“Meillä ei ole ollut ikinä mitään konfliktia, vaikka ystävyytemme on jatkunut vuodesta 1997”, Jarmo Eklund (vas.) ja Joni Stobbs kertovat.
Jarmo Eklund valittiin Joni Stobbsin ystäväksi melkein 30 vuotta sitten, ja edelleen synkkaa hyvin
Pienperheyhdistys kouluttaa vapaaehtoisia aikuisia miehiä kavereiksi lapsille, joilla on syystä tai toisesta heikko yhteys isäänsä.
Joni Stobbs ja Jarno Eklund istuvat saman pöydän ääressä rennosti juttelemassa. Kaksikko nauraa hyville muistoille ja yhdessä koetuille hulluille jutuille. He ovat ehtineet tuntea toisensa melkein kolmekymmentä vuotta, vaikka heidän keskinäinen ikäeronsakin on vähän yli kolmekymmentä vuotta. Tämä tuttavuus on ollut ainutlaatuinen.
– Mä en olisi mä ilman sua, Jarmo, Stobbs sanoo Eklundille.
– Meikäläisellekin tämä on ollut ehdottomasti win-win-tilanne, Eklund vastaa.
Ensimmäisen kerran he tapasivat vuonna 1997, jolloin Joni oli juuri täyttämässä viisi vuotta.
– Jarmo tuli käymään meillä kotona. Muistan sen vieläkin, nyt 32-vuotias Joni Stobbs kertoo.
– Joni esitteli minulle heti lelujaan. Hän ei vierastanut yhtään. Minulla ei vielä silloin ollut omia lapsia ja jännitin, miten tapaaminen sujuisi, Eklund muistelee.
Jonilla ja Jarmolla kuitenkin synkkasi välittömäsi. Sitä hämmästelee myös Jonin äiti, Heidi Lindstedt-Stobbs.
– Heti ensimmäisellä tapaamisella Joni hyppäsi Jarmon syliin ja kapsahti kaulaan. Sitten Jarmo nosti Jonin korkealle ilmaan. Tällaisesta tavasta tervehtiä tuli näiden kahden yhteinen rituaali, jota he sitten toistivat aina tavatessaan niin kauan kuin Joni oli vielä niin pieni, että hänet pystyi nostamaan.
Ennen Jonin ja Jarmon ensitapaamista Heidi Lindstedt-Stobbs oli eronnut Jonin brittiläisestä isästä ja muuttanut Jonin kanssa takaisin Suomeen Englannissa vietettyjen vuosien jälkeen.
– Olin silloin aika yksin lapsen kanssa. Minulla ei ollut täällä tukiverkostoja, en tuntenut täältä ketään.
Äidin isää lukuun ottamatta muut pienen Jonin elämässä keskeisesti läsnä olevat aikuiset sattuivat olemaan kaikki naisia.
– Esimerkiksi kaikki päiväkodin hoitajat olivat naisia. Elämäntilanteemme oli sellainen, että pieni Joni ei päässyt näkemään aikuisia miehiä oikeastaan missään.
Asia vaivasi Lindstedt-Stobbsia, vaikka itse hän pyrki tekemään yhdessä Jonin kanssa paljon myös perinteisesti miehisiksi miellettyjä asioita.
– Koin, että minun piti olla Jonille sekä äiti että isä, mutta ennen kaikkea kaipasin Jonin elämään toista luotettavaa aikuista, joka voisi välillä viettää aikaa lapsen kanssa.
“Jarmo on parasta, mitä minun ja Jonin yhteisen elämän aikana on tapahtunut. Jarmo osallistui aina Jonin päiväkodin ja koulun juhliin eikä koskaan missannut Jonin varsinaista syntymäpäivää. Jarmo on lievittänyt pysyvästi pahaa mieltäni siitä, että Joni on joutunut kasvamaan ilman biologista isäänsä”, Heidi Lindstedt-Stobbs kertoo.
Jarmo Eklund löytyi mieskaveritoiminnan kautta
Heidi Lindstedt-Stobbs sattui näkemään televisiosta Pienperheyhdistys ry:n mieskaveritoiminnasta kertovan ohjelman. Toiminnan ideana on, että vapaaehtoiset aikuiset miehet toimivat kavereina yksin lapsiaan kasvattavien äitien lapsille, joilla on syystä tai toisesta heikko yhteys isäänsä.
Aluksi toiminta oli suunnattu vain pojille, mutta nykyään se on tarkoitettu vähintään 4-vuotiaille lapsille sukupuolesta riippumatta. Samalla tavoitteena on laajentaa pienperheiden turvaverkostoja ja tukea äitien jaksamista.
Lindstedt-Stobbs oli näkemästään televisio-ohjelmasta niin vaikuttunut, että hän otti heti yhteyttä Pienperheyhdistykseen. Hän halusi, että Jonikin saisi elämäänsä samanlaisen luotettavan ja välittävän lisäaikuisen kuin ohjelmassa esitelty mieskaveri oli.
Jarmo Eklund puolestaan oli lukenut lehtijuttuja yhdistyksen toiminnasta ja niistä inspiroituneena päätti kurssittautua itse vapaaehtoiseksi aikuiseksi kaveriksi isättömälle lapselle.
– Minulla ei silloin vielä ollut omia lapsia ja halusin kurkistaa pienen pojan elämään.
Yhdistyksen kautta hänet valittiin Jonin kaveriksi. Heidi Lindstedt-Stobbs ja Jarmo Eklund eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. He tapasivat toisensa ja keskustelivat kaveruuden reunaehdoista aikuisten kesken ennen kuin Jarmo esiteltiin Jonille.
– Olen todella kiitollinen siitä, että meillä kävi niin hyvä tuuri, että juuri Jarmo valikoitui Jonin kaveriksi, Lindstedt-Stobbs sanoo.
Enemmän läsnä kuin biologinen isä
Heti ensitapaamisesta lähtien Jarmo Eklund piti Joniin yhteyttä kerran viikossa. Yhdessä he ovat pelanneet jääkiekkoa, höntsäilleet jalkapalloa, käyneet uimassa ja patikoineet esimerkiksi Nuuksiossa.
Eklund myös muisti aina Jonin varsinaisen syntymäpäivän. Synttäreitä he kävivät juhlimassa esimerkiksi Serenassa tai Linnanmäellä. Aina heidän ei myöskään tarvinnut tehdä mitään erikoista. Pelkkä yhdessäolo riitti.
Tapaamisista koituneet kulut Heidi Lindstedt-Stobbs ja Jarmo Eklund maksoivat yleensä puoliksi. Eklund haluaakin painottaa, että ei ole ollut Jonille mikään sponsori, vaan nimenomaan kaveri.
– Aluksi, kun liikuimme yhdessä, Jonilla oli hirveä tarve kertoa kaikille, että minä en ole hänen isänsä vaan hänen kaverinsa, Eklund kertoo.
– Minulle oli tärkeää erottaa, että Jarmo ei ole isä. Koko lapsuuteni ajan biologinen isäni asui Englannissa, Joni Stobbs sanoo.
Biologinen isä soitteli hänelle silloin tällöin ja kävi välillä Suomessa tapaamassa häntä. Isä menehtyi Joni Stobbsin ollessa parikymppinen .
– Minulle Jarmo on ollut enemmän läsnä elämässäni kuin biologinen isäni, Stobbs kertoo.
Pitkään jatkuneen säännöllisen yhteydenpidon ja yhteisen tekemisen myötä suhde on muodostunut erityiseksi.
– Jarmo esimerkiksi osti Jonille tämän ensimmäisen parranajokoneen, kun Joni oli 12-vuotias, ja opetti, miten sitä käytetään. Minä en olisi osannut, Heidi Lindstedt-Stobbs kertoo.
