Golden Art -teatteriryhmä sai alkunsa sosiaalisessa mediassa.
Kipeät kokemukset esiin – pakolaisten Golden Art -ryhmässä käsitellään menneen elämän tapahtumia näyttelemällä
Teatteriryhmässä on kristittyjä, muslimeja ja niitä, jotka eivät kokemustensa takia usko enää mihinkään.
Maanantaina iltapäivällä Rekolan kirkon pihalla seisoo neljä ihmistä. Yksi heistä on seurakunnan varhaiskasvatuksenohjaaja Kirsi Vuorikivi ja muut ovat Golden Art -teatteriryhmän jäseniä. Ryhmään kuuluu pakolaisia ainakin Iranista ja Afganistanista. Tervehdimme toisiamme kätellen.
– Hauska tutustua, kuuluu selvällä suomen kielellä.
Kirkon ovi on jo auki. Menemme sisälle seurakuntasaliin. Golden Art -teatteriryhmän syksyn ensimmäiset harjoitukset ovat alkamassa. Harjoiteltava näytelmä on saanut alkunsa tekijöiden omista kokemuksista.
Saliin alkaa pikkuhiljaa tulla lisää ryhmän jäseniä. Omaan tahtiinsa paikalle tulleita on loppujen lopuksi 17. Parhaimmillaan harjoituksissa on ollut 30 henkilöä.
Toisten tervehtiminen on silmiinpistävän avointa ja ystävällistä sekä tuttuja että tuntemattomia kohtaan. Kätellään, katsotaan silmiin ja hymyillään. Tulee hyvä tunnelma, eikä ole kiire minnekään.
Vuorikivi menee keittiöön. Hän hakee sieltä mehua ja jäätelöitä ja laittaa ne salin pöydälle tarjolle.
Golden Artin jäsenet juttelevat pienissä ryhmissä. Ehkä he vaihtavat kuulumisia. Se on vain arvaus, sillä he puhuvat persiaa. Tältä siis tuntuu, kun ei ymmärrä sanaakaan ympärillä kuuluvasta puheesta.
Esitys perustuu pakolaisten omiin kokemuksiin.
Golden Art -teatteriryhmä perustettiin parisen vuotta sitten sosiaalisessa mediassa. Jäsenet tulevat Rekolaan harjoituksiin ympäri pääkaupunkiseutua. Ryhmässä on kristittyjä, muslimeja ja niitä, jotka eivät kokemustensa takia usko enää mihinkään. Jotkut puhuvat enemmän, jotkut vähemmän suomea. Osa puhuu englantia.
Rekolan kirkolla Golden Art -teatteriryhmä on kokoontunut viime keväästä asti. Ryhmän muotoutuminen on alkutekijöissään, ja se etsii vielä monella tapaa paikkaansa.
– Ryhmäläisillä on suuria unelmia ja suunnitelmia. Mutta heillä ei ole rahoitusta ja sitä pitää nyt etsiä, Vuorikivi kertoo.
Hän toivoo, että näytelmän ensiesitys olisi Rekolan kirkossa.
Ryhmäläisten tekemiä lavasteita kannetaan esitystilaan. Ilmapiiri alkaa olla hiukan jännittynyt, mutta kukaan ei hössötä tai hoputa. Kohta alkaa kohtauksen harjoittelu.
Ohjaaja Tirdad Motavali kutsuu ryhmän koolle ja jokainen menee omalle paikalleen lattialle, johon on raivattu tilaa näyttämöksi. Kaikki paikallaolijat eivät osallistu näyttelemiseen, sillä myös tekniikka vaatii osaajia. Musiikin pitää kuulua kaiuttimesta ja valojen pitää olla kohdillaan.
Ohaaja Tirdad Motavali seuraa harjoituksia.
Ilmoille kantautuu Tšaikovskin Joutsenlampi. Alussa esityksessä näyttää siltä, että jonkun uusi elämä alkaa. Kaikki on hyvin, kunnes musiikki vaihtuu Lähi-idän musiikiksi, joka kuulostaa surulliselta. Ihmiset istuvat polviensa päällä. Kypäräpäiset hahmot keppeineen käyvät korjaamassa heidän asentojaan. Silmiä peitetään mustilla kankailla. Ihmisiä raahataan pitkin maata ja heitä potkitaan.
Esityksessä ei puhuta sanakaan. On vain esittäjien eleet, ilmeet ja musiikki.
Täällä Suomessa haluan vaikuttaa siihen, että suomalainen ja iranilainen kulttuuri yhdistyvät jollakin tavalla.
- Majid Saeedi
Viisi vuotta Suomessa asunut Tirdad Motavali on myös laatinut näytelmän käsikirjoituksen. Hän teki samaa työtä kotimaassaan Iranissa.
– Olen sekä kirjoittaja että ohjaaja. Nuorempana myös näyttelin. Aloitin näyttelemisen jo lapsena, kertoo Motavali persiaksi.
Tulkkina toimii ryhmän jäsen Ali Ramz, joka on asunut Suomessa 30 vuotta. Hän on insinööri. Näytteleminen on hänelle harrastus.
