”Ymmärsin, että Jeesus voi tehdä ihmeellisiä asioita” – Kirkko Espoossa toivoo uusia jäseniä maahanmuuttajista
Zohreh Aghaz kääntyi kristityksi pakolaisleirillä Turkissa. Nykyään hänen lapsensakin kuuluvat Espoon tuomiokirkkoseurakuntaan.

Zohreh Aghaz kääntyi kristityksi pakolaisleirillä Turkissa. Nykyään hänen lapsensakin kuuluvat Espoon tuomiokirkkoseurakuntaan.

”Ymmärsin, että Jeesus voi tehdä ihmeellisiä asioita” – Kirkko Espoossa toivoo uusia jäseniä maahanmuuttajista

Suomenkielisistä espoolaisista hieman yli 70 prosenttia kuuluu kirkkoon. Suomen lisäksi seurakunnissa puhutaan 56 eri kieltä.

Zohreh Aghaz kävelee Suvelan kappelin käytävää pitkin vastaan. Hän tuntee paikat ja on kuin kotonaan.

Aghaz on kotoisin Shirazin kaupungista lounaisesta Iranista, jossa hän eli taloudellisesti turvattua elämää apteekin farmaseuttina.

Kun Iranissa tapahtui islamilainen vallankumous 1979, Aghaz oli vasta viisivuotias. Aikuisena hän ei koskaan epäillyt Jumalaa tai shiialaisuutta, joka on Iranin virallinen uskonto.

Sen sijaan Aghazin puoliso Grigor oli kääntynyt kristityksi, joka halusi julistaa sanomaa Jeesuksesta. Siitä koitui ongelmia. Iranissa on pieni kristitty vähemmistö, mutta laki kieltää muslimiksi syntyneiden kääntymisen.

– Kerran kun mieheni oli paikallisessa kristillisessä seurakunnassa, oveen koputti poliisi. Mieheni selvisi tilanteesta, sillä pastori piilotti hänet, Aghaz kertoo.

Ymmärsin, että Jeesus voi tehdä ihmeellisiä asioita.
– Zohreh Aghaz

Pariskunnalla oli tuolloin yksi lapsi. Pian Grigorin tilanne vaikeutui huomattavasti, ja vuonna 2011 he pakenivat Turkkiin.

– Turkissa mieheni pyysi minua mukaan jumalanpalvelukseen, jossa pastori rukoili alttarin eteen tulleiden ihmisten puolesta. Minäkin menin sinne eteen. En kuitenkaan tuntenut mitään, Aghaz kertoo.

– Vähän myöhemmin poikani valitti kovaa korvakipua. Rukoilimme yhdessä. Pian kipu oli poissa. Ymmärsin, että Jeesus voi tehdä ihmeellisiä asioita, Aghaz sanoo.

Hänet kastettiin. Vuonna 2013 Aghazin perhe tuli Suomeen kiintiöpakolaisina. He muuttivat Espooseen, jossa he liittyivät evankelisluterilaiseen kirkkoon.

Maahanmuuttajia ajaa kirkkoon hengellinen etsintä

Aghazin perheen valinta on yksi esimerkki ilmiöstä, johon luterilaiset seurakunnat Espoossa ovat viime vuosina joutuneet. Suomenkielisistä espoolaisista hieman yli 70 prosenttia kuuluu kirkkoon. Viime vuonna kirkosta erosi 2 722 ihmistä. Kirkkoon liittyneitä oli 944.

Yhä useampi liittyjistä on ollut maahanmuuttajataustainen. Viimeisimpien tilastojen mukaan Espoon seurakunnissa on noin 1 400 maahanmuuttajaluterilaista. He puhuvat noin 56 eri kieltä.

Juuri kirkosta kiinnostuneiden maahanmuuttajien tavoittamiseksi Espoon tuomiokirkkoseurakunta käynnisti viime vuonna jäsenhankkeen, jota vetää pappi Oiva Hujanen.

– Tämän hankkeen yhteydessä kirkkoon liittyi viime vuonna parisenkymmentä uutta jäsentä. Heistä noin puolet oli maahanmuuttajia ja loput kantasuomalaisia, Hujanen sanoo.

Hänen mukaansa kirkkoon liittyjien tausta vaikuttaa siihen, miksi kirkkoon halutaan kuulua.

– Kantasuomalaisten kohdalla me papit olemme huomanneet, että monet kiinnostuvat kirkosta sukulaisten kaste- tai konfirmaatiojuhlassa. Moni on liittynyt kirkkoon, koska kokee diakonian ja muun auttamistyön tärkeäksi, Hujanen sanoo.

– Maahanmuuttajien motiivi taas perustuu hengelliseen etsintään.

Pappi Oiva Hujanen vakuuttaa, että kirkko ei kosiskele: – Jumalaa ei voi alistaa suosiopeleihin, hän sanoo.

Pappi Oiva Hujanen vakuuttaa, että kirkko ei kosiskele: – Jumalaa ei voi alistaa suosiopeleihin, hän sanoo.

Hujasen mukaan valtaosa luterilaisuuden valinneista maahanmuuttajista on kotoisin Afrikan maista, joissa kristinusko on valtauskonto. Joukossa on jonkin verran myös islamilaisista maista muuttaneita.

– Sen lisäksi huomattava osa on venäläistaustaisia, ja monille inkerinsuomalaisille luterilaisuus on tuttua, Hujanen luettelee.

– Kirkko on joka tapauksessa moniääninen. Täällä on tilaa eri mielipiteille ja eri mieltä oleville, hän sanoo.

Nykyään 37 prosenttia espoolaisista ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Onko tämä hanke kosiskelua?

– Jumalaa ei voi alistaa suosiopeleihin. Jumala on lahjomaton, ja hän rakastaa jokaista ihmistä yhtä paljon. Myöskään kirkko ei voi uskollisena omalle sanomalle pelata mitään pelejä, Hujanen sanoo.

”Jumala yllättää joka kerta”

Suomen ja Iranin välimatka on noin 4 500 kilometriä. Kulttuurit ovat hyvin erilaisia.

– Mutta me olemme jo tottuneet Suomeen ja sen pimeyteen talvisin. Iranissa ruoka on herkullista, mutta ei lainkaan niin terveellistä kuin Suomessa, sanoo Zohreh Aghaz.

Hän kertoo, että ennen aviomiehensä kääntymistä kristityksi 2000-luvulla elämä Iranissa oli melko huoletonta.

– Minulla oli rahaa, ja elämä sillä tavoin turvattua. Mutta raha ei tuo sisäistä rauhaa. Sen rauhan voi antaa vain Jumala, Aghaz sanoo.

Hän pitää eurooppalaista maallistumista huolestuttavana ilmiönä.

– Kun minulla on jokin ongelma, rukoilen. Jumala yllättää minut joka kerta, hän sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi