– Hyvän voima on sitä, ettei lähde pelaamaan sitä peliä, mihin paha haastaa. Tästä Jeesus puhui muun muassa vuorisaarnassaan Matteuksen evankeliumissa, arkkipiispa Tapio Luoma pohtii. Kuva: Suvi Elo
Arkkipiispa Tapio Luoma ottaa kantaa eksorkismiin: ”Papin tehtävä on ohjata ihminen oikean avun luokse”
Pahan todellisuutta maailmassa ei arkkipiispa Tapio Luoman mukaan pysty ohittamaan. Se näkyy jokapäiväisessä elämässä.
Eksorkismi eli pahojen henkien karkottaminen on pitkään kuulunut marginaaliin evankelis-luterilaisessa kirkossa. Miten kristillisyyteen kuuluva näkemys persoonallisesta pahasta ilmenee nykyaikana, on kuitenkin ollut keskustelunaiheena tänä syksynä valtakunnan medioita myöten.
Papit Lea Kujanpää ja Eero Junkkaala ovat useiden eri medioiden, myös Kirkko ja kaupungin, haastatteluissa kertoneet luokseen tulevista ihmisistä, jotka hakevat itselleen apua pahan henkivaltojen eli demonien hyökkäyksiin.
Nyt puheenvuoron saa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma. Mistä ilmiössä on kysymys?
– Ylipäätään yliluonnolliset asiat ovat aina kiinnostaneet ihmistä. On kiinnostavaa, että rationaalinen, länsimainen eetos ei ole pystynyt tukahduttamaan sitä, vaan yliluonnollisuus aiheena pulpahtaa yhä uudestaan pintaan, sanoo Luoma.
Kansan Raamattuseuran pappi Lea Kujanpää on kirjoittanut kirjan henkimaailman kohtaamisesta ja rukoilee sellaisten ihmisten puolesta, jotka kokevat joutuneensa tekemisiin pahan kanssa. Kuva: Esko Jämsä
Hyvä on pahaa voimakkaampi
Tapio Luoma vihittiin papiksi vuonna 1987. Ennen kuin hänestä tuli piispa, hän ehti toimia seurakuntapappina ja kirkkoherrana Pohjanmaalla sekä väitellä teologian tohtoriksi teologian ja luonnontieteiden suhteesta. Pitkä kirkollinen työura tuo näkökulmaa myös tämän päivän puheenaiheisiin.
– On nähtävissä tiettyä syklisyyttä. Muistan, kuinka 1980- ja 90-luvuilla puhuttiin saatananpalvonnasta. Se nähtiin silloin sen aikaisen new age -ilmiön oheistuotteena, eikä aina ymmärretty sitä, että siihen kanavoitui ihan aitoa hengellistä etsintää. Kirkkomme on mielestäni oppinut siitä vuosikymmenten varrella. Hengellinen etsintä pitäisi pystyä ottamaan vakavasti ilman leimaamista ja syyllistämistä, sanoo Luoma.
Oleellista on se, miten kohdataan ihmisiä, jotka pelkäävät pahuutta.
Arkkipiispa Luoma suuntaisi mielellään keskustelun fokuksen ainakin kirkon sisällä muualle kuin demonien tutkimiseen. Kristillinen teologia kun antaa sille vahvat perusteet – hyvä on pahaa voimakkaampi. Jeesus on voittanut pahan vallan.
– Oleellista on se, miten kohdataan ihmisiä, jotka pelkäävät pahuutta. Miten saamme tuettua heitä niin, että he voisivat jälleen kokea turvallisuutta?
Pahan todellisuutta maailmassa ei kuitenkaan pysty ohittamaan. Empatian puute ja julmuus toista ihmistä kohtaan on joskus niin äärimmäistä, että herää kysymys sen alkuperästä. Viimeksi Luoma koki sen syksyllä käydessään Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä, jossa ihmiskunnan käsittämätön julmuus pysäytti.
Jokainen meistä kamppailee kiusauksien kanssa
Pahaa ei kuitenkaan pidä etsiä kaukaa historiasta tai ylipäänsä muualta. Arkkipiispa Tapio Luoma siteeraa tässä Jeesusta: “Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?”
– Ajatuksessa siitä, että sielu katoaa, on jotain pahaa. Siinä, että kadottaa kosketuksen omaan itseensä, Luoma pohtii.
Hän nostaa esiin vanhojen kristillisten kirkkojen oppirakenteet siitä, kuinka paholaista vastaan taistellaan.
– On kiusaus, joka vaikuttaa viattomimmalta, sitten obsessio, päähänpinttymä, ja lopulta possessio, jossa paha saa kokonaan valtaansa ihmisen. Kiinnostavaa on, että kiusaus nähdään tässä ajattelussa kaikkein vaarallisimpana. Hyökkäys käy siinä nimenomaan omaa sielua kohtaan, jossa ihmisen yhteys itseensä on.
– Mikä on upeampi juttu kuin tuoda kasteelle pieni lapsi, jossa hän tulee kaikkein suurimman, mahtavimman ja hyvyydessään ylivertaisimman voiman suojeluspiiriin, sanoo arkkipiispa Tapio Luoma. Hän muistuttaa, että Jeesus on voittanut pahan vallan. Kuva: Suvi Elo
Kiusauksia kohtaa jokainen ihminen. Muun muassa vallan, rikkauksien tai elämysten kiusausten kanssa kamppaillessa luterilaisuus tunnustaa, että ihminen todennäköisesti häviää aina. Siihen on olemassa kuitenkin lääke. Martti Luther opettaa turvautumaan Jumalaan aamuin illoin ja pyytämään: “Pyhä enkelisi olkoon minun kanssani, ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun.”
– Minusta tämä on hieno ajatus, sanoo arkkipiispa Luoma.
Hän jatkaa, että Luther ei liitä tätä mihinkään eksorkismin kaavaan, sillä siinä ei ole mitään yliluonnollista. Joka päivä on vaarana, että menetän yhteyden itseeni ja Jumalaan.
Olisi virhe lähteä kieltämään ihmisen kokemusta
Papin työssä pahat voimat eivät ole tavaton aihe. Sen tietää myös entinen Peräseinäjoen apupappi, nykyinen arkkipiispa Tapio Luoma. Häneltä, niin kuin monelta muultakin papilta, on myös pyydetty apua pahan henkivaltojen kanssa.
– Vahvimmin mielessäni ovat tilanteet, joissa kodin asukas on kokenut, että täällä tapahtuu outoja juttuja. Olen mennyt sinne ja kuunnellut. On rukoiltu, ja sitä on pääsääntöisesti pidetty hyvänä ja vapauttavana.
– Nämä voivat olla papillekin tilanteita, joita hän ei ole kokenut tai käsitä. Olisi virhe lähteä kieltämään ihmisen kokemusta, riippumatta siitä, mistä kokemus on peräisin. Ihmisen kokemuksen vakavasti ottaminen on ehdottoman tärkeää, ja papin tärkeä tehtävä on myös ohjata ihminen oikean avun luokse hätänsä kanssa.
Mielen sairauksien erottaminen demoneista on nähty tärkeäksi jo 1500-luvulla Rooman kirkossa, tietää arkkipiispa Luoma.
Luterilaisuudessa eksorkismi eli pahojen voimien käskeminen ei kuulu suoraan piispan valvontaan, kuten esimerkiksi anglikaanisessa tai katolisessa kirkossa. Jokainen pappi toimii oman papinvalansa edustajana. Varovaisuus tulkinnoissa on tärkeää.
– Yksi vaara keskustelussa on, että ihminen alkaa etsiä demoneita itsestään ja toisista. Ei ole tarkoitus, että tällaista tapahtuu.
– Hyvä ja paha ovat läsnä kaikkialla. Jos katsoo kristikunnan historiaa, paljon pahuutta on sielläkin. Samoin on kaikissa uskonnoissa, vaikka jokaisen uskonnon ytimessä on ajatus rauhasta ja harmoniasta. Hyvän voima on sitä, ettei lähde pelaamaan sitä peliä, mihin paha haastaa. Tästä Jeesus puhui muun muassa vuorisaarnassaan Matteuksen evankeliumissa.
Valo vaatii energiaa loistaakseen, samalla tavalla hyvyys vaatii energiaa ja vaivannäköä.
Pahuuden ja demonipuheiden säikyttämiä arkkipiispa Luoma kannustaa keskusteluyhteyteen. Kirkon sielunhoito on työtä hyvän puolesta, pahaa vastaan. Hengellisessä ohjauksessa saa keskustelutukea eikä tarvitse jäädä yksin pelkojensa kanssa.