Samana vuonna Jonille tuli kissakuume. Lindstedt-Stobbs muistaa, kuinka Jarmo Eklund silloin keskusteli Jonin kanssa pitkään ja perusteellisesti siitä, mitä kaikkea lemmikin hoito vaatii, ja millaista on kantaa vastuuta kissasta. Kun Eklundin työpaikan intranettiin sitten ilmestyi kuva tutun kissankasvattajan neljästä vastasyntyneestä pennusta, hän soitti heti Lindstedt-Stobbsille.
– Töidensä jälkeen Jarmo ajoi pitkän matkan, kun menimme tapaamaan Milu-kissan kasvattajia, Lindstedt-Stobbs muistelee.
Milu-kissasta tuli tärkeä perheenjäsen, jota hoidettiin yhdessä ja ulkoilutettiin joka päivä kahdeksan metrin flex-taluttimella.
Kun Joni oli teini, hän kävi yhdessä Eklundin kanssa myös shoppailemassa vaatteita. Välillä he kävivät elokuvissa.
Kun Jarmo Eklund 2000-luvun alussa sai omia lapsia, ystävyys jatkui tiiviinä. Omien lastensa syntymäpäivä- ja ylioppilasjuhliin juhliin Eklund kutsui myös Jonin, mutta enimmäkseen he ovat viettäneet aikaa keskenään, ilman Eklundin lapsia.
– Omien lasten saaminen ei vaikuttanut minun ja Jonin väleihin. En kadonnut Jonin elämästä. Tämä ystävyys on ollut meidän kahden välinen juttu.
Jarmo Eklundia ja Joni Stobbsia yhdistää samanlainen huumorintaju. Nykyään he käyvät yhdessä terassilla ja syömässä hyvin.
Tavallinen perusjamppa riittää
Joni Stobbsille Jarmo Eklund on ollut tärkeä roolimalli. Jonin kasvaessa ystävyys on muuttunut tasavertaiseksi kahden aikuisen väliseksi ystävyyssuhteeksi.
– Nykyään Jarmo on minulle sellainen luottoihminen, harmaa eminenssi. Kun esimerkiksi sain yhtä aikaa kaksi työtarjousta, soitin ensimmäiseksi Jarmolle ja pallottelin hänen kanssaan eri vaihtoehtoja.
Myös Heidi Lindstedt-Stobbs on kiitollinen siitä, että Jonilla on ollut elämässään Jarmon kaltainen ihminen.
– Minusta on tärkeää, että lapsena ja nuorena Joni on saanut jakaa asioitaan myös jonkun muun kuin pelkästään minun kanssani. Jarmo on parasta, mitä minun ja Jonin yhteisen elämän aikana on tapahtunut.
Nykyään Joni Stobbs ja Jarmo Eklund pitävät yhteyttä pari kertaa kuukaudessa. Tavatessaan he käyvät usein syömässä hyvin. Samalla tulee vaihdettua kuulumisia ja keskusteltua tarvittaessa syvällisempiäkin. Omien kokemustensa perusteella Eklund haluaa kannustaa myös muita mieskaveritoiminnasta mahdollisesti kiinnostuneita aikuisia miehiä ryhtymään vapaaehtoisiksi.
– Kaverin ei tarvitse olla mikään supermies, vaan ihan tavallinen perusjamppa riittää, hän sanoo.
Sinustako vapaaehtoinen mieskaveri?
Mieskaveriksi sopii tavallinen luotettava mies. Iällä, ulkonäöllä, kansalaisuudella, ammatilla tai muilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä. Jokainen mies voi tulla mukaan sellaisena miehenä kuin on. Lisätietoa: Mieskaverit.fi. Seuraava mieskaverikurssi pidetään Herttoniemessä
27.8. klo 17–20.
Lisätietoa toiminnasta myös Pienperheyhdistyksestä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Testaa, millaisia ystäviä sinulla on!
Hyvä elämäOnko sinullakin arkea parantava elämäntilanneystävä, mutkaton ikiystävä tai ystävä, jonka kanssa saat kokea jotain ihan uutta?
