Diakonian asiakkaiden ongelmat monimutkaistuivat – koronapandemian aikana puhelimet soivat aiempaa tiuhempaan
Vaikka Suomi on vaurastunut, kirkon auttamistyötä tarvitaan edelleen.
Koronapandemian aikana seurakuntien diakonian puhelimet soivat aiempaa tiheämpään tahtiin. Ilmiö on valtakunnallinen.
Yksinäisyyttä, taloudellisia vaikeuksia, sairauksia, mielenterveysongelmia, syrjäytymistä, ihmissuhdeongelmia, surua, keskustelun ja tuen tarvetta.
Muun muassa näissä vaikeuksissa otetaan yhteyttä Espoon seurakuntien diakoniaan.
– Korona-aikana ihmisten yksinäisyys on korostunut, ja se on iso ongelma hyvin monelle, sanoo Espoonlahden seurakunnan diakoni Marja-Liisa Kiiski, joka tekee etsivää diakoniatyötä.
Sama kokemus on Petri Lehtisalolla. Hän toimii Espoossa Leppävaaran seurakunnan johtavana diakoniatyöntekijänä. Kiiski ja Lehtisalo ovat työskennelleet alalla pitkään. He ovat havainneet, että asiakkaiden ongelmat ovat vuosien mittaan monimutkaistuneet. Enää kyse ei ole vain yhdestä asiasta, vaan vaikeuksien vyyhdistä, johon saattaa liittyä esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmia.
– Asiakkaan vaikeuksiin saattaa myös liittyä useampi sukupolvi, kuten omat vanhemmat ja lapset, joista henkilö huolehtii, Lehtisalo sanoo.
– Meidän tehtävämme on kannatella ihmistä, kunnes hän saa asiantuntija-apua esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskuksesta. Emme jätä ihmistä tyhjän päälle.
Neuvontaa ja taloudellista apua
Seurakuntien diakonian työntekijät antavat asiakkailleen tietoa tarjolla olevista palveluista. He auttavat hakemaan esimerkiksi Kelan tukia ja ohjaavat eteenpäin erilaisten palvelujen piiriin.
Tarvittaessa asiakkaalle annetaan maksusitoumus apteekkiin lääkkeiden ostoon tai 50–70 euron ostolupa ruokakauppaan. Tukea voi saada myös perusmenojen kuten sähkölaskun maksamiseen. Espoonlahden seurakunnalla on varasto ja kirpputori, joista annetaan vaatteita, kenkiä ja astioita.
Ihminen kelpaa juuri sellaisena kuin hän on.
– Diakoni Marja-Liisa Kiiski
Seurakuntien diakonia toimii osana laajempaa verkostoa. Se tekee aktiivista yhteistyötä eri tahojen, kuten toisten seurakuntien, kaupungin ja järjestöjen kanssa. Diakonia hakee rahaa esimerkiksi eri säätiöiltä jaettavaksi eteenpäin avustuksina. Yksityiset ihmiset haluavat lahjoittaa rahaa apua tarvitseville diakonian kautta etenkin joulun aikaan.
Diakonialla on kevyt organisaatio ja työntekijöillä valmis kontakti asiakkaisiin. Ne mahdollistavat avun antamisen joustavasti, nopeasti ja luotettavasti.
Keskustelua ja välittämistä
Läsnäolo ja kuunteleminen ovat olennainen osa diakoniaa. Asiakkaat kertovat monenlaisista mieltään painavista asioista.
– Etenkään uusien asiakkaiden kanssa en välttämättä nosta esiin hengellisiä asioita. Silloin kun aistin ihmisessä kaipuuta hengellisyyteen, otan itse aiheen esiin. Aika usein minulta pyydetään rukousta, Marja-Liisa Kiiski sanoo.
Kiiski on tehnyt koko 18 vuoden työuransa ajan työmuotoa, jota hän kutsuu bussipysäkkidiakoniaksi.
– Katson tuntematonta ihmistä silmiin ja kysyn mitä hänelle kuuluu. Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin ihmisen silmiin syttyy valo ja ilo siitä, että joku on kiinnostunut juuri hänestä. Haluan välittää ajatusta siitä, että ihminen kelpaa juuri sellaisena kuin hän on, Kiiski sanoo.
Liikkuessaan eri paikoissa ja tapahtumissa Kiiski lähestyy etenkin sellaisia henkilöitä, jotka näyttävät kaipaavan juttukaveria.
Usein hän kutsuu juttukaverinsa käymään esimerkiksi seurakunnan diakoniaruokailussa tai tutustumaan ryhmätoimintaan.
Espoon seurakunnat tarjoavat diakonialounaita, joissa saa ravitsevaa ruokaa muutamalla eurolla. Samalla tapaa muita ihmisiä. Ruokailut ovat olleet koronaepidemian vuoksi tauolla, mutta käynnistyvät heti kun koronarajoitukset helpottavat.
Petri Lehtisalo toivoo, että kirkossa arvostettaisiin diakonian työalaa nykyistä konkreettisemmin ja että arvostus näkyisi riittävänä määränä virkoja.
Lue lisää Espoon ja Kauniaisten seurakuntien diakoniasta. Kirkon diakonia täyttää tänä vuonna 150 vuotta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Korona-aika kirkasti diakoniatyön ydintä, sanoo diakonissa Pia Olkkonen
HengellisyysSuomen ensimmäinen diakonissa vihittiin virkaan 150 vuotta sitten.