Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Burhan Hamdon ja kirkkoherra Hans Tuominen lauloivat yhdessä suomalaisen kansanlaulun keskellä Hakunilan pääkatua.
Hakunilassa eletään monen kulttuurin arkea – seurakuntaan kuuluu alle puolet alueen asukkaista
Neljännes Vantaan Hakunilan suuralueen asukkaista on vieraskielisiä. Länsimäessä heitä on neljä kymmenestä. Seurakunta on tottunut toimimaan erilaisten kulttuurien kanssa.
”Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä”.
Hakunilan kirkkoherra Hans Tuominen ja Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Burhan Hamdon seisovat kuvattavina Hakunilantiellä. Jutustelun sijasta he alkavat laulaa suomalaista kansanlaulua.
Ohikulkijoiden huulet kääntyvät hymyyn. Luterilaisen papin ja kolmekymmentä vuotta sitten Syyriasta Suomeen muuttaneen muslimimiehen yhteishenki ja huumori välittyvät ihmisille.
Hakunilan seurakunta ja kansainvälinen yhdistys haluavat rakentaa Hakunilasta paikkaa, joka on vahvasti yhteisöllinen, ja jossa ihmisillä on turvallista olla ja elää.
Toisinkin voisi olla. Hakunilassa oli väestöryhmien välisiä levottomuuksia 2000-luvun taitteessa. Kaupunki, seurakunta ja erilaiset yhdistykset alkoivat toimia yhdessä, jotta jännitteet häviäisivät. Viisitoista vuotta myöhemmin Suomen Kotiseutuliitto valitsi Hakunilan vuoden kaupunginosaksi. Perusteluina olivat yhteisöllisyys, eri toimijoiden yhteistoiminta, runsas kulttuuritarjonta ja kansainvälisyys.
Ihmisten on tutustuttava toisiinsa
Hakunilan monikulttuurisuus on tosiasia, johon Hans Tuomisen ja Burhan Hamdonin mukaan kannattaa suhtautua voimavarana. Tämä vaatii sitä, että eri kulttuureista tulevat ihmiset tutustuvat toisiinsa.
Seurakunnalle Hakunilan väestörakenteen muutos on merkinnyt enemmistöaseman katoamista. Kun suurin osa alueelle muuttajista on maahanmuuttajia ja enimmäkseen muita kuin luterilaisia, Hakunilasta tuli ensimmäinen vantaalaisseurakunta, jonka jäseniä on alle puolet alueen asukkaista.
Maahanmuuttaja ja kantasuomalainen eivät ole parhaita mahdollisia sanoja kuvaamaan ilmiötä ja ihmisten elämää. – Hans Tuominen
Hakunilan seurakunnan jäsenyysprosentti on nyt 48,9. Kaupungin toisella laidalla Länsi-Vantaalla sijaitsevassa Hämeenkylässä se on 60,1. Suomenkielisistä Hakunilassa asuvista kirkkoon kuuluu yhä 67,7 prosenttia, kun Hämeenkylässä vastaava luku on 70,4. Kun suomenkielisistä lähes yhtä suuri osa kuuluu kirkkoon, selittävä tekijä ei ole kirkosta eroaminen, vaan alueen väestörakenne. Hakunilassa on paljon maahanmuuttajia.
– Maahanmuuttaja ja kantasuomalainen eivät kyllä ole parhaita mahdollisia sanoja kuvaamaan ilmiötä ja ihmisten elämää. Monen eri kieltä puhuvan hakunilalaisen vanhemmat tai jopa jo isovanhemmat ovat muuttaneet muualta Suomeen, mutta itse he ovat asuneet täällä koko ikänsä. Minusta he ovat suomalaisia, vaikka äidinkieli olisi muu kuin suomi tai ruotsi, Tuominen sanoo.
Länsimäen asukkaista neljä kymmenestä puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.
