Oluet ja skumpat kuvittavat monen iloa ja surua, mutta vastatrendi kannustaa ’’uteliaaseen raittiuteen’’

Oluet ja skumpat kuvittavat monen iloa ja surua, mutta vastatrendi kannustaa ’’uteliaaseen raittiuteen’’

Moni hyvinvoinnistaan kiinnostunut vähentää myös juomistaan. Ei tarvitse olla alkoholiongelmaa voidaakseen tarkastella omaa suhdettaan alkoholiin, sanoo toimittaja, tietokirjailija Ani Kellomäki.

Loma alkoi, lonkeroa pöytään. Ystävät koolla, tässä sitä kilistellään skumpalla. Elämä murjoo – oispa kaljaa! Ainakin sosiaalisen median perusteella alkoholi kuuluu olennaisena osana moniin ilon ja murheen hetkiin.

Samaan aikaan toiset kulkevat vastavirtaan ja käyttävät alkoholia vain vähän, jos ollenkaan. Raittiiseen elämäntapaan ei välttämättä liity uskonnollista vakaumusta, päihdeongelmaista historiaa tai sen suurempaa dramatiikkaa, se ei vaan kuulu elämään.

Iso-Britanniassa ihmiset saattavat sanoa olevansa “sober curious”. Sillä tarkoitetaan uteliasta suhtautumista raittiuteen. Suhde alkoholiin voi olla joustava: ei tarvitse tehdä raittiuspäätöstä koko loppuelämäksi, mutta alkoholittomuutta voi kokeilla ja noudattaa ainakin noin enimmäkseen. Termin keksijä ja samannimisen kirjan kirjoittaja Ruby Warrington haluaa haastaa vallitsevaa alkoholikulttuuria ja kannustaa jokaista miettimään suhdettaan alkoholiin. 

Somen drinkki- ja skumppakuvien vastapainoksi on alkanut ilmestyä raittiiseen elämäntapaan kannustavaa sisältöä. Sellainen on esimerkiksi nuorten naisten Sober girls society, jolla on Instagramissa 82 000 seuraajaa. 

Alkoholikulttuuria luo jokainen meistä

Toimittaja, tietokirjailija ja luennoitsija Ani Kellomäki on seurannut suomalaista alkoholikulttuuria ja -keskustelua tiiviisti ja kirjoittanut teemasta kaksi kirjaa, Tiedostavan siemailun taito (2019) sekä Kosteusvauriota – kasvukertomuksia pullon juurelta (2017), joka käsittelee kasvamista liikaa juovan vanhemman kanssa. Kellomäki on tehnyt myös alkoholikulttuuria käsittelevää Pullonpyörittäjä-podcastia. Yksi Kellomäen tekemistä päähavainnoista on, että vaikka yhtenäiskulttuuri murtuu, ikään kuin perusoletuksena on yhä se, että suomalainen aikuinen käyttää alkoholia.

Kellomäen mukaan alkoholi on läsnä niin monessa, ettemme edes huomaa sitä. On työpaikan perjantaipulloarpajaiset, kosteat laivaseminaarit ja kaveriporukan peli-illat oluen ääressä. On alkoholiin liittyvät meemit ja kalsarikänniläpät. Lapsen opettajallekin on luontevaa antaa kiitokseksi viinipullo.

Kun Kellomäki on luennoillaan pyytänyt ihmisiä vilkaisemaan sometilejään ja etsimään sieltä alkoholinkäyttöön liittyviä kuvia, he ovat aluksi hämmentyneitä.

–  Ensin he ajattelevat, ettei sellaisia ole. Lasi tai pullo on niin tuttu aihe kuvissa, ettemme edes huomaa niitä, Kellomäki sanoo.

Yksittäisistä kuvista tulee massaa ja alkoholille annetaan ikään kuin lupa kuvittaa tunteita.

Mutta mitä pahaa siinä sitten on, jos juhlistan loman alkua kuoharilla ja jaan kuvan somessa?

– Ei mitään. Eikä siinäkään, että skumppaa juodaan. Kyse on enemmänkin siitä, että tullaan tietoiseksi kuinka paljon alkoholi on kulttuurissamme läsnä. Yksittäisistä kuvista tulee massaa ja alkoholille annetaan ikään kuin lupa kuvittaa tunteita. Sitä tarinaa kerromme myös tuleville sukupolville.

Kellomäki painottaa, että alkoholikulttuuri ei ole vain jotakin, jota viranomaiset, virkamiehet tai poliitikot luovat erilaisia säädöksillä, vaan sitä luo jokainen omalla toiminnallaan.

Ei juoppohulluutta, ei ongelmaa?

Vaikka alkoholi on läsnä niin monessa, siitä puhuminen on vaikeaa. Aihe menee tunteisiin ja ihmiset syyllistyvät. Helposti myös ajatellaan, että alkoholi on ikään kun palkinto, jonka on ansainnut, olipa takana sitten raskas päivä, viikko tai siivousurakka.

Ani Kellomäen mukaan alkoholista keskustelemista vaikeuttaa se, että vertailukohdat etsitään ääripäistä. Kun oma käytös ei muistuta Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maata, jossa perhe ajetaan kirveen kanssa hankeen, alkoholista ei muka tarvitse edes keskustella.

– Pitäisi ymmärtää, että alkoholin liittyvät haitat ovat muutakin kuin alkoholismia. Olen yrittänyt tuoda keskusteluun kevyempiä termejä, puhua liikajuomisesta ja läheisten kokemista kosteusvaurioista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan yli puoli miljoonaa suomalaista juo yli riskirajojen. Heistäkin 58 prosenttia pitää itseään kohtuukäyttäjinä. Mukaan mahtuu monenlaisia ihmisiä ja tarinoita.

– Suurin osa alkoholin liikakäyttäjistä on työelämässä, he ovat tavallisia isiä ja äitejä. Jos keskustelu rajataan niin, että joko ongelmaa ei ole tai on vain ääripään ongelmia, ei tarvitse koskaan miettiä, missä kohtaa asteikkoa itse on, Ani Kellomäki sanoo.

Alkoholittomuuttakin pitää harjoitella

Osittain raittiustrendi liittyy yleiseen hyvinvointitrendiin. Jos haluaa syödä hyvin, nukkua hyvin, liikkua ja huolehtia terveydestään, alkoholittomuus ikään kuin tukee kaikkea muuta. Entä jos käy niin, että perjantaipullot vaan vaihtuvat pakonomaiseen treenaamiseen ja unenlaadun mittaamiseen?

– Kaikessa voi tietysti mennä liiallisuuksiin, mutta jos ihminen korvaa alkoholin vaikka liikunnalla, niin hyvä. Överiksi ei liikuntaakaan kannata vetää, mutta aika harva liiallisuuksiin menevä asia on yhtä haitallinen kuin päihteet, Ani Kellomäki toteaa.

Alkoholinkäytössä sukupolvierot ovat suuret. Nuorten, erityisesti alaikäisten alkoholinkäyttö, on ollut laskusuunnassa jo pitkään. Tähän ovat vaikuttaneet esimerkiksi pelikulttuuri, sosiaalinen media ja monikulttuurisuus. On muitakin tapoja pitää yhteyttä kavereihin ja olla yhdessä kuin pussikaljottelu.

– On kuitenkin oleellista ymmärtää, ettei koko nuoriso ole raitistunut. Polarisaatio on jyrkkää. Osa juo edelleen paljon ja osittain kyse on siitä, että aloittaminen on myöhästynyt, Kellomäki sanoo.

Pitäisi ymmärtää, että alkoholin liittyvät haitat ovat muutakin kuin alkoholismia.

Iästä riippumatta alkoholinkäyttö liittyy monilla sosiaalisiin tilanteisiin. Juomalla kuulutaan joukkoon ja suoritetaan eräänlaisia riittejä: esimerkiksi tiettyihin juhliin nyt vaan ikään kuin kuuluu alkoholi. Ajatus siitä, että joisi ginger alen, alkoholittoman oluen tai limsan voi tuntua vaikealta.

– Yllättävän paljon ajattelemme, että toisilla olisi intressejä seurata juomistamme. Se on turhaa. Kaikki me olemme  kiinnostuneita ennen kaikkea omista tekemisistämme.

Kellomäki kannustaa ihmisiä kokeilemaan alkoholittomuutta pienissä erissä.

– Siihen harjantuu. Samalla voi miettiä, mikä merkitys juomalla on.

Kellomäki uskoo, että vaikkapa 20 vuoden päästä alkoholi kuuluu yhä monien suomalaisten elämään, mutta ehkä vähemmän.

– Yksi kiinnostava asia on se, että käykö alkoholille kuten tupakalle, jonka polttaminen on vähentynyt. Siihen on alettua suhtautua penseämmin.

Erityisesti Kellomäki toivoo, että kenenkään ei tarvitsisi käyttää alkoholia enempää kuin oikeasti haluaa. 

– Mitä enemmän on porukkaa, joka keksii muitakin tapoja olla yhdessä kuin alkoholinkäyttö, sitä helpompaa se on muillekin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi