10-vuotias lapsi on pitänyt etäisyyttä muihin jo viidesosan elämästään – nuorten ongelmien lisääntyminen näkyy kirkon kasvatustyössä
Puhelu tai WhatsApp-viesti nuorelle ei ole mikään pikkujuttu. Joskus se voi pelastaa hengen, muistuttaa korona-ajan nuorisotyötä tutkinut Sami Ritokoski.
Koronapandemian puhjettua suuri osa kirkon nuorisotyöstä siirtyi kaksi vuotta sitten verkkoon. Verkossa on pidetty kerhoja, nuorten iltoja, rippikoulua, erilaisia vertaisryhmiä ja jopa leirejä. On pelattu, laulettu kauneimpia joululauluja tai riparilauluja ja kokoonnuttu kirkkokahveille.
– Uudessa tilanteessa työntekijöiltä on vaadittu joustavuutta ja valmiutta nopeisiinkin muutoksiin ja ratkaisuihin. On upeaa, miten siihen on kyetty. Kokemus on näyttänyt, että etänäkin työtä voi tehdä – se on vain erilaista, kertoo Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Sami Ritokoski. Hän on kollegansa Jouko Porkan kanssa tutkinut koronan tuomien poikkeusolojen vaikutuksia kirkon kasvatus- ja nuorisotyöhön.
Ritokosken mukaan kokoontumisista somessa ja verkossa ovat hyötyneet esimerkiksi ne nuoret, joiden on vaikea olla sosiaalisissa tilanteissa tai jotka asuvat syrjäseudulla. Monille nuorille etätapaamiset ovat olleet luontevia ja myös tarpeellisia ja tärkeitä. Jotkut nuoret ovat kuitenkin pudonneet joukosta: osa siksi, ettei heillä ole tarvittavia laitteita, osa taas on kyllästynyt siihen, että kaikki tapahtuu etänä.
Kun kasvokkaisista kohtaamisista ja fyysisestä läsnäolosta on jouduttu luopumaan, monelle on kirkastunut ihan uudella tavalla niiden merkitys ja arvo.
– Sami Ritokoski
Työntekijöille etätapaamiset ovat olleet haastavia sen vuoksi, että tunneilmapiirin aistiminen ja turvallisen ja tuttavallisen tunnelman luominen on etänä vaikeampaa. Nuoriin ei myöskään tutustu yhtä hyvin kuin normaalioloissa.
– Kun kasvokkaisista kohtaamisista ja fyysisestä läsnäolosta on jouduttu luopumaan, monelle on kirkastunut ihan uudella tavalla niiden merkitys ja arvo, Ritokoski sanoo.
– Ulkopuolinen saattaa katsoa nuorisotyönohjaajaa, kun tämä on vaikka perheiden kanssa lettupannunuotiolla tai istuskelee nuorten kanssa samoilla sohvilla kahvilassa, ja kysyä, että maksetaanko tuosta hommasta palkkaakin. Ammatillisesta näkökulmasta siinä on kyse läsnäolosta, kohtaamisesta ja tavoitettavissa olemisesta. Se on tärkeää perustyötä.
Ammattilaiset näkevät nuorten pahoinvoinnin
Tutkimuksessa nousi vahvasti esiin ammattilaisten tuntema huoli nuorista. Nuorisotyöntekijöiden havainnot nuorten tilanteesta ovat samansuuntaisia kuin monessa viimeaikaisessa tutkimuksessa. Yli 70 prosenttia vastaajista arvioi pandemian seurausten näkyvän erilaisina mielenterveyteen liittyvinä haasteina: muun muassa pelkoina, ahdistuksena, masentuneisuutena, toivottomuutena, turhautumisena, päihteidenkäyttönä, yksinäisyytenä ja syrjäytymisenä.
Tavallinen juttelu, kuulumisten kysely ja yhteydenpitäminen onkin todella arvokasta.
– Sami Ritokoski
Ritokoskelle vastaukset kertovat paitsi nuorten ongelmista, myös siitä, että kirkon nuorisotyöntekijät elävät aidosti lähellä nuoria ja havainnoivat sitä, miten nuorilla menee ja kuinka heitä voitaisiin auttaa. Yhteyttä on pyritty pitämään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa yksityisviestein.
– Monet ovat myös ottaneet puhelimen käteen ja soittaneet nuorille. Työntekijät itse ovat saattaneet kokea, että se on aika mitätöntä, pikkujuttu. Mutta kun sitä peilaa siihen tietoon, mitä eri tahoilta tulee nuorten ongelmista, niin juuri tämänkaltaiset toimenpiteet ovat elämää suojelevia tai pelastavia tekoja. Nyt poikkeusolojen aikana niiden merkitys korostuu. Tavallinen juttelu, kuulumisten kysely ja yhteydenpitäminen onkin todella arvokasta, Ritokoski sanoo.
Nuorten selviytymiskeinot eivät vielä riitä
Auttamisen ei aina tarvitse olla tavallista juttelua ihmeellisempää, sanoo myös kasvatuspsykologian professori, yksinäisyystutkija Niina Junttila, joka luennoi 11.–12. tammikuuta verkossa järjestetyillä Kirkon kasvatuksen päivillä. Hän kaipaa kansanliikettä yksinäisyyttä vähentämään: jokainen voi yrittää kohdella toisia kauniimmin.
Pandemia on iskenyt erityisen pahasti lapsiin ja nuoriin, koska heidän selviytymiskeinonsa ovat heikompia kuin aikuisten. Sosiaaliset suhteet ovat ihmisille iso voimavara kriiseissä, ja erityisen tärkeitä ne olisivat Junttilan mukaan lapsille ja nuorille, jotka ovat vasta rakentamassa identiteettiään.
– Ajatellaan vaikka 10-vuotiasta lasta. Hän on nyt elänyt viidesosan elämästään tilanteessa, jossa muut ihmiset eivät ole enää tuki ja turva, johon voi luottaa, vaan tartunnan pelon takia vaarallisia. Toisista ihmisistä pitää pysytellä etäällä ja suojautua. Ei ole lupa olla lähellä. Miten tämä vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa tällä hetkellä? Entä hänen kehitykseensä ja tulevaisuuteensa?
– Nuoren huonon käytöksen taustalla voi olla kokemus siitä, että hänet on jätetty yksin, muistuttaa yksinäisyystutkija Niina Junttila. Kuva: Esko Jämsä.
Nuorten pahoinvointi voi olla turvallisuusuhka
Lasten ja nuorten yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat lisääntyneet huomattavasti koronapandemian aikana. Jo kaksi vuotta he ovat eläneet jatkuvassa epätietoisuudessa siitä, pääseekö kouluun tai harrastuksiin ja koska voi nähdä kavereita. Viime vuonna tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan noin 18 prosenttia lukiolaisista, 17 prosenttia ammattiin opiskelevista ja 16 prosenttia yläkoululaisista koki toistuvaa yksinäisyyttä.
Käsi kädessä yksinäisyyden kanssa ovat lisääntyneet myös mielenterveyden ongelmat. Noin joka viides nuori koki keväällä 2021 kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta. Sosiaalista ahdistuneisuutta koki noin joka kolmas. Noin neljäsosa yläkoululaisista ja lukiolaisista ja viidesosa ammattiin opiskelevista koki masennusoireita. 37 prosenttia lukiolaisista oli huolissaan omasta mielialastaan. Luvut ovat korkeampia kuin koskaan kouluterveyskyselyn historiassa.
– Tämä on sellainen tulos, että kyllä meidän aikuistenkin pitäisi olla huolissamme, Niina Junttila sanoo.
Valtioneuvoston selonteko sisäisestä turvallisuudesta puolestaan kertoo, että lasten ja nuorten väkivaltainen käyttäytyminen ja itsetuhoinen oireilu ovat hälyttävässä kasvussa. Junttilan mukaan tällaista turvallisuusuhkaa voidaan torjua vain normaalissa arjessa eli päiväkodeissa, kouluissa, nuorisotoiminnassa, järjestöissä ja kirkossa, joissa rakennetaan sosiaalisia suhteita, luottamusta ja toisten ihmisten kunnioittamista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Viertolan kouluampuminen pysäytti – tämä ei saa enää toistua
PuheenvuorotAivan liian monet lapset ja nuoret voivat pahoin. On aika ryhtyä sanoista tekoihin, jotta tilanne muuttuisi.
