Pääkirjoitus: Viertolan kouluampuminen pysäytti – tämä ei saa enää toistua
Aivan liian monet lapset ja nuoret voivat pahoin. On aika ryhtyä sanoista tekoihin, jotta tilanne muuttuisi.
Järkytys, ahdistus, suru. Nuo kolme sanaa kuvaavat tunteita, joita vantaalaisen Viertolan koulun kouluampuminen mielessäni herätti. Sitä en pysty edes kuvittelemaan, millaisia ajatuksia on pyörinyt luokassa olleiden lasten, uhrien ja tekijän läheisten ja koulun henkilökunnan mielessä.
Miten ihmeessä maassa, joka on seitsemättä vuotta peräkkäin arvioitu maailman onnellisimmaksi, voi tapahtua tällaista? Eikä vain kerran, vaan toistuvasti. Vain pari viikkoa ennen Viertolan tapahtumia poliisi esti kouluampumisen Vaasassa.
Aina kun puhutaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista, nostetaan esille tutkimuksia, joiden mukaan on paljon nuoria, joiden asiat ovat hyvin. Tämä pitää paikkansa, mutta selvästikin on paljon lapsia ja nuoria, jotka eivät voi hyvin. Nuorten ahdistuneisuus ja masentuneisuus ovat lisääntyneet. Yhä useampi heistä tarvitsee myös psykiatrista laitoshoitoa.
Usein väkivaltaan liittyy sosiaalinen media.
Keskusrikospoliisin vuonna 2022 tekemän selvityksen mukaan väkivaltatilanteet kouluissa ovat lisääntyneet. Usein väkivaltaan liittyy sosiaalinen media, jonne uhrien nöyryyttämistä kuvataan. Joka kuudes nuori kokee yksinäisyyttä: aivan liian monelle verkkomaailma on ainoa ystävä.
Silloin, kun jotain kauheaa tapahtuu, päättäjät toteavat jämäkästi julkisuudessa, että pitää tehdä jotakin. Kiusaamiseenkin, joka on väärä sana kuvaamaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa, on kerta toisensa jälkeen luvattu puuttua. Toisin on käynyt. Asiat ovat jääneet usein kesken. Budjettileikkauksia tehtäessä unohtuu herkästi velvoite ottaa huomioon niiden päällekkäiset vaikutukset lapsiin.
Ei ihme, että lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo haastattelussa (HS 4.4.) näin: ”Väkivalta otetaan vain puheen tasolla hyvin vakavasti. Kyllä sen jälkeen pitäisi alkaa tapahtua muutakin kuin vain selvitystä ja kyyneleitä toisensa perään. Ymmärrän surun, mutta on ihmisiä, joilla on valta päättää.”
Seurakunnilla on iso rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa.
Kirkko reagoi tapahtuneeseen heti. Tikkurilan kirkko ja Helsingin tuomiokirkko olivat auki, ja henkistä tukea tarjottiin. Piispa Teemu Laajasalo piti viisaan ja koskettavan radiohartauden. Seurakunnilla on iso rooli lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Hieno uusi esimerkki tästä on Espoon seurakuntien jo ennen Viertolan tapahtumia tekemä päätös yli miljoonan euron hankkeesta, jolla tuetaan alakoululaisten sosiaalisia taitoja.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Yksinäinen on syrjäytetty, ei syrjäytynyt
PuheenvuorotKun yksinäisyys purkautuu väkivallantekona, me kaikki olemme osallisia, miettii Hilkka Olkinuora.
