Nelli Hietalan kokema yhteys puihin on saanut hänet perehtymään uudella tavalla niiden maailmaan. Hänet kuvattiin Kaisaniemen puistossa.
Puiden kanssa seurustelija – Nelli Hietala sai isoa leikkausta odottaessaan ihmeellisen kokemuksen puun voimasta
Nyt Nelli Hietala on kirjoittanut kirjan siitä, miten tuo kokemus on vaikuttanut hänen elämäänsä.
Oli kevät 2022, ja kirjailija Nelli Hietala oli käpertynyt kotona sänkyynsä. Hän joutuisi kohta leikkaukseen, jossa hänen kohdustaan poistettaisiin iso kasvain. Kasvaimen laadusta ei tiedetty tarkemmin, mutta gynekologisilla kasvaimilla ei yleensä ole kovin hyvä ennuste. Kolmen lapsen äiti velloi raskaissa tuntemuksissa. Arkielämä lasten kevätjuhlineen tuntui merkityksettömältä, kun tulevaisuus tuntui yhtäkkiä kovin epävarmalta.
Tässä tilanteessa Hietala huomasi talon pihassa kasvavan vaahteran varjon. Sitä ikkunasta katsoessaan hän tunsi, miten häneen tuli ihmeellistä voimaa.
– Se oli ihanan leijuva ja seesteinen olotila, ja tunsin olevani yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa. Minulla oli koko sen illan turvallinen olo ja ajattelin, että vaikka kuolisin, kaikki on hyvin, Hietala kertoo.
Seuraavana päivänä ulos lähdettyään Hietala katseli kävelyreittinsä puita uudella tavalla ja tarkasteli niitä kaikkia tarkemmin omina yksilöinään.
– Kokemus yhteydestä puihin ja koko luontoon oli päräyttävä.
Nelli Hietala yhdistää uudessa kirjassaan omat kokemuksensa ja puusta veistoksia työstäneen Eva Ryynäsen kuvitellut ajatukset.
Keisarinmänty veti puoleensa
Leikkaus sujui hyvin, eikä kasvain onneksi ollut pahanlaatuinen, mutta puukokemus vaikutti Nelli Hietalassa edelleen. Kesällä hän meni katsomaan 400 vuotta vanhaa valtavaa Keisarinmäntyä, joka liittyy kiinteästi hänen kotipaikkakuntansa Hämeenlinnan historiaan.
– Koin ikivanhan männyn juurella syvää yhteyden tunnetta. Aloin käydä sen luona joka päivä, ja vietin tunnin tai pari katsellen ja tunnustellen sen vahvoja ja upeita oksia.
Kokemus johti siihen, että Hietala opiskeli jonkin aikaa metsätiedettä etänä Joensuun avoimessa yliopistossa. Siellä hän oppi puihin liittyvää sanastoa ja sai niistä teknistä tietoa. Lisäksi Hietala kävi kansanopistossa kansatieteen luennoilla.
Koin ikivanhan männyn juurella syvää yhteyden tunnetta.
Samaan aikaan Hietalan mielessä oli pohjoiskarjalainen kuvanveistäjä Eva Ryynänen. Hietala oli vieraillut tämän puusta veistetyssä ja koristellussa ateljeessa vanhalla kotiseudullaan Lieksassa monesti lastensa kanssa. Käyntien inspiroimana hän oli perehtynyt Ryynäsen elämään ja töihin tutkimalla niihin liittyvää kirjallisuutta ja arkistoja.
Useita viihde- ja nuortenkirjoja kirjoittanut Hietala oli suunnitellut Ryynäsestä myös romaania.
– Evalla oli ollut oma hieno maailmansa, mutta en ollut saanut kiinni siitä, miten lähestyisin häntä kirjoittamalla. Puukokemuksen jälkeen kaikki loksahti paikalleen: halusin katsoa tulevassa kirjassani puita samalla tavalla kuin hän.
Kuvanveistäjästä tuli esikuva
Nelli Hietalan romaani Puun sielu (Aula & Co) jakautuu hänen omiin kokemuksiinsa ja vuonna 2001 kuolleen Eva Ryynäsen ajatuksiin tämän työstäessä puusta veistoksiaan ja ateljeekotiaan. Ryynäsen osuudet ovat täysin Hietalan kuvitelmaa.
– Evalta on arkistoissa jäljellä vain vähän hänen omaa kertomaansa, joten poimin hänen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan lähinnä haastatteluista ja kirjeistä ystäville.
Ryynänen on Hietalalle esikuva paitsi puiden ja luonnon tarkkailussa myös taiteen tekemisessä. Hietala ihailee sitä, miten Suomen taideakatemiassa opiskellut nainen kulki tinkimättömästi omaa polkuaan, vaikka ei aikoinaan saanut taidepiireissä kovin suurta arvostusta.
– Evalla oli rohkeutta kulkea omaa tietään myös naisena, sillä hän halusi keskittyä enemmän työhön kuin kodinhoitoon. Silti lapsettomuus oli hänellä iso kipukohta. Toisaalta, jos hän olisi saanut lapsia, ehkä taiteilijanura olisi 1940-luvulla jäänyt perheen varjoon.
Nelli Hietalan mukaan puiden suuresta vaikutuksesta elämään on ollut vaikea kertoa muille ihmisille.
Puut lisäävät hyvinvointia
Omista kokemuksista kertominen oli romaanin teossa kaikkein vaikeinta. Nelli Hietalalla oli ollut jo iso kynnys kertoa puolisolle ja lapsille, mitä hän oikein oli tehnyt Keisarinmännyn luona.
– Tajusin, että moni pitää tällaista järjettömänä puuhasteluna, ja kyllä se perheessänikin aiheutti hämmennystä. Puun merkitystä itselle oli vaikea selittää muille.
Hietala kokee, että vuosien aikana Keisarinmännyn ja muiden puiden parissa vietetty aika on lisännyt hänen hyvinvointiaan ja merkityksellisyyden tunnettaan.
– Elämä on usein pirstaleista, ja koen, että niissä tilanteissa henkinen ja fyysinen maailma ovat yhtä.
Nyt keväällä puiden luona voi taas viipyä pidempään kuin kylminä talvipäivinä. Samalla kirjailijan työt jatkuvat. Tällä hetkellä Hietala kirjoittaa jälleen romanttista viihderomaania, ja syksyllä pitäisi ilmestyä jo neljäs osa Kariston kustantamaan Sulkavaaran siskokset -sarjaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Haapa kuuntelee huolet ja mänty sulkee portin kuolleiden maailmaan – tällaisia uskomuksia suomalaiset ovat liittäneet tuttuihin puihin
Hyvä elämäReetta Rannan Pyhät puut -kirja nostaa esiin unohtuneet uskomukset ja rituaalit, joissa puut merkitsivät suojelijoita ja yhteyksiä näkymättömään maailmaan. ”Suomalaisten kirkko on metsä.”
