Mari Parkkinen tahtoi lapsena kuuluisaksi. Hänestä tuli maailmankansalainen, toimittaja ja piispa.
Mari Parkkisesta piti tulla trapetsitaiteilija, mutta tulikin piispa – hän on pannut elämänsä uusiksi monta kertaa: ”Voisimme myydä omaisuutemme ja lähteä maailmalle”
”Vasta kun lähtee itselleen varatusta laatikosta, voi miettiä, kuka oikeasti on ja mitä haluaa”, Suomen uusin piispa sanoo.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen vapaaehtoistyö Väli-Amerikassa.
Nousujohteinen ura radion julkkisjuontajana ja tv-kasvona Helsingissä, irtisanoutuminen ja muutto maalle.
Talo ja autot myyntiin ja lähtö pitkälle perhelomalle ilman paluupäivämäärää.
Teologian opintojen aloitus 35-vuotiaana ja muutaman pappisvuoden jälkeen lähetystyö Jerusalemissa.
Mari Parkkinen, 52, on pannut monta kertaa elämänsä perusteellisesti uusiksi. Hän on myös usein menestynyt uudessa asiassa, johon on ryhtynyt. 3. syyskuuta hänet vihittiin Mikkelin piispaksi.
Kuinka siinä niin kävi?
Mari Parkkinen on viihtynyt reissussa pienestä pitäen.
”Onhan Äiti Teresakin kuuluisa”
Pikku-Marin kotona kävi laitapuolenkulkijoita, jotka olivat satuttaneet itsensä kännissä tai kahakoissa. Hänen osastonhoitaja-äitinsä kutsui heidät kadulta mukaansa, hoiti haavat ja tarjosi voileipiä.
Kotona jokaiselle kuului sama ihmisarvo, mutta kylillä Marista tuntui, että häntä ja isoveljeä katsottiin alaspäin. Hänen äitinsä ja isänsä olivat eronneet Marin ollessa viiden vanha, eikä sellainen ollut tapana 1970-luvulla.
Mari oli vilkas, äänekäs ja lujatahtoinen lapsi, joka väitteli mielellään aikuisten kanssa. Opettaja antoi hänelle uskonnontunnilla puhekiellon Raamatun kyseenalaistamisesta. Toisen kerran sama opettaja paheksui luokan edessä sitä, että Mari oli kertonut tahtovansa kuuluisaksi. Moinen ei sopinut kristitylle!
– Vastasin, että onhan Äiti Teresakin kuuluisa!
Kun Mari Parkkinen kävi ala-astetta, hän kohtasi kristinuskon vain koulun uskonnontunneilla.
Teini-Mari halusi olla hyvän puolella. Hän vastusti sademetsiä tuhoavaa öljy-yhtiö Shelliä sekä elintarvikejätti Nestléä, koska se markkinoi äidinmaidonkorviketta Afrikkaan rintamaitoa parempana vauvanruokana.
Maailmanparantaminen kiinnosti opintoja enemmän. Historianopettaja ihmetteli lukiossa, miksi Mari hoiti opintonsa vasemmalla kädellä, kun pystyisi selvästi parempaankin. Mari vastasi, että hänen pitää elää.
Mari kirjoitti lukiosta C:n paperit. Hän päätti lähteä ylioppilaskirjoitusten jälkeen vapaaehtoistöihin lastensairaalaan Hondurasiin, joka sijaitsee Väli-Amerikassa. Hän ei osannut espanjaa ja isä esteli häntä lähtemästä, mutta mitä siitä. Täysi-ikäisenä hän oli vapaa tekemään omat valintansa.
Mari Parkkinen hymyilee muistolleen.
– Äiti sanoi, että mene tyttäreni, katso ja ihmettele maailmaa.
Mari Parkkinen aloitti radiouransa vuonna 1991 Radio Impacto 2:ssa Hondurasissa. Radiossa puhuminen oli hänelle vastapainoa vapaaehtoistyölle sairaalassa.
”Tajusin, että julkkisjahti ei puhuttele minua yhtään”
Paluu Suomeen oli rankka. Lastensairaalan aliravittujen potilaiden jälkeen kotoinen hyvinvointivaltio aiheutti kulttuurishokin. Mari Parkkinen oli pitkään heikko malarian jäljiltä ja myöhästeli jatkuvasti, koska oli omaksunut mañana-elämäntavan.
Haku Laajasalon opiston radiolinjalle oli ratkaiseva siirto. Opiston jälkeen Parkkinen pääsi tekemään puolivaltakunnallisen nuorisoradio Kiss FM:n aamushowta Henkka Hyppösen kanssa.
Parkkisesta tuli myös ruutukasvo MTV3:n Kiitorata-ohjelmaan. Kiharat olivat jo punaiset ja kajaali mustaa, kun hän säteili Teevee-lehden kannessa vuonna 1995.
