Kamera on Heikki Nenoselle meditaatioväline, joka rauhoittaa ja auttaa keskittymään ympäristöön. Kuva: Antti Rintala
Kun Heikki Nenonen haluaa tuntea itsensä vapaaksi, hän matkustaa laivalla ja bussilla Berliiniin
Heikki Nenonen on käynyt Berliinissä säännöllisesti parinkymmenen vuoden ajan. Hän on kokenut, että siellä hän mahtuu olemaan teeskentelemättä oma itsensä.
“Einsteigen bitte. Zurückbleiben bitte.” Berliinin metron kohtelias kuulutus kehottaa astumaan sisään ja sitten pysymään poissa sulkeutuvien ovien välistä. Heikki Nenoselle se kertoo, että nyt hän on siellä, missä hänen pitääkin olla.
– Koen, että Berliinissä mahtuu olemaan teeskentelemättä, omana itsenään. Siellä kaikki on normaalia. Tai ehkä voisi sanoa, että siellä kaikki ovat vähemmistöjä. Ei ole mitään yhtä mallia, jonka mukaan pitäisi olla. Vapauden tunne on ehkä samankaltainen kuin se, joka monille suomalaisille tulee kesämökillä, Nenonen kuvailee.
Berliinin erityinen ilmapiiri on hänen mielestään seurausta kaupungin erikoislaatuisesta historiasta. Se oli natsi-Saksan keskus. Kun Saksa hävisi toisen maailmansodan, kaupunki päätyi liittoutuneiden haltuun. Vuonna 1961 se jaettiin muurilla Neuvostoliiton hallitsemaan Itä-Berliiniin ja länsiliittoutuneiden hallitsemaan Länsi-Berliiniin.
Berliini on myös pitkään ollut erilaisten vaihtoehtokulttuurien kehto. Sen ovat löytäneet niin punkkarit kuin reivaajatkin.
– Berliinissä näkyy historian kummallisuus jotenkin räikeällä tavalla. Siellä ovat saaneet ilmiasunsa toisaalta äärimmäinen poliittinen fundamentalismi ja sitten toisaalta äärimmäinen liberalismi, Nenonen luonnehtii.
Häntä viehättävät Berliinissä ristiriidat ja vähän vinksallaan olevat asiat.
– Niistä minulle avautuu elämän mieli ja kiehtovuus. Berliini on sekä ruma että visuaalisesti äärimmäisen inspiroiva ympäristö.
”Tuossa naisessa lumosi hänen sopimattomuutensa. Hän oli väärin: väärässä paikassa, väärään aikaan ja väärän oloinen”, kirjoittaa Heikki Nenonen Köpenickin torin laidalla kohtaamastaan Hans Eickworthin patsaasta. Kuva: Heikki Nenonen
Muukalaisina maailmassa
Pappi ja viestintäalan yrittäjä Heikki Nenonen on pitkään harrastanut katuvalokuvausta, ja Berliiniä otollisempaa paikkaa kuvaamiseen olisi vaikea keksiä. Kameran kanssa liikkuessaan hän asettuu kiinnostavaan paikkaan, arvioi valon suuntaa ja rajaa ja rakentaa kuvan melkein valmiiksi. Sitten hän vain odottaa, astuisiko joku valmiiseen kehykseen. Ja koska suurkaupungissa ollaan, yleensä joku sattuu paikalle.
– Parhaat kuvani ovat puoliksi suunnittelua ja puoliksi sattumaa.
Nenonen on huomannut, että kamera pakottaa hänet keskittymään ympäristöön ja rauhoittumaan. Siksi se on myös meditaatioväline.
Meidät on paiskattu tänne, ja pian me kuolemme pois.
Kamera oli Nenosen mukana silloinkin, kun hän kuljeskeli Köpenickissä itäisessä Berliinissä. Köpenick on vanha pikkukaupunki, jonka suurkaupunki on kasvaessaan nielaissut osaksi itseään. Torin laidalla Nenonen kohtasi patsaan, joka esitti vietnamilaisnaista lapsi selässään. Nainen tuntui olevan itselleen täysin vieraassa ympäristössä ja katselevan sivusta elämää, johon hänet oli heitetty.
– Se oli minulle aika eksistentiaalinen kokemus. Patsaassa tiivistyi se, että lopulta me kaikki olemme vieraita ja muukalaisia tässä maailmassa ja elämässä. Meidät on paiskattu tänne, ja pian me kuolemme pois.
“Ihminen on luotu vapaaksi, ei varomaan ja pelkäämään”, Heikki Nenonen sanoo. Kuva: Antti Rintala
Kohti sisäistä riippumattomuutta
Viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Hetkiä Berliinissä Heikki Nenosella on henkisenä ja hengellisenä matkaseurana kaksi maineikasta saksalaista teologia: 1200- ja 1300-luvuilla elänyt mystikko Mestari Eckhart ja toisen maailmansodan lopulla marttyyrikuoleman keskitysleirillä kokenut Dietrich Bonhoeffer.
– Mestari Eckhart puhuu siitä, kuinka meidän tulisi pyrkiä sielun sisäiseen riippumattomuuteen, olimmepa missä ja kenen seurassa tahansa. Se on hänelle tärkein hyve. Muotisanaa käyttäen voisi ehkä puhua integriteetistä, Nenonen sanoo.