Toisena ohjaajana Golden Artin näytelmässä on Majid Saeedi.
– Toimin Iranissa näyttelijänä 28 vuotta. Täällä Suomessa haluan vaikuttaa siihen, että suomalainen ja iranilainen kulttuuri yhdistyvät jollakin tavalla. Haluan tutustuttaa näitä kahta kulttuuria toisiinsa, Saeedi sanoo.
Tulkki Ramz kertoo, että Iranissa Saeedi on tunnettu näyttelijä.
– Minut löytää Instagramista, Saeedi sanoo ja näyttää puhelimestaan kuvia elokuvista, joissa hän on näytellyt.
Majid Saeedi on Golden Art -ryhmän toinen ohjaaja.
Ennen varsinaista harjoitusta ryhmäläiset tekevät yleensä alkulämmittelyjä. Tänään niitä tehdään musiikin tahtiin harjoituksen jälkeen.
Ryhmän jäsen, taiteilija Marzie Rahimi aloittaa. Hänen vetämässään piirissä ryhmäläiset pyörittävät ranteita, nilkkoja ja polvia. Välillä otetaan askeleita eteen ja taakse. Seuraavaksi ”poimitaan omenia puusta ja maasta” eli kurkotellaan käsiä ylöspäin ja alaspäin.
Kun Majid Saeedi ottaa Rahimin jälkeen ohjat, äänenkäyttöharjoitukset alkavat. Konttausasennossa teatteriryhmän jäsenet sanovat vuorollaan annetun lauseen niin, että ääni tulee vatsanpohjasta asti.
Tirdad Motavali kokoaa vielä porukan ja sanoo olevansa tyytyväinen ryhmän jäsenien tämän kerran panostukseen ja että seuraavalla kerralla mennään eteenpäin. Vielä hän muistuttaa, että ”meidän tehtävämme on taide”.
Elham Sedighi ja Marzie Rahimi osallistuivat syyskauden ensimmäisiin harjoituksiin.
Golden Art -ryhmä löysi Rekolan kirkolta harjoittelupaikan vähän kuin sattumalta. Motavalin vaimo Elham Sedighi oli aikoinaan Rekolan seurakunnan varhaiskasvatuksessa kieliharjoittelussa. Sedighi kertoi Kirsi Vuorikivelle Golden Art -teatteriryhmästä ja kysyi, löytyisikö seurakunnalta tila, jossa he voisivat harjoitella.
– Sanoin, että totta kai. Tietysti keskustelin asiasta ensin kirkkoherran kanssa, Vuorikivi kertoo.
– Rekolan seurakunnalle on upea mahdollisuus, että on saatu tämä porukka tänne. Ryhmä on teatteriryhmä, mutta siihen linkittyy myös paljon muuta, jossa seurakunta voi olla tukena.
Ihminen haluaa itse valita, miten hän elää. Mutta niin kuin tiedämme, on olemassa syrjintää esimerkiksi uskonnon vuoksi.
- Tirdad Motavali
Golden Art -ryhmän yhtenä tavoitteena on saada toimintaan mukaan lisää nuoria ja nuoria aikuisia maahanmuuttajia. Ryhmään kuuluminen ja näytteleminen ehkäisevät radikalisoitumista.
– Monilla ryhmän jäsenillä on hyvin traumaattinen tausta. Kun on paikka, jossa he pystyvät ilmaisemaan itseään ja johon he tuntevat kuuluvansa, hyvinvointi ja kotoutuminen lisääntyvät, sanoo Vuorikivi.
Suomessa 30 vuotta asunut Ali Ramz tulkkasi persiaa suomeksi.
Palaan Tirdad Motavalin luo. Hänen mukaansa kohtaus kertoo tytöstä, joka haluaisi elää vapaana, mutta sortajavaltio sensuroi ja estää häntä.
– Ihminen haluaa itse valita, miten hän elää. Mutta niin kuin tiedämme, on olemassa syrjintää esimerkiksi uskonnon vuoksi.
– Haluan näytelmän kertovan katsojille, että hei, tämä on väärin ja tämä on oikein. Syrjintää on olemassa, katsokaa tätä. Haluan, että ihmiset näkisivät näytelmämme ja ymmärtäisivät, Motavali sanoo.
Kysyn häneltä vielä, voiko Golden Art -ryhmään tulla mukaan uusia jäseniä.
– Ensinnäkin, Golden Art on perhe, eikä tässä perheessä ole syrjintää. Kaikki ovat tervetulleita mukaan.
Myös suomalaiset?
– Tietenkin!
Golden Art -teatteriryhmän harjoitukset maanantaisin ja torstaisin klo 17–20 Rekolan Pyhän Andreaan kirkolla, Kustaantie 22.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Monta kansaa, yksi perhe – Espoossa vietetään joka sunnuntai kansainvälistä messua
Ajankohtaista HengellisyysPääkaupunkiseudun monikulttuurinen kristittyjen perhe muuttuu jatkuvasti maailmanpolitiikan mukana. Välillä joudutaan ratkomaan teologisia, kulttuurisia ja etnisiä ristiriitoja.
