Ketola: Kotimainen politiikka on yhtä hullunmyllyä – hallituksen eliniän odote ei näytä korkealta
EU:n jäsenmaissa tehdyn rasismitutkimuksen mukaan Suomi oli unionin rasistisin maa vuonna 2018.
Yhdysvaltalainen kansalaisoikeusjärjestö Anti-Defamation League teki 2014 kansainvälisen tutkimuksen antisemitistisistä eli juutalaisvastaisista asenteista. Siinä laskettiin kyselytutkimuksen perusteella, että suomalaisista 15 prosenttia oli jonkinasteisia antisemiittejä. Kun luin luvun ensimmäisen kerran, se tuntui aika suurelta. Enää en juuri epäile sitä.
EU:n jäsenmaissa tehdyssä rasismitutkimuksessa 2018 taas todettiin, että Suomi oli unionin rasistisin maa. Tutkimuksessa kartoitettiin tummaihoisiin kohdistunutta häirintää. Suomi on sen jälkeenkin pysynyt tilastoissa etulinjassa rasistisia asenteita mitatessa. Rasismi on Suomelle ongelma, jonka vakavuutta ei ole haluttu yleisesti tunnustaa.
Perussuomalaisille poliitikoille suomalainen rasismi on puolueen tärkeä käyttövoima. Tutkijat ovat asiasta puhuneet jo vuosikausia, mutta heitä ei ole otettu tosissaan. Nyt jo Hesarikin toteaa pääkirjoituksessaan, että rasismi on ”puolueen nykylinjan ydintä”.
Perussuomalaisille poliitikoille suomalainen rasismi on puolueen tärkeä käyttövoima.
Emme kai kuvittele hyväuskoisesti, että perussuomalaisten äänestäjät ovat nyt yllättyneitä ja kauhuissaan siitä, että heidän valtaan äänestämänsä poliitikot paljastuvat natsimielisiksi, rasisteiksi ja paranoidin väestönvaihtoteorian kannattajiksi. Kannattajilleen puolue on tehnyt selväksi sen, mitä he tilatessaan saavat.
Elämme kotimaisessa politiikassa surrealistista aikaa. Ei ole kauan siitä, kun meillä oli hyvin yhteen toimiva hallitus, joka nautti arvostusta myös maan rajojen ulkopuolella. Nyt perussuomalaisten ministereiden vanhat synnit ovat jatkuvasti tapetilla, niitä paheksutaan laajasti ulkomailla, ja presidentti on jo kahdesti joutunut toivomaan oikeiden arvojen noudattamista politiikassa. Ei tarvitse olla ruudinkeksijä olettaakseen, että tämän hallituksen eliniän odote ei ole korkea.
Hallituskumppanit ovat pääosin olleet hyvin hitaita ja haluttomia esittämään minkäänlaista kritiikkiä perussuomalaisia kohtaan. Olisiko mukana myös pelkoa saavutetun aseman menettämisestä?
On inhimillisesti ymmärrettävää, että vallan kahvasta ei haluta päästää irti, kun se kerran on käsiin saatu. Mutta millaista vahinkoa vaikeneminen tekee hallitusvastuussa olevien poliitikkojen sieluille? Politiikan uskottavuudelle? Suomelle?
Kirjoittaja on juuriltaan eteläpohjalainen, mutta lehvästöltään helsinkiläinen kirkkohistorian dosentti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Enemmistö suomalaisista ei luota poliitikkojen anteeksipyyntöjen vilpittömyyteen
AjankohtaistaElokuun lopussa tehtyyn kyselytutkimukseen vastasi yli tuhat suomalaista.
