”Intiassa monet teologit yrittävät tietoisesti nähdä hindulaisuuden piirissä hyvän tahdon ihmisiä”, Jyri Komulainen kertoo. Hänestä se on hieno asenne.
Kirkolla ei pitäisi olla mitään rajoja, sanoo Twitterin päivystävä teologi Jyri Komulainen – oleellista on vain ydin, joka on Kristus
Dosentti Jyri Komulaisen mielestä Suomen kristityillä olisi paljon opittavaa intialaisilta uskonsisaruksiltaan – sekä Buddhalta, Ramanujalta ja monilta muilta toisten uskontojen viisailta.
Kun Suomen tasavallan presidentti järjestää 6. joulukuuta itsenäisyyspäivän juhlat empiretyylisessä linnassaan, luterilaisen kirkon piispat astuvat vastaanotolle samasta ovesta kenraalikunnan kanssa.
Ajatus siitä, että kristillisen uskonliikkeen johtajat juhlisivat valtionjohtajien kanssa, olisi saanut ensimmäiset kristityt vetämään jokapäiväisen leipänsä väärään kurkkuun.
– Me olemme Suomessa unohtaneet, että koko Uusi testamentti tapahtuu täysin poliittisessa marginaalissa ja yhteiskunnallisen alaluokan parissa, sanoo ekumeniikan ja uskontoteologian dosentti Jyri Komulainen.
Kyseessä ei Komulaisen mielestä ole vähäpätöinen unohdus. Koko kristillinen maailmankäsitys ja ihmiskuva kumpuavat tapahtumista, jotka alkoivat näin:
Olipa kerran juutalainen rakennustyömies nimeltään Jeesus Nasaretilainen. Hän eli vieraan imperiumin miehittämässä maassa. Hänen äitinsä oli köyhä nuori nainen, ehkä vasta tyttö, joka sai esiaviollisen lapsen.
Jeesus oli myös saarnaaja, joka julisti lopunaikoja. Hänen seuraajansa olivat oman aikansa rupusakkia. Suurin osa heistä oli kalastajia. Yksi kuului terroristiseen vastarintaliikkeeseen ja toinen oli veronkiskuri. Jeesuksen mukana kulkeneiden naisten tulonhankintakeinoja voi vain arvailla.
Jos kristinuskoa on uskominen, nämä olivat ne ihmiset, joille Jumala ilmoitti itsensä.
Jumala ei ilmestynyt piispoille, professoreille, ministereille tai toimitusjohtajille.
Jumala ilmestyi spurguille, seksityöläisille ja duunareille, joilla ei ollut maisterintutkintoja, virkoja tai pitkälle mietittyjä filosofisia näkemyksiä.
Otan väittelyhaasteen nopeasti vastaan ja osaan iskeä pallon takaisin, jopa itsekin provosoida.
Tuskinpa Komulainenkaan Jeesukseen törmäisi, jos tämä tulisi nyt Helsinkiin. Hän on luterilaisen kirkon virkamies ja pappi, yliopistouraa tehnyt tohtori ja tunnettu maailmanuskontojen ja uskontodialogin asiantuntija.
Hän on juuri hypännyt yhdestä arvostetusta työpaikasta (piispainkokouksen pääsihteeri) toiseen (Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija). Hän on keskiluokkainen perheenisä, jolla on hyvät mahdollisuudet tehdä etätöitä kotonaan koronaepidemian aikana ja joka voi keskeyttää työpäivänsä useaksi tunniksi antaakseen haastattelun medialle.
Hänen elämänsä kinkkisimpiin logistisiin haasteisiin kuuluu se, mihin hän saisi kaikki kirjansa mahtumaan.
Mutta nyky-Helsingin sijaan Jeesus tuli kahdentuhannen vuoden takaiseen Palestiinaan, ja se käynti dokumentoitiin hyvin. Siksi myös tämän päivän kirjanoppinut Jyri Komulainen voi kertoa olevansa Jeesuksen seuraaja, kristitty.
Mitä Kristuksen seuraaminen käytännössä tarkoittaa Komulaiselle? Vastaus selviää esimerkiksi Twitteristä.
Mies, joka vastustaa kansallismielisyyttä Jeesuksen nimessä
On vaikea arvioida, kuinka monta seuraajaa Jeesuksella on juuri nyt maan päällä (palaamme tähän tuonnempana).
Sen sijaan on helppo tarkastaa, että Jyri Komulaisella on Twitterissä reilut 3 500 seuraajaa.
Se ei ole valtavasti, mutta suomalaisessa kirkkokuplassa se on aika hyvin. Esimerkiksi arkkipiispa Tapio Luomalla on tuhatkunta seuraajaa vähemmän.
Jos seuraa Twitterissä käytävää keskustelua kirkosta, kristinuskosta, maailmanuskonnoista ja -parantamisesta, Komulaisen twiitit tulevat pian vastaan. Häntä voisi luonnehtia Twitterin päivystäväksi teologiksi.