Seuraavassa kasteessa puhutaan espanjaa
Joka neljäs Hakunilan suuralueen asukas on nyt vieraskielinen. Hakunilan keskustassa luku on 35 prosenttia ja Länsimäessä, yhdessä Suomen monikulttuurisimmista kaupunginosista, lähes 40. Muuttajista osa on muslimeja, osalla on jokin muu uskonto. Joukossa on paljon myös kristittyjä, vaan ei luterilaisia.
– Hakunilan kirkolla kokoontuu nigerialaisten ja ghanalaisten kristittyjen ryhmä, vaikka he eivät ole luterilaisia. Seurakunnassakin on toki jäseniä monesta maasta. Yhä useammassa kastetilaisuudessa käytetään suomen lisäksi jotain muuta kieltä. Itse käytän ensi viikonloppuna espanjaa ja sitä seuraavana venäjää. Opettelen jonkun ilmaisun ja etsin raamatunkohdan ja rukouksen, jonka vanhempi tai isovanhempi lukee äidinkielellään, Tuominen mainitsee.
Tuomisen mukaan Hakunilassa on myös alueita, joilla vieraskielisiä on melko vähän. Vaaralassa heitä on 15 prosenttia, Itä-Hakkilassa 10,4, Rajakylässä 7 ja maaseutumaisessa Sotungissa vain 1,8 prosenttia.
– Hakunila on alueena kuin Suomi pienoiskoossa: urbaaneja kerrostalolähiöitä, hyvinvoivia omakotialueita, vanhaa kulttuurimaisemaa ja Sipoonkorven kansallispuisto, kertoo Tuominen.
Hakunilassa on keskimäärin vähemmän koulutettua väkeä kuin muualla Vantaalla, alueen tulotaso on hieman matalampi ja työttömyyttä enemmän. Toisaalta siellä on myös hyvinvoivia alueita, joilla kirkkoon kuuluminenkin on vielä osa suvun perintöä.
– Seurakunnan motto on, että olemme ilon ja toivon yhteisö. Meillä on selkeästi hengellinen perustehtävä eli olemme rohkeasti kristittyjä ja puhumme Jumalasta. Jumalanpalveluselämä on monimuotoista ja lapsi- ja nuorisotyö vahvaa. Yhteisöruokailuissa Hakunilassa ja Länsimäessä jaettiin viime vuonna yli 8 000 annosta. Diakoniatyöllä on täällä iso rooli. Siinä ei kysytä kenenkään kansallisuutta, uskontoa tai kirkkoon kuulumista, vaan avun tarvetta, Tuominen sanoo.
Burhan Hamdonin johtama kansainvälinen yhdistys on monikulttuurinen. Sillä on jäseniä monesta eri uskontokunnasta. Hakunilan seurakunta on tärkeä yhteistyökumppani.
Tapahtumissa tehdään yhteistyötä
Jäsenmäärän sekä prosentuaalinen että absoluuttinen väheneminen vaikuttavat seurakunnan toimintaan. Työntekijämäärä on vähentynyt ja rahaa ei ole tuhlattavaksi. Sitäkin tärkeämpää Tuomisen mukaan on vapaaehtoisten määrän kasvu, verkostoituminen ja yhteistyö niin järjestöjen kuin vaikkapa koulujen kanssa.
Tapahtumissa, kuten Hakunila-päivässä tai Kartanon joulussa, seurakunta ja kansainvälinen yhdistys ovat usein vierekkäin. Se tapa, jolla ollaan ja toimitaan yhdessä, on Hans Tuomisen mukaan viesti alueen asukkaille.
– Hamdon ystävineen tekee joka vuosi meille ruoat syksyisin vietettävään maailmojen messuun. Jos joku outoa kieltä puhuva tulee kirkkoherranvirastoon, soitan Hamdonille. Jos hän ei tunnista kieltä, hän etsii jonkun, joka tuntee. Itse olen opetellut sanomaan rauha teille hyvin monilla eri kielillä. Sillä pääsee täällä jo pitkälle, Tuominen kertoo.
