Kolumni: 1980-luvulla ihmiset alkoivat äkisti ”muistaa” olleensa satanististen rituaalien uhreja – satanismipaniikkiin liittyi joukkohysteriaa ja rahanahneutta
Michelle remembers -kirja toimi paniikin sytykkeenä. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, trendikäs eksorkismi on jälleen ollut esillä mediassa, kirjoittaa Ella Luoma.
Vuonna 1973 kanadalainen Michelle Smith hakeutui terapiaan saatuaan keskenmenon. Terapeutti Lawrence Pazderin avulla hän alkoi muistaa lapsuudestaan tapahtumia, joiden muistot oli tukahduttanut. Kun Michelle oli viiden, hänen äitinsä pakotti hänet osaksi satanistista rituaalia. Michelle alkoi muistaa, kuinka lapsia pidettiin häkeissä, vauvoja uhrattiin Saatanalle ja syötiin. Terapiasessioiden pohjalta syntyi kirja Michelle remembers – Michelle muistaa (1980).
Kirjasta tuli valtavan suosittu. Michelle ja Pazder alkoivat esiintyä radiossa ja televisiossa, mutta myös kepeissä visailuohjelmissa. Heistä tuli hyvätuloisia julkkiksia. Heidän vanavedessään myös moni muu alkoi muistaa joutuneensa lapsena osaksi satanistisia rituaaleja. Viihdeohjelmat pursuivat lapsena hyväksikäytettyjä aikuisia.
Ketään ei tuntunut kiinnostavan, että FBI ei löytänyt todisteita satanististen kulttien olemassaolosta, tai että Michelle esiintyi koulukuvissa, jotka oli otettu aikana, jolloin hän oli väitetysti kadonnut.
Ilmiötä on alettu kutsua satanismipaniikiksi. Ihmiset uskoivat joko olleensa osa satanistisia rituaaleja, tai että Saatana oli saanut miljoonia ihmisiä valtaansa ja vaati jatkuvia uhreja, tai jotain siltä väliltä. Kun muutama nuori roolipelaaja teki itsemurhan 1980-luvulla, siitä pääteltiin, että roolipelaaminen ja erityisesti Dungeons and Dragons johti nuoria satanismin pariin. Suomeen ilmiö rantautui viiveellä, ja Tuska-metallifestivaali oli satanismista huolestuneiden kansalaisten ja median hampaissa.
Viihdeohjelmat pursuivat lapsena hyväksikäytettyjä aikuisia.
Median rooli paniikin lietsonnassa oli merkittävä. Studioon saatettiin raahata nainen selittämään, kuinka hän oli synnyttänyt useita lapsia uhrattavaksi satanistiselle kultille. Silloin ei mietitty kahta sekuntia, voiko tällainen oikeasti pitää paikkansa.
Kävin katsomassa kanadalaisen dokumenttielokuvan Satan wants you, joka käsitteli 1980-luvun satanismipaniikkia. Tuon ajan ylilyönnit ovat paikoin absurdeja ja koomisia. Samalla pitää muistaa, miten hevimusiikkia ja roolipelejä harrastavia nuoria on leimattu, miten satanistisista rituaaleista syytettyjä lastentarhanopettajia on vangittu ja miten ihmiset on saatu uskomaan olleensa osa satanistisia rituaaleja.
Eksorkismi on jälleen ollut tapetilla mediassa, varmaan kun se kuulostaa trendikkäältä. Uskon että maailmassa on voimia, joita emme tunne, ja eksorkismi eli pahan manaaminen on yksi tapa kohdata näitä voimia. Mutta sillä, joka lähtee tätä tekemään, on valtava vastuu, ettei hän synnytä joukkohysteriaa eikä hyödy tästä hysteriasta taloudellisesti.
Pazder oli katolilainen psykiatri, joka varmasti uskoi paljastaneensa Michellen sisältä salatun trauman. Michelle taas tunsi syyllisyyttä keskenmenosta. Se oli helppo kanavoida johonkin, mitä voidaan aika suurella varmuudella pitää valemuistona. Loppu on rahan tekemisen, joukkohysterian, erilaisten valtapyrkimysten ja hyväksikäytön historiaa.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Kirkkokuplasta katsottuna Taylor Swiftin vallassa on jotakin virkistävää
PuheenvuorotTaylor Swiftin uskotaan pystyvän ratkaisemaan jopa Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Se harmittaa heitä, jotka eivät ole tottuneet ottamaan nuoria naisia vakavasti, Ella Luoma kirjoittaa.
