Kolumni: Minulle kuuluu elämä siinä missä sinullekin
Kesä jatkuu sateenkaaren alla. Heinäkuu on vammaisten Pride-kuukausi, joka nostaa vammaisuuden näkyväksi niin teoissa kuin arvoissa, sanoo Hilkka Olkinuora.
Hyviä uutisia homofobeille: Pride meni. Voitte taas nostaa silmät ylös taivaaseen kanssaihmistenne kalsareista.
Huonoja uutisia saman tien: Sateenkaari ei ole sähikäinen, vaan silta. Kiusallinen haaste jatkuu. Juuri nyt alkoi Disability Pride Month eli vammaisten ihmisten Pride-kuukausi.
Se nostaa heinäkuun mittaan vammaisuuden näkyväksi, niin teoissa kuin arvoissa. Äläkä sivuuta sitä! Hirvi voi syöksyä eteen, tappajabakteeri haavaan! Vammainen voi olla meistä kuka, koska, miten ja missä tahansa.
Tämän kuukauden lipun värit kertovat, miten: Punainen fyysisille vammoille, keltainen kognitiivisille, valkoinen näkymättömille ja diagnosoimattomille, sininen mielelle, vihreä aisteille. Ja tumma ableismille, järjestelmälliselle syrjinnälle ja ennakkoluuloille sekä vihaan kuolleille – niitäkin on. Prideen eivät singahtele vain suukot, vaan myös kivet.
Disability Pride syntyi Yhdysvaltojen vammaislain kylkeen 1990. Sana disability on parempi kuin omamme tai ruotsin superneutraali ”funktionsvariationer”. Se ei erottele vammoja vaan pitää kaiken kriteerinä ihmisarvoista elämää.
Tämän vuoden maailmanteema onkin ”Tahdon samanlaisen elämän kuin mikä sinulla on.” Nöyrästi mutta nöyristelemättä. Vahvasti mutta vaatimatta.
”Ei vammaisuus ole meille este, vaan ne esteet, joita te rakennatte meidän tiellemme,” sanoo aktivistiystäväni Marla, X:ssä Anything,s PawsAble. Liian usein ”esteettömyys” on sitä, että me täyskykyiset päästämme hyvän hyvyyttämme toisenlaiset ihmiset meidän joukkoomme, mistä heidän tulisi olla kiitollisia. Sateenkaarihan kulkee kahteen suuntaan. On tärkeää, että myös me kaikki pääsemme osallisiksi toinen toistemme seurasta ja elämänkokemuksesta, ilosta ja suruista, taidoista ja tiedoista.
Tämän vuoden maailmanteema onkin ”Tahdon samanlaisen elämän kuin mikä sinulla on.” Nöyrästi mutta nöyristelemättä. Vahvasti mutta vaatimatta. Itsestään selvästi. Kuten Imppu tiivistää Instagram-tilillään _vammaista_arkea : ”Haluan elämän, jossa saan haluta ja yrittää. Opiskella, työllistyä, pariutua, lisääntyä, rakastua, suuttua, vihastua, nauraa, kuulua, näkyä.” Se on meidän kaikkien mahdollistettavissa kaikille toisillemme.
Pride on kunnioitusta, ei koppavuutta. Ihmisarvo on jakamaton, ei nollasummapeli. Sateenkaari on silta, ei sähikäinen. Jumala loi sen liiton, ei liittoutumien merkiksi.
Vaikka sinusta, homosäikky tai vammaispelkoinen ystäväni, tuntuukin siis hyhmeältä joutua edelleen lukemaan, kuulemaan ja näkemään vakaumuksesi vastaisia värejä ja kummalliseksi kokemiasi ihmisiä, pelkoja et pääse pakoon katsettasi tai selkääsi kääntämällä. Käden ojentamalla kyllä.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Sinulle, joka jännität lapsesi rippikoulua
PuheenvuorotRippikoulu on vanhemmille irrottautumisen paikka ja mahdollisuus uuteen yhteyteen, sanoo Hilkka Olkinuora.