Eckhartin ajatus riippumattomuudesta tuntuu Nenoselle tärkeältä hänen oman taustansa vuoksi. Hän kertoo aiemmin seurakuntatyössä havahtuneensa siihen, kuinka helposti hän ajautui olemaan riippuvainen milloin mistäkin: yleisestä hyväksynnästä, tuomiokapitulin suosiollisuudesta, muiden mielipiteistä.
– Jos ripustautuu tuollaisiin ulkoa tuleviin hyväksyntöihin, oma tila kaventuu. Kuitenkin ihminen on luotu vapaaksi – ei varomaan ja pelkäämään.
Omia ajatuksiaan ei tarvitse pelätä. Sen sijaan niitä voi rohkeasti kehittää ja viedä eteenpäin.
Eckhartin ajatukset ja Jumalasta puhumisen tapa olivat omana aikanaan niin poikkeuksellisia, että paavi julisti jotkut hänen lausumansa harhaoppisiksi.
Myös Dietrich Bonhoeffer joutui omana aikanaan vallanpitäjien epäsuosioon. Hän oli berliiniläinen, ja on senkin vuoksi sopivaa seuraa Berliinin-matkalle. Nenonen kuvailee Bonhoefferia teologiseksi inspiraattoriksi ja omaehtoiseksi ajattelijaksi – ja jos jonkun teologin kohdalla voi puhua sisäisestä riippumattomuudesta ja pelottomuudesta, niin juuri Bonhoefferin. Hän vastusti natsihallintoa ja oli mukana Hitlerin salamurhaa suunnitelleessa salaliitossa, istui vankilassa ja lopulta teloitettiin aivan sodan lopulla.
– Bonhoeffer oli rehellinen itselleen ja arvoilleen kuolemaansa asti. Hän oli myös aktivisti, joka ei pelännyt laittaa itseään likoon. Vankilassa kirjoittamissaan kirjeissä hän pohti, millainen kristinusko voisi modernissa maailmassa olla mahdollista, Nenonen sanoo.
– Sekä Eckhart että Bonhoeffer rohkaisevat siihen, että omia ajatuksiaan ei tarvitse pelätä. Sen sijaan niitä voi rohkeasti kehittää ja viedä eteenpäin. Aina joku jossain suuttuu, mutta kyllä maailmaan suuttumusta mahtuu.
Matkustaessaan Heikki Nenonen kulkee myös oman sielunsa maisemiin. Kuva: Antti Rintala
Liikkuva sielu
Ensimmäisen kerran Heikki Nenonen matkusti Berliiniin parikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen hän on käynyt siellä suunnilleen kerran vuodessa. Rakkaus Saksaan ja saksan kieleen on peräisin jo kouluajoilta.
– Vartuin pohjalaisessa yhtenäiskulttuurissa, ja silloin Saksa tuntui edustavan vähän kuin toista maailmaa. Jonkinlaista kaukorakkautta se oli.
Pitkään Nenonen lensi kaupunkiin, mutta viime kerrat hän on kulkenut ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä bussilla Baltian ja Puolan kautta perille.
Nenonen epäilee olevansa liikkuva sielu. Kun hän nousee laivaan tai bussiin, hän antaa maailman kohinan ympäröidä itsensä ja käpertyy kuin kohtuun. Pitkä ja turruttava bussimatka Puolan läpi muuttuu meditatiiviseksi tilaksi.
– Arki on usein suorittamista, joka suuntautuu itsestä ulospäin. Kun sitten siunaantuu mahdollisuus päästä reissuun, voi kääntyä sisäänpäin. Matkustan kahteen suuntaan: paitsi johonkin paikkaan myös oman sieluni maisemiin.
Heikki Nenonen: Hetkiä Berliinissä. Kirjapaja 2023.
Näe ja koe nämä – Heikki Nenosen vinkit Berliiniin
Karl-Marx-Allee
”Vuokraa pyörä. Monista tv-sarjoista ja elokuvista tutulla Itä-Berliinin valtaväylällä mittasuhteet ovat hurjat: leveää katua reunustavat valtavat kerrostalot. Minusta se on omalla tavallaan viehättävä.”
Katuruoka
”Tilaa vaikka klassinen currywurst-ateria ja tarkkaile, kuinka se valmistetaan. Katuruokaa saa joka paikasta, mutta autenttisen oloinen, ei-turistipaikka löytyy esimerkiksi Warschauer Strassen metroaseman nurkilta.”
Muuri
”Berliinin muuria ja sen historiaa ei varsinkaan ensikertalainen voi oikein sivuuttaa. Suosittelen Bernauer Strassen muistopaikkaa.”
Treptower Park
”Se on outo paikka: viehättävä puisto, jossa on valtava puna-armeijan muistomerkki.”
Boxhagener Platz Friedrichshainissa
”Siellä voi hengailla hetken ja seurata berliiniläisten elämää. Torilla kokoontuu iloinen sekamelska lapsiperheitä, kulttuuriväkeä, kaikenlaisia nistejä ja terroristeja.”
Hackescher Markt
”Kivoja putiikkeja piilossa sisäpihalla.”
Voit lukea Heikki Nenosen Kirkko ja kaupunkiin kirjoittamia kolumneja täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Olennaista on utelias katse, ei vauhti” – Sari Kuusela harrastaa maisemapyöräilyä niin Euroopassa kuin Espoossakin
Hyvä elämäPyöräreissuilla Sari Kuusela saattaa ajaa kahdeksankymmentä kilometriä päivässä. Se on hänelle aikaa, jolloin voi rauhassa olla omien ajatustensa kanssa.
Kolumni: Biologiaa ei pidä vastustaa ideologisesti
Puheenvuorot
