Joanna Beck, Alicia McCarthy ja Eetu Saario nauttivat rippileirin löhöilytunnista, jonka aikana he saavat rentoutua säkkituoleilla musiikkia kuunnellen tai meditoiden.
Englanninkieliseen rippikouluun tulee nuoria ympäri maailmaa – ”Tämä on paljon parempaa kuin osasin odottaa”
Kirkkonummella Hvittorpin kurssikeskuksessa järjestetään viidettä kertaa englanninkielinen rippileiri, jossa on läsnä monikulttuurisuus, monikielisyys ja yhteisöllisyys.
– Entä jos minä olen täällä ainoa edustamastani maasta?
Tätä kysymystä Helsingin seurakuntayhtymän englanninkielisen seurakuntatyön pastori Anna Poutiainen on kuullut englanninkielisillä rippileireillä moneen kertaan.
– Lähes jokainen täällä edustaa ainoana jotakin omaansa, on se sitten kotimaa tai oman perheen kulttuurien sekoitus, ja se teitä kaikkia myös yhdistää, Poutiainen vastaa epävarmalle nuorelle.
Lähes kaikki ovat samassa veneessä leirille tullessaan, sillä suurin osa ryhmäläisistä ei tunne leirille tullessaan ketään. Viikon lopulla tilanne onkin jo aivan toinen.
Leirillä on yhteensä 26 rippikoululaista, ja tänä kesänä edustettuna on 11 kansallisuutta: Rippikoululeirillä on nuoria ja isosia muun muassa Espanjasta, Saksasta, Britanniasta, Luxemburgista, Qatarista, Irlannista, Kamerunista, Virosta ja Itävallasta. Osa rippikoululaisista on ulkosuomalaisia, osalla on useita kansallisuuksia, osa on asunut pitkään ulkomailla.
Syitä, miksi nuori kokee kansainvälisen ilmapiirin itselleen omimmaksi on siis useita. Tällä rippileirillä kaikki opetus, ohjelma, laulut ja Raamatun tekstit ovat englanniksi.
Joanna Beck, 14, on tullut Hvittorpiin Saksasta, Frankfurtista. Beckin äiti on suomalainen ja isä saksalainen. Beckin äiti ehdotti hänelle, että hän menisi englanninkieliselle rippileirille Hvittorpiin, ja Beck innostui ajatuksesta.
Isonen Alicia McCarthy, rippikoululaiset Eetu Saario ja Joanna Beck sekä ohjaaja Markus Silvola yrittävät ratkoa päiväolympialaisten aivopähkinöitä.
Jännitys ja epävarmuudet tulevasta viikosta purkautuivat nopeasti, kun Beck huomasi, että leirillä oli vastassa ystävällisiä ihmisiä.
– Minua jännitti todella paljon aluksi, ja pelkäsin etten saisi ystäviä, mutta jo ensimmäisenä päivänä löysin ihania ihmisiä. Se tuntui oikein hyvältä.
Beck odotti, että rippileirin oppitunnit olisivat tylsiä, mutta hän yllättyi siitä, että tunneilla olikin mukavaa. Oppitunneilla esimerkiksi keskustellaan eri aiheista ja piirretään. Leirillä myös lauletaan paljon, ja leiriläisten suosikkilaulu on Shine Jesus Shine.
– Ohjelmaa on paljon, isoset ovat keksineet jatkuvasti jotain tekemistä. Tylsää täällä ei todellakaan tule.
Päivän paras hetki on hänen mielestään löhö-tunti, jossa löhöillään, hiljennytään ja meditoidaan. Halukkaat saavat nukkua päiväunet. Löhö-tunnilla kuunnellaan myös musiikkia ja tehdään mielikuvaharjoitteita. Beck kertoo, että yhdellä löhö-tunnilla kuviteltiin paikka, joka olisi rippileiriläiselle oma turvasatama.
– Mietin huonetta, joka olisi täynnä tyynyjä. Siellä oli sänky, paljon tyynyjä ja televisio, hän kertoo.
Rippileiri ei ollutkaan pelkkää kirkossa istumista
Käynnissä on päivän olympialaishetki. Rippileiriläiset ovat jakautuneet joukkueisiin, ja heille on jaettu suoritettavia tehtäviä.
