Diakoniatyöntekijät ovat kirkon aarre, mutta palkkapussissa se ei näy – Espoossa samasta työstä tienaa vähemmän kuin naapurikunnissa
Liisa Pohjonen on työskennellyt Espoonlahden seurakunnassa 2,5 vuotta. Hän tahtoo tehdä töitä juuri kirkossa, vaikka koulutusta vastaavaa työtä voisi löytää myös muualta paremmalla palkalla.

Liisa Pohjonen on työskennellyt Espoonlahden seurakunnassa 2,5 vuotta. Hän tahtoo tehdä töitä juuri kirkossa, vaikka koulutusta vastaavaa työtä voisi löytää myös muualta paremmalla palkalla.

Diakoniatyöntekijät ovat kirkon aarre, mutta palkkapussissa se ei näy – Espoossa samasta työstä tienaa vähemmän kuin naapurikunnissa

Pienet palkat alkavat jo vaikuttaa siihen, kuinka houkuttelevaksi työskentely kirkossa koetaan. 

Diakoniaa arvostetaan ja se on monelle yksi tärkeimmistä syistä kuulua kirkkoon, mutta ainakaan diakoniatyöntekijöiden palkkauksessa arvostus ei näy. Diakoniatyöntekijöiden mediaanipalkka on tällä hetkellä 2 721 euroa. Tuo luku sisältää lisät ja mukaan on laskettu myös esimiestehtävissä työskentelevät diakoniatyöntekijät.

Matala palkkataso yhdistettynä työn vaativuuteen alkaa olla jo tekijä, joka vaikuttaa alan houkuttelevuuteen ja siihen, haluavatko ihmiset tehdä työtä juuri kirkossa. AMK-tutkinnon suorittaneet diakonit ja diakonissat, joilla on myös sairaanhoitajan pätevyys, saattavat hakeutua töihin myös muualle sosiaali- ja terveysalan tehtäviin.

Diakoniassa on arvostettu nöyryyttä, eikä työstä ole huudeltu muille. 
– Diakoni Liisa Pohjonen

Yksi esimerkki alan palkkatason ongelmista on Espoo. Espoon seurakuntien diakoniatyöntekijät tienaavat samasta työstä vähemmän kuin kollegat Vantaalla ja Helsingissä. Espoossa diakoniatyöntekijät kuuluvat vaativuusryhmään 502, mikä tarkoittaa 2 380 euron lähtöpalkkaa. Johtavilla diakoniatyöntekijöillä Espoossa peruspalkka on 2 737 euroa. Maaliskuussa Espoon seurakuntien henkilöstöjohtokunnalle tehtiin esitys palkkojen nostamisesta. Asiaa on valmisteltu jo keväällä ja sen valmistelu jatkuu tänä syksynä.

– Tavoitteena on, että Espoon diakoniatyöntekijöiden palkat nousisivat vaativuusryhmään 503, mikä tarkoittaisi noin 120 euron lisäystä peruspalkkaan, pääluottamusmies ja Leppävaaran seurakunnan diakoniatyöntekijä Sari Aroheikki kertoo.

Diakoniatyöhön on liitetty nöyryyden ihanne

Liisa Pohjonen on työskennellyt diakonina Espoonlahden seurakunnassa 2,5 vuotta, ensin sijaisena ja sitten vakituisessa virassa. Hänen vastuulleen kuuluu erityisesti mielenterveystyö. Myös Pohjosen palkka määräytyy vaativuusluokka 502:n mukaan, mikä tarkoittaa 2 380 euron peruspalkkaa.

– Kyllä palkalla toimeen tulee, mutta ei sillä kauheasti juhlita. Pääkaupunkiseudulla on korkeat vuokrat ja elinkustannukset ja julkisilla matkustaminen on tosi kallista. Sosionomi-diakonin koulutuksella voisi saada parempaa palkkaa, jos olisin muualla kuin Espoossa seurakunnassa töissä, Pohjonen sanoo.

Kun Liisa Pohjosen piti valita, hakeako Espoonlahden seurakunnasta avautuvaa vakipaikkaa, palkka oli yksi tekijä, joka mietitytti. Helsingissä oli samaan aikaan virkoja auki ja siellä palkkaa olisi saanut enemmän. Tuttu seurakunta kuitenkin voitti.

Aina sanotaan, että kirkko ei kilpaile palkalla, mutta joskus olisi syytä. 
– Toiminnanjohtaja Tiina Laine

Liisa Pohjonen on valmistumisesta saakka halunnut tehdä töitä kirkossa. Hän kuitenkin toivoo, että diakoniatyön arvostus ja vaativuus näkyisivät palkoissa nykyistä paremmin.

– Ehkä sitä ei vieläkään tuoda riittävästi esiin, mitä me diakonit oikeasti teemme ja kuinka vaativaa työ on. Paljon puhutaan vapaaehtoisista seurakunnissa, jolloin voi syntyä harhaluulo, että kaiken työmme voisi tehdä kuka vaan, mutta yksilötapaamiset asiakkaiden kanssa ovat juuri se työn vaativin ja näkymättömin osuus, Pohjonen toteaa.

Liisa Pohjonen arvioi, että syyt diakoniatyöntekijöiden matalaan palkkatasoon saattavat löytyä jo kaukaa historiasta.

– Diakoniassa on arvostettu nöyryyttä, eikä työstä ole huudeltu muille.

Järjestelmä ei estä joustavampaa palkkausta

Diakoniatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Tiina Laineen mukaan diakoniatyöntekijöiden palkkausjärjestelmää ei käytetä kuten pitäisi. Vaativuusluokkiin ei pitäisi jähmettyä, vaan katsoa tarkemmin, mitä tehtävä pitää sisällään ja mitä erityisosaamista se vaatii. Laineen mukaan diakoniatyöntekijät ovat motivoituneita hankkimaan lisäkoulutusta ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita diakoniatyöntekijöitäkin on yhä enemmän.

Esimiestyö tunnistetaan yleensä palkoissakin, mutta sitä ei vielä huomioida palkoissa, että diakoniatyöntekijä voi työskennellä esimerkiksi vaativassa projektissa tai hankkeessa.

– Järjestelmä ei kuitenkaan estä sitä, että työn vaativuus tunnistettaisiin, Laine sanoo.

Selitys sille, että diakoniatyöntekijöiden palkat ovat matalat, saattaa löytyä historiasta. – Diakonia on nähty lähimmäisenrakkautena ja työhön on liitetty nöyryys, Liisa Pohjonen sanoo.

Selitys sille, että diakoniatyöntekijöiden palkat ovat matalat, saattaa löytyä historiasta. – Diakonia on nähty lähimmäisenrakkautena ja työhön on liitetty nöyryys, Liisa Pohjonen sanoo.

Tiina Laineen mukaan palkat vaikuttavat myös siihen, kuinka mielekkääksi opiskelijat kokevat kirkon palvelukseen hakeutumisen ja kuinka alalla pysytään. Välillä avoimiin paikkoihin ei ole montaa pätevää hakijaa edes pääkaupunkiseudulla.

– Palkkakilpailua seurakuntien välillä on pienimuotoisesti, mutta sitä puhetta kuulee vielä hämmästyttävän vähän, että saako kirkko ammattiryhmien parhaat töihin, Tiina Laine kertoo.

Tiina Laine näkee, että oletus kutsumuksesta ja nöyryydestä on myös rasite, joka on pitänyt palkat matalalla tasolla.

– Kehitystä on tapahtunut, mutta se on hidasta. Aina sanotaan, että kirkko ei kilpaile palkalla, mutta joskus olisi syytä. Ei kirkkoon tulla palkan takia eikä kukaan kuvittele kirkossa rikastuvansa, mutta palkalla pitää tulla toimeen ja sen pitää vastata työn vaativuutta. Kannustuksella ja oikeudenmukaisuudella saadaan aikaan hienoja juttuja.

Työ on yhä vaativampaa

Sekä Diakoniatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Tiina Laine että Espoossa diakoniatyötä tekevät Liisa Pohjonen ja Sari Aroheikki puhuvat siitä, että diakoniatyö on muuttunut yhä vaativammaksi. Se syventää kuilua työn vaativuuden ja palkkauksen välillä. Asiakkailla on monenlaisia ongelmia, ja palvelujärjestelmä on pirstoutunut.

– Pitää tietää, mitä asioita hoidetaan Kelassa, mitä sosiaalitoimessa ja niin edelleen. Monet asiakkaistamme kamppailevat monenlaisten haasteiden kanssa, ja osa heistä on syrjäytynyt tai kokee olevansa syrjäytetty yhteiskunnan rattaista. Avunsaannin sirpaleisuus koetaan ongelmalliseksi, Sari Aroheikki kuvailee.

Espoossa diakonien palkankorotus tulee käsiteltäväksi vielä tämän syksyn aikana. Sari Aroheikki on luottavaisella mielellä. Palkkausasia on ollut pitkään esillä ja ongelma on laajasti tiedossa. Helsingin seurakunnissa kaikkien diakonien palkat nostettiin vähintään vaatimusryhmä 503:n mukaisiksi kaksi vuotta sitten.

– Pienikin palkanlisä on merkittävä. Satasella saa jo jonkun laskun maksettua. Kun ihmiset miettivät sitä, mihin hakeutuvat töihin, kokonaisuus ratkaisee, työmatka ja sen kaltaiset asiat, mutta palkka on yksi osa kokonaisuutta, Aroheikki sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi