Kolumni: Voiko lastenpuukottajaa kutsua kristityksi?
Henkilökohtainen vakaumus on ainoa olennainen asia, mikäli halutaan pohtia puukottajan uskonnollisuutta, Linda-Maria Raninen kirjoittaa.
Maailma on järkyttynyt viime viikon maanantaina Luoteis-Englannin Southportissa lasten tanssitunnille tehdystä puukkoiskusta, jossa kuoli kolme pikkutyttöä. Hyökkäyksessä haavoittui lisäksi kahdeksan muuta lasta sekä kaksi aikuista. Sosiaalisessa mediassa alettiin pian iskun jälkeen levittää valheellista huhua siitä, että iskun tekijä olisi islamistinen turvapaikanhakija. Todellisuudessa puukottaja, 17-vuotias Axel Rudakubana on kotoisin kristitystä perheestä.
Rudakubanan perhetaustan paljastumisen jälkeen somessa on herännyt keskustelua siitä, kuinka absurdia on, että kristityn tekemä puukkoisku voidaan valjastaa välineeksi muslimivihaan. Osa kommentoijista taas on sitä mieltä, ettei puukottajaa voi tekonsa perusteella kutsua kristityksi hyvällä tahdollakaan.
Olen hyvin allerginen sille, että ulkopuoliset arvioivat toisen ihmisen uskontilaa.
Voiko siis ketä tahansa nimittää kristityksi perhetaustan perusteella? Itse en ole nähnyt missään mainintaa Rudakubanan mahdollisesta henkilökohtaisesta vakaumuksesta. Tämä on mielestäni ainoa olennainen asia, mikäli halutaan pohtia puukottajan uskonnollisuutta. Kotimaan valtauskonto, perhe- tai kulttuuritausta eivät yksinään riitä tekemään kenestäkään kristittyä, muslimia tai muunkaan uskonnon edustajaa.
Norjalaista massamurhaajaa Anders Behring Breivikiä käytetään usein esimerkkinä kristitystä terroristista. Todellisuudessa Breivik ei pitänyt itseään erityisen uskonnollisena ja kertoi ”puolustavansa kristittyä Eurooppaa” ainoastaan kulttuurisista syistä. Breivik määritteli sanan ”kristitty” tarkoittamaan juurikin kulttuurikristittyä ilman, että henkilöllä tarvitsisi olla henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen.
Entä voiko kuka tahansa kutsua itseään kristityksi? Jos Axel Rudakubana jossain vaiheessa ilmoittaa vakaumuksekseen kristinuskon, onko meidän kunnioitettava hänen itsemäärittelyoikeuttaan siitä huolimatta, että hän on vastikään puukottanut kuoliaaksi kolme lasta?
Tässä kohdassa on mielestäni määriteltävä sana ”kristitty”. Sillä kun tunnutaan tarkoitettavan kristinuskoon keskenään hyvin eri lailla suhtautuvia ihmisiä. Saarella ammuskelevista kulttuurikristityistä tapakristittyihin, jotka heittävät Kirkko ja kaupunki -lehden paperinkeräykseen heti sen putkahdettua postiluukusta. Sitten on meitä, jotka tarkoitamme kristityllä Jeesuksen seuraajaa.
Olen hyvin allerginen sille, että ulkopuoliset arvioivat toisen ihmisen uskontilaa. Jokainen meistä on Jumalan kirkkautta vailla eikä yksikään pelastu tekojensa kautta. Siitä huolimatta myönnän sen kirpaisevan, että suomalaisetkin poliitikot kutsuvat lastenpuukottajaa kristityksi vailla varmuutta hänen vakaumuksestaan. Samalla kun moni meistä Jeesuksen seuraajista joutuu todistelemaan olevansa ”oikeasti uskossa” siitä huolimatta, ettei syntilistamme ole puhdas.
Kukaan meistä ei voi tulla Kristuksen kaltaiseksi, mutta avainkysymys on mielestäni, yritämmekö edes.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Traumapsykoterapeutti terrori-iskujen käsittelemisestä: "Myös vihan tunteet on kohdattava"
AjankohtaistaSuosittu iskulause "ei pelolle valtaa" voi kieliä ilmapiiristä, jossa on kiellettyjä tunteita, sanoo traumapsykoterapeutti Aku Kaura.
