
Kukaan ei pärjää ihan yksin. Aapon synnyttyä Maria on opetellut ottamaan vastaan apua perheenjäseniltä ja ystäviltä.
”Ei ole olemassa oikeanlaisia tai erilaisia perheitä, on vain perheitä” – Maria koki häpeää siitä, ettei perinteinen perheihanne toteutunut
Itsellinen äitiys on ollut palkitsevaa, mutta myös raskasta. Onneksi Maria on saanut tukea sukulaisilta, ystäviltä ja seurakunnasta.
Vallitseva perheihanne on edelleen perinteinen. Sen muodostavat äiti, isä ja vaihteleva määrä lapsia.
Helsinkiläinen Maria tiesi haluavansa äidiksi, mutta sopivaa kumppania ei osunut kohdalle. Niinpä hän päätti toteuttaa toiveensa hedelmöityshoitojen avulla. Herkän aiheen vuoksi Maria esiintyy jutussa vain etunimellään.
Itselliseen vanhemmuuteen liittyi kuitenkin myös häpeää, joka kumpusi siitä, että perinteinen perheihanne ei toteutunut.
Hoitojen kuluessa Marialla oli aikaa pohtia ja käsitellä tahattomaan lapsettomuuteen liittämäänsä häpeän kokemusta.
Kun Aapo sitten ilmoitti tulostaan, Maria koki olevansa sinut itsellisen äitiyden kanssa.
– Koen todella suurta kiitollisuutta siitä, että olen saanut Aapon. Hän on minulle suotu lahja.
Vaikka vauva oli kovasti toivottu, ja Aapo on monella tavalla helppo tapaus, ensimmäinen vuosi lapsen kanssa on ollut myös raskas. Omaa aikaa on ollut hyvin vähän, ja siihen Maria ei ollut osannut valmistautua.
Koen, että meillä menee ihan hyvin ja pystyn antamaan Aapolle hyvän perheen.
Koska Maria oli elänyt monta vuotta yksin ennen Aapon syntymää, hän oli tottunut hoitamaan arjessa kaiken itse. Oman rajallisuuden kohtaaminen ei ole ollut hänelle helppoa.
Onneksi lähipiirissä on useita ihmisiä, jotka ovat tarjonneet spontaanisti apuaan. Maria ei nimittäin itse olisi osannut sitä pyytää.
Marian Vihdissä asuva Matti-isä on tullut usein auttamaan, ja lähellä asuva Mimmi-täti on kärrytellyt Aapoa ulkona. Apuna ovat olleet myös Aapon kummit ja Marian veli sekä ystävät, etenkin yksi heistä.
– Mari kysyi jo raskaana ollessani, voiko tulla mukaan ultraan. Itse en olisi ehkä osannut edes pyytää häntä mukaan. Hän oli paikalla myös synnytyksessä.
– Koen sen todella kannustavana, että Mari on omasta tahdostaan ollut mukana meidän elämässämme.

Vauvavuoden aikana Maria löysi pitkästä aikaa tiensä seurakunnan järjestämään toimintaan. Hän on osallistunut erilaisiin Pitäjänmäen seurakunnan järjestämiin vauvaryhmiin kuten odottajien ryhmään, ekavauvaryhmään ja kirkkomuskariin.
Ryhmistä on löytynyt vertaistukea ja ensimmäistä vauvavuottaan eläviä uusia ystäviä.
– Kesällä vietettiin useammat yksivuotissynttärit ja syyskuun alussa juhlittiin Aapoakin.
Vaikka vauva-arki väsyttääkin usein, Maria on onnellinen perheestään.
– Koen, että meillä menee ihan hyvin ja pystyn antamaan Aapolle hyvän perheen.
Maria kokee, että itsellinen äitiys aiheuttaa ihmisissä edelleen tunteita laidasta laitaan.
– Ajattelen, että olen ollut rohkea siinä, että olen mennyt kohti häpeää enkä ole antanut sen vaikuttaa siihen, mitä voin omassa elämässäni tavoitella.
Pitäjänmäen seurakunnan toimintaa Maria kiittää siitä, että on aina kokenut olevansa täysivaltainen osallistuja muiden äitien ja perheiden joukossa.
Maria toivoisi, että myös muualla yhteiskunnassa kaikki perheet olisivat samalla viivalla.
– Ei ole olemassa oikeanlaisia tai erilaisia perheitä. On vain perheitä.
Vauvan päivää vietetään 30.9. Vauvan päivän teemana ovat tänä vuonna ihmeelliset ja ihanat vauvat.
Katso seurakuntien Vauvan päivän ohjelma täältä: Espoo ja Helsinki.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee

Itsellinen äiti Laura Luoma sai vauvan hedelmöityshoidoilla – seurakunnan vertaistukiryhmä odottajille valmisti häntä elämänmuutokseen
Hyvä elämäLapsen saamiseen valmistautuminen on muutakin kuin vauvan tarvikkeiden ostamista. Se voi olla tilan luomista mieleen.


Mielipide: Suomeen tarvitaan lisää lapsia
Puheenvuorot