Mari Parkkinen aloitti nuorisoradio Kiss FM:llä vuonna 1995, kun kanava tuli Suomeen.
Lapsuudenhaave julkisuudesta toteutui, ja se tuntui hyvältä – vähän aikaa.
Parkkinen muistelee otsa rypyssä juttukeikkaa Floridassa. Beverly Hills 90210 -sarjan näyttelijä Luke Perry ja huippumalli-näyttelijä Cindy Crawford oli viety ratsastamaan mangrovesuolle, ja mediaväki velloi kiihkeänä heidän perässään. Parkkinen jättäytyi joukon jälkeen.
– Tajusin, että julkkisjahti ei puhuttele minua yhtään.
Parkkinen irtisanoutui aiemmasta unelmatyöstään ja muutti Helsingin humusta maalle Elimäelle. Mukaan lähti tuore aviopuoliso Sami Parkkinen.
”Tuli sellainen olo, että tässäkö tämä nyt on”
Seurapiirien kiertäminen vaihtui tavallisten suomalaisten ongelmien käsittelyyn Ylen maakuntaradioissa. Äiti Teresan ajattelutapa ja heikossa asemassa olevien puolustaminen puhuttelivat Mari Parkkista.
Parkkinen teki sijaisuuksia ja synnytti kaksi lasta kolmen vuoden välein. Arki tuntui kiireiseltä, keskiluokkaiselta ja norminmukaiselta. Suoritettiin ruuhkavuosia.
– Olin päässyt radioon ja televisioon, saanut perheen, omakotitalon ja kaksi autoa. Tuli sellainen olo, että tässäkö tämä nyt on.
– Koin, että pitää ottaa välimatkaa ennalta suunniteltuun elämään. Vasta kun lähtee itselleen varatusta laatikosta, voi miettiä, kuka oikeasti on ja mitä haluaa.
– Sanoin Samille, että voisimme myydä omaisuutemme ja lähteä maailmalle. Sami vastasi, että ethän sinä voi myydä kotiamme. Sanoin, että voinhan.
Pitkien keskustelujen jälkeen mieskin innostui irtiotosta.
Piispa Mari Parkkisen mielestä jokaisen kannattaa murtautua ulos ahtaalta tuntuvasta elämästä. Vain niin oppii ymmärtämään itseään ja maailmaa.
”Miksi tuon pienet lapseni vaaralliseen viidakkoon?”
Esikoinen oli kolme- ja kuopus puolivuotias, kun Parkkiset lensivät palmujen katveeseen. Kone laskeutui Väli-Amerikan Belizeen, jossa pärjäsi englannilla. Lasten kurahousut vaihdettiin uikkareihin, ja tiukka aikataulu hengailuun aurinkorannalla.
Mari Parkkinen huomasi, että samat ihmiset rukoilivat sunnuntaisin katolisessa messussa ja menivät mayakalenterin pyhinä päivinä luoliin uhraamaan tortilloja ja polttamaan kynttilöitä. Hän oppi, että käytännön uskonelämä voi erota selvästi ylätason uskonnollisista opeista.
Tarkoitus oli pitää kunnon perheloma ja miettiä rauhassa seuraavia siirtoja. Parkkinen päätyi kuitenkin käynnistämään Belizessä kehitysyhteistyöhankkeen, jossa perustettiin koulu mayaintiaanien lapsille. Hän ajeli maaseudulla suostuttelemassa perheiden isiä, jotta he päästäisivät tyttärensäkin uuteen maatalousoppilaitokseen. Samalla hän kuskasi possuja ja tavaraa syrjäkyliin.
Parkkinen nautti perheen yhteisestä ajasta. Lapsia saattoi ulkoiluttaa leikkipuiston sijaan vaikka viidakossa. Kerran he juoksentelivat vanhempiensa edellä, kun paikallisen naisen huuto pysäytti retkeläiset.
Aivan kuopuksen edessä kiemurteli yksi maailman myrkyllisimmistä ja nopeimmista käärmeistä, Seven steps snake. Sami Parkkinen tappoi matelijan kepillä.
– Havahduin, että miksi ihmeessä tuon pienet lapseni vaaralliseen viidakkoon. Koti-Suomi on paljon turvallisempi paikka.
Rahatkin alkoivat huveta, joten Parkkiset palasivat Belizestä Suomeen.
Piispa Mari Parkkinen siteeraa kirkkoisä Augustinusta: ”Sieluni on levoton, kunnes se löytää levon sinussa.”
”Helluntaipastori puhui Pyhästä Hengestä niin, että ymmärsin”
Uusi arki alkoi entisessä maaseutupappilassa yhdessä Mikkelin kirkonkylistä. Mari Parkkinen pääsi taas Ylen radiotoimittajaksi. Mielessä pyöri suuria hengellisiä kysymyksiä.
Parkkinen kävi eri kirkkokuntien jumalanpalveluksissa ja luostareissa, tutustui ”uushengellisyyden vaaleanpunaiseen höttöön”, mietiskeli retriiteissä ja antoi gospelin vyöryä ylitseen Amerikan megakirkoissa.
– Lopulta helluntaiherätyksen pastori puhui Pyhästä Hengestä niin, että ymmärsin, mistä siinä on kyse. Tunsin, ettei minun tarvitse enää etsiä. Sieluuni tuli rauha.
Parkkinen koki Jumalan puhuttelevan häntä monessa paikassa, mutta evankelis-luterilaisuus tuntui omimmalta.
Rippikoulussa Mari Parkkinen sai jälki-istuntoa, koska ei osannut kertoa, mitä armo on. ”Nyt tiedän, että armo tarkoittaa ansaitsematonta rakkautta myös minun osakseni.”
Hengellinen herääminen hämmensi, koska Parkkinen oli suhtautunut nuorempana kristinuskoon varsin kriittisesti. Hän oli, ja on, hyvin tietoinen pahasta, jota sen nimissä on tehty.
Parkkinen tuntee kristinuskossa kuitenkin vahvaa Jumalan sanan voimaa. Häntä puhuttelee oppi siitä, että jokainen ihminen on syntinen, vaikka kuinka yrittäisi seurata Äiti Teresan mallia.
– Pelastuminen armosta – ja yksin armosta, Parkkisen ääni nousee lähes huudoksi.
– Se on täysin luovuttamatonta minulle.
Parkkinen aloitti 35-vuotiaana teologian opinnot Helsingin yliopistossa töidensä ohessa. Hän ehti työskennellä neljä vuotta seurakuntapappina ennen seuraavaa lähtöä.
Jerusalem kutsui.
”Saatamme ajella autolla ja katsoa, että mihinkäs tämä tie vie”
Suomen Lähetysseura lähetti Mari Parkkisen Jerusalemiin Felm-keskuksen papiksi. Siellä hän oppi, että eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa kannattaa etsiä mieluummin samanlaisuuksia kuin eroja.
Parkkinen osallistui esimerkiksi ekoteologiseen yhteistyöhön juutalaisen rabbin ja muslimien imaamin kanssa. He pohtivat, kuinka ekokatastrofi oli kutistanut ennen niin mahtavan Jordan-virran.
– Puhuimme siitä, kuinka luomakunta on pyhä joka uskonnossa.
Puoliso Sami Parkkinen teki seurakunnan nuoriso- ja perhetyötä. Hän on pohjakoulutukseltaan lähihoitaja, ”eli löytää töitä mistä vain”. Tällä hetkellä mies työskentelee kehitysvammaisten päivätoiminnan ohjaajana. Hänen toinen ammattinsa on muusikko.
– Olemme kumpikin ajoittain levottomia. Jos meillä ei ole muuta, saatamme ajella autolla ja katsoa, että mihinkäs tämä tie vie.
Parkkinen sanoo, että ehkä hänet on luotu lähtijäksi.
– Jumala on heitellyt minua, miten on tahtonut. Kun ovia aukeaa, en pelkää astua niistä sisään.
Mari Parkkinen pitää itseään maanläheisenä piispana. Hän haluaa tuoda piispajoukkoon viestintäosaamistaan, avoimuutta ja iloa.
”Kuulostaa hurjalta, että olisin eläkevirassa”
Mari Parkkinen lähti Mikkelin piispanvaaliin, koska kysyjiä oli niin paljon. Hän oli ehdokkaista ainoa, joka kannattaa samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä. Hänen valintansa oli samalla arvovalinta.
Parkkinen muutti piispankansliaan noin satavuotias puutuoli kainalossaan. Hän on tottunut istumaan juuri tässä kovassa talonpoikaistuolissa, jonka entisöi itse kolmisenkymmentä vuotta sitten.
– Siinä pysyy selkä suorana.
Piispan virasta on perinteisesti lähdetty vain eläkkeelle. Oliko tämä nyt tässä?
Parkkinen näyttää häkeltyneeltä ja miettii kauan.
– Kyllä tämä nyt oli tässä. Kirkon hallinnon kannalta piispan virka voisi olla kuitenkin määräaikainen. Kuulostaa hurjalta, että olisin eläkevirassa.
Kuka
Teologian tohtori ja radiotoimittaja Mari Parkkinen, 52, on Mikkelin uusi piispa.
Mitä
Mari Parkkinen vihittiin 3. syyskuuta piispaksi neljäntenä naisena Suomessa. Hän on kolmas tällä hetkellä piispanvirassa oleva nainen.
Motto
Vain sydämellä voi nähdä hyvin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Naiset nousevat valtaan kirkossa – kaikkia se ei miellytä
PuheenvuorotPiispoista kolme on nyt naisia, ja naiset menestyvät hyvin myös kirkkoherranvaaleissa. Osa naisten pappeutta vastustavista hakee pappisvihkimyksensä Inkerin kirkosta.