Yksi tehtäviä suorittavista nuorista on 15-vuotias Eetu Saario. Saario on asunut perheensä kanssa Yhdysvalloissa Massachusettsissa. Hänen vanhempansa halusivat laittaa poikansa kansainväliselle rippileirille, jotta hän voisi kehittää kieltään ja olla monikulttuurisessa ympäristössä. Kun vanhemmat ehdottivat, että perinteisen rippikoulun sijaan hän menisikin englanninkieliselle, oli hän ajatukselle avoin.
Leiriläiset ovat jakautuneet ryhmiin kisaamaan keskenään. Myöhemmin päivällä heillä on oppitunti diakoniatyöhön liittyen.
Ennen leiriä Saario odotti, että rippileirillä istuttaisiin päivät pitkät kirkossa ja laulettaisiin, sillä ennakkotapaamisissa ennen leiriä käytiin messuissa.
– Tämä ei ollutkaan yhtään sellaista, mitä odotin. Tämä on paljon parempaa kuin osasin odottaa. Tänne on tullut ihmisiä ympäri maailman ja olen saanut tavata uusia ihmisiä, luoda ystävyyssuhteita ja sosiaalistua, hän kertoo.
Saarion mielestä parasta on ollut pelien pelaaminen ja ajan viettäminen ystävien kanssa. Hän uskoo, että nuoret pitävät yhteyttä sosiaalisessa mediassa, kun leiri loppuu ja he palaavat takaisin koteihinsa eri puolille maailmaa.
Englanninkielinen rippikoulu ei ole Hvittorpissa ainoa erikoisripari, sillä samaan aikaan kurssikeskuksessa on myös käynnissä Suomen viittomakielinen rippileiri.
Irlannista asti isoseksi
Rippileiri on usein kokemus, jonka muistaa koko elämän. Alicia McCarthylle, 15, rippileiri oli niin ikimuistoinen, että hän halusi palata Suomeen kokeakseen sen uudelleen, tänä kesänä isosen roolissa.
McCarthy on puoliksi suomalainen ja puoliksi irlantilainen. Hän asuu Irlannissa Wicklow’ssa. Kirkollisuus ja uskonto ovat olleet McCarthyn elämässä vahvasti läsnä esimerkiksi koulun kautta, johon kuuluu aktiivinen kirkossa käyminen.
Hän oli viime kesänä itse samanlaisella Hvittorpin rippileirillä, jonka hänen äitinsä oli löytänyt netistä. Irlannissa ei järjestetä rippileirejä, ja mahdollisuus suorittaa oma rippikoulu leirimuotoisesti ja vielä englannin kielellä Suomessa tuntui McCarthystä kutkuttavalta.
– Omalla leirilläni ohjaajat ja isoset tekivät kokemuksesta niin unohtumattoman, että halusin antaa saman kokemuksen takaisin näille nuorille ja tämä oli ihan paras päätös.
Hän kävi isoskoulutuksen netissä ja sai materiaalit englanninkielisinä. McCarthy lensi Irlannista Suomeen isostapaamisiin aina kun koulultaan pystyi.
– Tällä leirillä on paljon eri kieliä. Opettelemme kymmenen käskyä, Isä meidän ja uskontunnustuksen. Ne ovat kaikki saatavilla myös espanjaksi ja saksaksi, koska täällä on nuoria, jotka puhuvat niitä kieliä, mutta pääkieli on englanti, hän kertoo.
Rippileiriläiset saavat keskustella ja piirtää oppitunneilla uskoon liittyvistä asioista ja ajatuksista, esimerkiksi Raamatusta.
McCarthy kertoo, että leirillä yksi eroavaisuus valtioiden ja kulttuurien välillä on liittynyt huumoriin. Esimerkiksi Irlannissa ja Britanniassa on totuttu sarkastiseen, piikittelevään huumoriin, ja hän on huomannut, että kaikki eivät ole sellaiseen tottuneet.
– Olen niin iloinen ja kiitollinen, että saan olla mukana täällä ja kokea tämän kaiken uudelleen, McCarthy sanoo.
Kaikkialla maailmassa ei pääse rippileirille
Anna Poutiainen on Kirkkonummen Hvittorpissa järjestettävän kansainvälisen rippikoulun pastori. Kansainvälinen rippikoulu järjestetään heinä-elokuun vaihteessa, tänä vuonna viidettä kertaa. Monikulttuurisuus on läsnä ja edustettuna leirillä aina rippileiriläisistä isosiin ja ohjaajiin.
Poutiaisen mukaan suurilta kulttuurishokeilta leireillä on vältytty. Poutiainen kertoo, että moni nuori on kertonut viikon päätteeksi olevansa äärimmäisen kiitollinen, että hänet lähetettiin tällaiselle leirille.
Poutiainen toivoo, että leirille tullessaan nuoret tuovat mukanaan asioita itsestään, taustoistaan ja kulttuuristaan, sillä se rikastuttaa koko leiriä ja ilmapiiriä. Hän näkee, että nykynuoret ovat ajattelultaan jo valmiiksi globaaleja ja ajattelevat avoimesti.
– Rippileiri on vahva ja integroiva kokemus, ja täällä on paljon eritaustaisia nuoria, hän lisää.
Suomen kaltaiset rippileirit eivät ole kaikkialla maailmassa läpihuutojuttu. Poutiainen on huomannut, että suomalainen rippileirikulttuuri on jo huomattu joissakin maahanmuuttajataustaisista perheissä. Kristillinen maahanmuuttajataustainen väestö on kuitenkin ryhmä, joka tulisi ottaa enemmän huomioon tulevaisuudessa kirkon rippileireistä viestiessä.
– Meidän tulisi korostaa maahanmuuttajaperheille, että tämä kuuluu myös heille. He luulevat usein, että tämä on vain suomalaisten lasten juttu, vaikka yhtä lailla he ovat suomalaisia ja tänne tervetulleita, hän sanoo.
Anna Poutiainen on ollut mukana jo viidellä englanninkielisellä rippileirillä.
Englanninkielisestä rippileiristä kuullaan monin eri tavoin. Usean rippikoululaisen sisarus tai perheenjäsen on ollut englanninkielisellä rippileirillä aiemmin ja siten perheessä on voinut muodostua perinteeksi lähettää lapsi leirille.
Espoon seurakunnat ovat myös mainostaneet leiriä muun muassa merimieskirkkojen tai kansainvälisten koulujen kautta. Sana tällaisesta rippileiri-mahdollisuudesta leviää herkästi puskaradion kautta, kun ihmiset kertovat siitä toisilleen.
Hvittorpin englanninkielisen rippikoulun aikataulu on tavallista napakampi. Kun leiri loppuu maanantaina, pidetään jo seuraavana torstaina konfirmaatioharjoitus ja itse konfirmaatiojuhla saman viikon lauantaina. Tämä on käytäntö siksi, että perheet pystyvät varaamaan kaksi viikkoa Suomessa olemiselle ja osallistumaan juhliin. Myöhemmin elokuussa nuoret ovat jo kotimaissaan ja koulussa.
Olarin kirkossa järjestettävä konfirmaatiojuhla on englanninkielinen. Se striimataan, jotta rippileiriläisten sukulaiset ympäri maailman voivat seurata konfirmaatiota.
Lauantaina leirillä on kastejuhla, jossa kastetaan kaksi leiriläistä. Kastejuhlan yhteydessä on vierailupäivä leiriläisten perheille. Viimeisinä päivinä leirillä on luvassa muun muassa nuotiolla grillaamista, uimista sekä saunomista.
– Onhan tämä monelle upea kokemus, viettää viikko Suomen kesässä ja luonnossa, saunoen, uiden, laulaen ja nuotiolla yhdessä ajasta viettäen, Poutiainen sanoo.
Oona Manninen ja Emilia Kivekäs ovat leirillä isäntiä, eli täysi-ikäisiä kokeneita isosia. He pitävät leirillä muun muassa yövahtia. Isonen on leirillä englanniksi biggie, isäntiä kutsutaan Paw Patroliksi.
Leiriläiset saivat tehdä rukousnauhat ja koruja itselleen sekä toisilleen. Askartelu on ollut leirillä suuri hitti.
Aleksi Pietiläinen ja Noah Herzog pelaavat biljardia, se on rippileiriläisten mielipuuhaa tauoilla.
Sakramenttiin liittyvistä termeistä tehtiin leirille Aliaksen kaltainen sanaselityspeli.
Kirkkonummella sijaitseva Hvittorpin kurssikeskus on lähellä pääkaupunkiseutua ja sinne on helppo saapua.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Rippileiri kiinnostaa nuoria ja siltä myös vaaditaan paljon
PuheenvuorotRippileiri on valtaosalle nuorista positiivinen kokemus. Kirkon on pidettävä huolta siitä, että niin on jatkossakin. Leirin aikuisten vastuu on tässä suuri.