Jos joku outoa kieltä puhuva tulee kirkkoherranvirastoon, soitan Hamdonille. – Hans Tuominen
Kansainvälisellä yhdistyksellä on neuvonta- ja kriisipiste Hakunilan keskustassa ja toimintakeskus Länsimäessä. Seurakunnan kanssa on järjestetty useita uskontodialogitapahtumia. Asenteet ovat muuttuneet niin, että aluksi kirkon tiloja vierastaneille muslimeille on ihan luontevaa vierailla kirkolla. Seurakunnan väkeä voidaan myös kutsua kertomaan suomalaisista juhlista, kuten joulusta ja pääsiäisestä.
Burhan Hamdonin mukaan on tärkeää, että suomalaistaustaiset ja maahanmuuttajat tapaavat toisiaan säännöllisesti, oppivat tuntemaan toistensa kulttuureja ja myös selvittämään ristiriitoja.
– On tärkeää kunnioittaa toisen kulttuuria ja uskontoa. Maahanmuuttajien on mahdollisimman pian opittava suomen kieli, kulttuuri ja tavat. Kun tunnetaan toisemme, vältetään ristiriitoja, jotka syntyvät yleensä pienistä väärinkäsityksistä, muistuttaa Hamdon.
Vantaalla puhutaan 119 kieltä
Pääkaupunkiseudulla muuta kuin suomea tai ruotsia puhui äidinkielenään 182 962 ihmistä. Osa heistä on asunut täällä jo sukupolvien ajan. Suurin osa muuttanut tänne joko itse tai sitten heidän vanhempansa ovat muualta muuttaneita.
Helsingissä tilastoitiin vuosi sitten 135 äidinkieltä. Espoossa ja Vantaalla puhutaan 119 kieltä ja Kauniaissakin 61:tä eri äidinkieltä. Suurimmat kieliryhmät pääkaupunkiseudulla ovat suomen ja ruotsin ohella venäjä, viro, somalia, arabia ja englanti. Seuraavana tulee kiina.
Tämä muutos näkyy myös uskonnoissa. Uskonnollisuus ei ole mihinkään katoamassa, se monimuotoistuu. Lue lisää aiheesta kolumnista.
Mallia Ugandasta
Kirkkoherra Hans Tuominen kertoo toiminnanjohtaja Burhan Hamdonille terveisiä tuhansia kilometrejä etelämpää, Ugandasta. Tuominen kävi siellä tutustumassa alueeseen, jonne on tullut miljoona pakolaista Etelä-Sudanista. Häneen teki vaikutuksen se, miten köyhä maa ja sen asukkaat ovat ottaneet hätää kärsivät ihmiset vastaan. Hienoa oli sekin, miten kristityt ja muslimit pitivät yhdessä hiljaisen rukoushetken.
– Alueelle on Kirkon Ulkomaanavun tuella rakennettu koulut 77 000 lapselle. Nyt on helppo kertoa ihmisille, mitä Yhteisvastuukeräykseen myös täältä Hakunilasta lahjoitetut rahat saavat aikaan, Tuominen kertoo Hamdonille.
Tuominen ja Hamdon ovat yhtä mieltä siitä, että sillä on väliä, miten suhtaudumme erilaisuuteen ja näemme kaukana ja lähellä olevien lähimmäistemme hädän.
Ihmisyys yhdistää yli rajojen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kiitos Suomelle – itsenäisyyspäivänä Alppilan kirkossa vietetään Kansojen messua, jossa puhutaan suomea, kiinaa, viroa, englantia, venäjää ja arabiaa
AjankohtaistaSeurakuntien kattojen alla toimii monenkielisiä seurakuntayhteisöjä. Erityisesti Alppilan kirkko on monien kohtaamispaikka.
