”Kaikki uskonnot vievät samaan päämäärään" – Onko näin?

”Kaikki uskonnot vievät samaan päämäärään" – Onko näin?

Soili Haverinen, Jyri Komulainen ja Heidi Zitting ottavat kantaa ajankohtaiseen väitteeseen.


“Eivät vie, mikäli kristinusko lasketaan uskonnoksi. Jeesuksen omat sanat Johanneksen evankeliumissa kiteyttävät kristillisen käsityksen: ‘Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.’ Tämä ehdottomuus johtuu siitä, että kaikki ihmisen omat yritykset olla hyvä ihminen ja lähestyä pyhää Jumalaa ovat riittämättömiä. Parhainkin ihminen on syntinen, eikä pysty itse pelastamaan itseään. Muissa uskonnoissa on enemmän tai vähemmän kyse ihmisen omasta yrityksestä tehdä sovinto Jumalan, jumalien tai jumaluuden kanssa. Kristinuskossa taas uskotaan armoon eli siihen, että Jumala on tehnyt sovinnon kanssamme, kun Jeesus kuoli ristillä puolestamme. Sekä usko että pelastus annetaan lahjaksi ilman omia ansioita.”
Soili Haverinen, teologian maisteri ja Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) Luther-kirkon teologi

 



“Uskontojen välistä harmoniaa halutaan joskus edistää ajatuksella niiden yhteisestä päämäärästä. Kauniiseen ajatukseen sisältyy kuitenkin ongelmia. Tutkittaessa uskontojen päämääriä havaitaan niiden olevan erilaisia: esimerkiksi kristillinen taivas ja buddhalainen nirvana poikkeavat toisistaan aivan kuten kristillinen elämänihanne eroaa buddhalaisesta. Buddhalaisuuden tutkija Edward Conze luki kerran kirjan katolisista pyhimyksistä ja totesi, että kirjassa kuvatut esikuvalliset kristityt olisivat olleet huonoja buddhalaisia. Uskontojen opillinen erilaisuus on tosiasia, jota ei pidä harmonisoida latteilla lauseilla. Tärkeämpää on pohtia sitä, miten eri tavalla uskovat elävät rauhassa keskenään ja rakentavat yhdessä parempaa maailmaa.”
Jyri Komulainen, teologian tohtori, uskonnontutkija ja piispainkokouksen pääsihteeri

 


“Meillä ihmisillä on usein kiusaus tietää toisten puolesta ja ottaa pelastus omiin käsiimme. Minun vastaukseni on, että en tiedä. Tiedän sen, mikä minulle on luvattu, siis sen, että Jeesuksen kautta – kastettuna – minulle on luvattu pelastus. Tiedän, tai ennemminkin uskon ja koen elämässäni, että tämä minun juttuni toimii. Minun Jumalani on kuitenkin niin suuri, että en uskalla mennä rajaamaan Hänen pelastussuunnitelmaansa. Jo nyt olen kokenut, että Jumalan tiet ovat monimutkaiset. Olen kuullut jonkun puhuvan esimerkiksi Valosta samoin kuin minä puhun Jeesuksesta. Raamatun lisäksi Jumala kertoo itsestään luomakunnassa. Aavistuksen Jumalasta voi siis saada missä vain. Jumala on aina suurempi kuin ne lokerot, joihin me Häntä asettelemme.”
Heidi Zitting, ekumeniikan jatko-opiskelija ja Tapiolan seurakunnan pappi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi