ole varaa.

Varallisuuserot näkyvät eliniässä

Kustannustehokkainta hoitoa on Kari Reijulan mukaan sairauksien ennaltaehkäisy. Kun Suomessa nyt on yli puoli miljoonaa kakkostyypin diabeetikkoa, 2030-luvun alussa heitä on jo miljoona. Siksi olisi tärkeää panostaa ennaltaehkäisyyn, kuten terveelliseen ravintoon, painonhallintaan, liikuntaan ja tupakoinnin lopettamiseen.

Reijula nostaa esille vielä yhden asian, joka tulee yhteiskunnalle niin inhimillisesti kuin taloudellisesti kalliiksi. Se on eriarvoisuuden lisääntyminen: taloudellinen ja sosiaalinen huono-osaisuus näkyy selvästi elämäntavoissa ja terveyseroissa.

– Ylimmässä tuloluokassa olevien miesten ja alimmassa tuloluokassa olevien miesten keskimääräinen elinikä eroaa kymmenellä vuodella. Naisilla vastaava ero on seitsemän vuotta. Näin paljon lyhyempi elinajan odote siis on heikoimmassa asemassa olevilla suomalaisilla varakkaampiin verrattuna, Reijula kertoo.

Tämä on hänen mukaansa vakava yhteiskunnallinen ongelma.

– Tähän pitäisi tarttua oli vallassa minkävärinen hallitus tahansa, Reijula sanoo.

Hän sai Päivikki ja Sakari Solhbergin säätiön ymmärtämään tilanteen ja rahoittamaan tutkimusprofessuurin ja ohjelman, joka on lääketieteessä poikkeuksellinen. Ohjelman nimi on sosiaalisten ja terveyserojen kaventamisen tutkimusohjelma ja sitä johtaa lääketieteen tohtori, apulaisprofessori Joni Lindblom. Tämä ohjelma on uusi avaus lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Reijulan mukaan tärkeä, sillä terveydenhuollon rooli ei voi rajoittua vain ennenaikaisesti kuolevien ihmisten viimeisten hetkien helpottamiseen.

Korjattu ingressiä 17.10. klo 8.50. Poistettu maininta siitä, että Reijula olisi HUSin hallituksen ainoa lääkärijäsen.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.