– Hyvyyden toteuttaminen ja hyvyyden puolesta toimiminen vaatii aina energiaa. Pahuuden ja pimeyden puolesta toimimiseen ei tarvita mitään muuta kuin välinpitämättömyyttä. Valo vaatii energiaa loistaakseen, samalla tavalla hyvyys vaatii energiaa ja vaivannäköä.
Raamatussa sanotaan Johanneksen Ilmestyksessä, että taivaassa ei ole aurinkoa ja kuuta, vaan valonlähteenä on Karitsa eli Kristus.
– Se on vahva kuva siitä, mikä on perimmäinen valonlähteemme.
Espoon piispa Kaisamari Hintikka suhtautuu eksorkismiin varauksella. Kuva: Sirpa Päivinen
Piispa Kaisamari Hintikka: Isä meidän -rukouksesta on moneksi
Espoon piispa Kaisamari Hintikka ei kaipaa luterilaiseen kirkkoon erillistä eksorkismin kaavaa. Isä meidän -rukouksessa on riittävästi sellaiseenkin tarkoitukseen. Siinä pyydetään, että “päästä meidät pahasta”.
– Kristityn arkipäivää on se paha, joka houkuttaa meitä erilleen Jumalasta ja lähimmäisestä. Tärkeämpi kysymys on, miten ihminen pystyy arjessaan kampittamaan paholaisen juonia niin, että Jumalan todellisuus näkyy enemmän kuin pahan todellisuus. Se on merkityksellistä ihmisen ja tämän maailman näkökulmasta, sanoo piispa Hintikka.
Piispa Hintikka luonnehtii, että hän on tietoinen oman hiippakuntansa papin Lea Kujanpään toiminnasta, mutta erityisiä lupakirjoja ei ole annettu.
– Suhtaudun tällaiseen melkoisin varauksin. On suuri riski, että lähdetään hoitamaan ihmisen mielenterveyttä tavoilla, jotka vain pahentavat hänen tilannettaan.
Vatikaani kouluttaa eksorkisteja
Katolisessa kirkossa eksorkistin virkaan asettaminen oli aikaisemmin yksi niin sanotuista pikkuvihkimyksistä, joita kirkossa annettiin ennen papiksi vihkimistä.
Tietotaitoa demoneja vastaan toimimisesta opetetaan kokonaiskirkon tasolla. Vatikaanissa järjestetään koulutus eksorkisteille muutaman vuoden välein. Kanoninen laki määrittelee kriteereitä eksorkismille: muun muassa mielenterveyden ongelmat pitää ensin hoitaa lääkärin kanssa.
Eksorkisteilla on myös oma kansainvälinen järjestö. Suomen ainoassa katolisessa hiippakunnassa on piispan nimittämä eksorkisti, jonka nimeä ei ainakaan toistaiseksi julkaista. Oman seurakunnan kirkkoherra ohjaa eksorkistin puheille, mikäli hän näkee siihen olevan tarvetta.
Suomen anglikaanit kuuluvat Euroopan anglikaaniseen hiippakuntaan. Sillä on oma nimetty eksorkistinsa, jonka puoleen papit eri puolilta Eurooppaa voivat ohjata ihmisiä. Eksorkistien toimintaa säätelevät turvallisen kirkon periaatteet, joilla suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Eksorkisti toimii yhteistyössä lääketieteen ammattilaisten kanssa ja piispojen valvonnassa.
Ortodoksisen kirkon papit voivat toimittaa esimerkiksi vedenpyhityksen ja kodin siunaamisen tilassa, jossa koetaan pahan läsnäoloa. Eksorkismit ovat osa kasteeseen valmistavia rukouksia ortodokseilla kuten muissakin kristillisissä kasteissa.
Ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan kukaan ei joudu pahojen henkien valtaan huomaamattaan, vaan riivatuksi tuleminen vaatii vaivannäköä. Sellaisesta parantaminen on osa kirkon työtä, joka vaatii tarkkaa silmää ja jota piispat valvovat.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: 1980-luvulla ihmiset alkoivat äkisti ”muistaa” olleensa satanististen rituaalien uhreja – satanismipaniikkiin liittyi joukkohysteriaa ja rahanahneutta
PuheenvuorotMichelle remembers -kirja toimi paniikin sytykkeenä. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, trendikäs eksorkismi on jälleen ollut esillä mediassa, kirjoittaa Ella Luoma.
