Kolumni: Taivaan isälle kiitos, mielenterveysdiagnoosien määrä on kasvanut
Samaan aikaan itsemurhien määrä on puolittunut, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
Seiskytluvulla kaikki oli paremmin. Joka toisella lapsella ei ollut ADHD-diagnoosia ja autismia, kukaan ei halunnut korjata sukupuoltaan ja teinit eivät räplänneet kännykkää, eivätkä varmaan edes itseään. Nuorisolaiset aloittivat päivän TikTokin toljottamisen sijaan venäläisiä klassikoita lukien, sitten pihalle pelaamaan kolmiloikkaa, ja alkuillasta ne lukivat Helsingin Sanomien pääkirjoitukset alleviivaustussin kanssa. Täydellisen päivän päätteeksi ne hirttäytyivät.
Mielenterveysdiagnoosien määrä on räjähtänyt 2020-luvulla. Sen lisäksi lapsia määritellään usein neuroepätyypillisiksi ja yhä useampi nuori haluaa korjata sukupuoltaan. Syyllisiä ovat lähinnä kännykät, kasvisruoka ja kommunismi. Ja tästä kommunismista pidän. Diagnoosien määrän räjähtäminen on nimittäin loistava asia. Se tarkoittaa, että noille asioille edes yritetään tehdä jotain.
Ja nyt tulee tärkein kohta: toivottavasti emme säädä pelkästään diagnosoidun nuoren päätä. Meidän täytyy säätää myös yhteiskunnan asetuksia.
TikTokiin, ADHD:hen, sukupuolenkorjauksiin ja muihin nykyajan ilmiöihin liittyvästä päivittelystä huolimatta mielenterveysongelmat ovat ilmeisesti vähentyneet. Koska ennen ei diagnosoitu mitään, vertailu on hankalaa.
Toivottavasti emme säädä pelkästään diagnosoidun nuoren päätä. Meidän täytyy säätää myös yhteiskunnan asetuksia.
Ainoa empiirinen todiste on itsemurhien määrä. 1970-luvulla noin 35 suomalaista sadasta tuhannesta tappoi itsensä. Luku heilui seuraavat vuosikymmenet kolmen- ja neljänkymmenen välillä, kunnes 2010-luvulla alkoi tapahtua jotain.
Viime vuosina itsemurhan on tehnyt 14 ihmistä sadasta tuhannesta. Tämän lisäksi 1970-luvulla mielenterveysongelmat olivat nykyistä isompi tabu ja itsemurhia tilastoitiin useammin onnettomuuksiksi. Nykyinen määräkin on liikaa, mutta luku on silti puolittunut juuri sinä aikana, kun diagnoosien määrä on kasvanut.
Viime perjantaina alkaneiden Pariisin olympialaisten avajaisissa nähtiin drag-tähti ja transsukupuolinen malli asetelmassa, joka oli tehty Leonardo da Vincin ikonisen Viimeinen ehtoollinen -teoksen muotoon. (Tämän jälkeen väiteltiin siitä, mihin teokseen viitattiin, mutta lopulta teoksen tekijä myönsi, että juuri tuota jäljiteltiin.)
Todella moni jakoi teoksen nähtyään huolen siitä, että eurooppalaiset kristilliset arvot ovat uhattuna. Jaan tismalleen saman huolen. Pientä lohtua antaa se, että Euroopassa tehdään tämän kaltaisia kannanottoja ja toivottavasti myös käytännön toimia. Ne ovat kristillisen maailmankuvani ytimessä.
Ehtoolliselle on tervetullut ihan jokainen: myös drag-kuningatar ja transsukupuolinen. Hienoa, että ei säädetä pelkästään ihmisten päitä, vaan maailmaa muokataan pikku hiljaa siihen suuntaan, että osallisina olemme myös me, jotka 1970-luvulla olisimme ehkä ampuneet itsemme.
Tapio Suomisen (1964–2024) muistolle.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä. tuomas.enbuske@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Ihminen on parempi kuin luulitkaan
PuheenvuorotEn lukinnut pyörääni kolmeen vuoteen, mutta sitä ei varastettu, koska ihminen on hyvä, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
