Kolumni: Viina käy meille kalliiksi, ja siitä on juhla kaukana
Kuuluuko viina välttämättä suomalaiseen kesään, ja miksei siitä puhuta suoraan, kyselee Hilkka Olkinuora.
”Nyt kun on kesäloma ja tulee sitä alkoholia käytetyksi”, avasi julkisen palvelun juontaja heinäkuun. Viinit olivat juuri ilmestyneet kotikauppojen hyllyille.
”Ota ryyppy ja muistis juo”, avaavat juhlijat nyt elokuun. Snapsit ovat ilmestyneet rapupöydille.
Suomessa on meneillään hetken kestävä suoraan puhumisen sesonki. Kesään näyttää kuuluvan remuaminen grillin äärellä ja märät mökkieväät. Kännistä ei pelkästään puhuta, sillä uhotaan. Rapupöydässä ”oksennetaan samovaariin” ja naidaan naapurimaan neitoa. Pussikaljapusikoissa ja biitsillä ollaan kiekkosankareita, jotka hoilaavat harrastavansa ”humalanhakusta juomista, Jumalan halust (ei) o huomista. Aamul sormet kitalakeen. Tää on vaan sikamakeet.” Joo.
Muun osan vuotta ollaankin sitten niin ujoja että. Kuuluisa laulaja oli ”juhlimassa” ja ”väsyi” hengiltä auton takapenkille. Toinen hoilasi ”Ei tippa tapa” ja joi vähintään kaksi kossupulloa päivässä; liikuttavasti media mainitsi, että vainajana hänestä ei löytynyt promilleja. Nykymuksut veivaavat, etteivät enää ”pelkääkään tätä maailmaa” kysymättä, miksi idoli on jo ”sekasi” ja ”puhe sammaltaa”.
Julkipuheessa haetaan ”märkää”, jotta päästään olemaan ”voita nokassa”, ”pienessä sievässä” – suomen kielellä on maailmanennätys yli tuhannella humalasanallaan. Ne peittänevät kännin sosiaalista häpeää ja rujoja seurauksia. ”Rata” tarjoaa nousuhumalan, joka itse asiassa on alkava alkoholimyrkytys, kun taas ”naamat” ja vihdoin ”darra” ovat jo sitä itseään.
Alkoholihaitat maksavat yhteiskunnalle toista miljardia vuodessa; inhimilliset kulut ovat laskemattomat.
Alkoholin kulutus toki vähenee, mutta siksi että raitistelu lisääntyy. Pohjoismaille tyypillinen humalahakuinen juominen ei sen sijaan ole menossa mihinkään. Kansa jakautuu kahtia tässäkin.
Meillä suomalaisilla on lisäksi kansallinen tautimme, isältä pojalle periytyvä alkoholismi tyyppiä filmi poikki ja puukko esiin. Se viimeistään selittää, miksi hallituksen ”alkoholipolitiikan eurooppalaistaminen” ei tule onnistumaan. Tosin kannattaako se: Alkoholivaikutteisiin tauteihin kuollaan myös arkilipittelyn maissa.
Suomessa joka päivä noin viisi ihmistä menehtyy suorastaan viinaan; viidessä prosentissa syövistä ja monissa muissa taudeissa ja tapoissa, kymmenissä kuolonkolareissa sekä tuhansissa sote-käynneissä alkoholi on osasyy. Alkoholihaitat maksavat yhteiskunnalle toista miljardia vuodessa; inhimilliset kulut ovat laskemattomat. Mutta me söpöttelemme ”juhlimisesta” – paitsi kesällä.
Jos siis kesä vapauttaa latkimaan viinaa ja kertomaan siitä, voisiko tämän nyt alkaneen kesän viimeisen kolmanneksen käyttää ymmärtääkseen, miksi.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Vihanpito pilaa ensin juhlat, sitten elämän
PuheenvuorotMuinoin vihanpito syntyi sukujen välille. Nyt se on uusperheiden ja perikuntien katkeruutta ja valtataistelua, kirjoittaa Hilkka Olkinuora.