Kun perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi Kirkko ja kaupungin haastattelussa, että toivoisi luterilaisten leipäpappien ottavan kantaa koviin teologisiin kysymyksiin eikä lässyttävän sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, Komulainen kirmasi vastaiskuun.
”Hei Halla-aho, juuri oikeudenmukaisuus on kova teologinen kysymys!”
"Olisi hauskaa, jos journalisti joskus pakottaisi luterilaiset leipäpapit ottamaan kantaa koviin teologisiin kysymyksiin eikä antaisi heidän lässyttää sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta." Hei @Halla_aho, juuri oikeudenmukaisuus on kova teologinen kysymys! https://t.co/epZERy1520
— Jyri Komulainen (@JyriKomulainen) August 19, 2020
Kun saman puolueen kansanedustaja Veikko Vallin ihmetteli, miksi joukko suomalaisia puolustaa uskontoa, joka alistaa törkeästi naisia, Komulainen ampaisi kommentoimaan.
”Koko ajatus, että islam jotenkin ’törkeästi alistaisi’ naisia on hyvin yksipuolinen. Näyttää ilmeiseltä, että profeetta Muhammad paransi naisen asemaa omassa kulttuurissaan. Pitää muistaa, että Muhammad oli sosiaalinen reformaattori!”
Koko ajatus, että islam jotenkin "törkeästi alistaisi" naisia on hyvin yksipuolinen @MailVeikko. Näyttää ilmeiseltä, että profeetta Muhammad paransi naisen asemaa omassa kulttuurissaan. Pitää muistaa, että Muhammad oli sosiaalinen reformaattori! #islam https://t.co/qrKgRXyHVM
— Jyri Komulainen (@JyriKomulainen) August 25, 2020
Luterilaisen kirkon piispat osallistuvat Twitter-taisteluihin huomattavasti Komulaista harvemmin ja varovaisemmin.
– Otan väittelyhaasteen nopeasti vastaan ja osaan iskeä pallon takaisin, jopa itsekin provosoida, Komulainen toteaa.
– Twitterissä voin tehdä kansanvalistustyötä. Haluan oikaista virheitä ja stereotypioita, jotka tulevat esille uskontoja, kirkkoa ja teologiaa koskevissa keskusteluissa.
Komulaisen poliittinen asennoituminen käy nopeasti selväksi. Hän kritisoi kansallismielisyyttä, kolonialismia, rasismia, maahanmuuton vastustajia, talousoikeistoa ja vieraisiin uskontoihin vihamielisesti suhtautuvia twiittaajia.
Hän puolustaa intersektionaalista feminismiä ja vähemmistöjen oikeuksia. Hänen seinänsä huokuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden eetosta.
Se on Komulaisen mukaan suoraa seurausta siitä, että hän on kristitty.
– Usko ja sosiaalietiikka ovat saman kolikon eri puolet, Komulainen summaa.
– Kyse ei ole siitä, että evankeliumia tulkittaisiin jotenkin erityisen poliittisesti. Jeesuksen julistuksessa ja Vanhan testamentin profeetallisessa traditiossa Jumalan palveleminen kääntyy välittömästi köyhien asettamiseksi etusijalle.
Taas ollaan vähäosaisten ja syrjittyjen asian äärellä. Komulainen käsitti heidän merkityksensä kristinuskolle, kun hän matkusti ensimmäistä kertaa Intiaan.
Lukion toisella luokalla Jyri Komulainen koki herätyksen, joka ei ollut uskonnollinen.
Puhuvatko kristityt ja hindut samasta asiasta? Ehkä, mutta eri sanoin
Olet joko sisällä tai ulkona. Olet joko uskossa tai et.
Se oli viesti, jonka moni Kouvolassa 1980–1990-lukujen taitteessa elänyt nuori sai kuulla.
Kaupungissa vaikutti vahva nuorisoherätys. Seurakunnassa oltiin epäluuloisia ulkomaailmaa kohtaan. Totuus oli omien seinien sisäpuolella.
Myös lukioikäinen Jyri Komulainen oli mukana. Hän ei ollut kokenut herätystä vaan kasvanut uskoon vähitellen.
– Vuosikymmenten kuluessa aika moni sen ajan seurakuntanuori on kulkenut hyvin uskontokriittiseen suuntaan, Komulainen toteaa.
Lukion toisella luokalla Komulainen kuitenkin koki herätyksen. Se ei ollut uskonnollinen vaan humanistinen. Hän innostui filosofiasta ja kirjallisuudesta. Hän päätti hakea opiskelemaan teologiaa, koska siellä saattoi tonkia yhdessä tutkinnossa koko humanistisen historian aarreaittaa.
Opinnot olivat loppusuoralla, kun Komulainen lähti reppureissulle Aasiaan. Reitti kulki Pakistaniin, Nepaliin, Intiaan, Malesiaan ja Thaimaahan.
Yksi oli ylitse muiden: Intia.
Kristittynä voin ajatella, että Kristus vaikuttaa hindulaisuudessa jollain mystisellä tavalla.
– Intian hindulaisuus herätti minussa kiinnostusta enemmän kuin Pakistanin islam tai Thaimaan buddhalaisuus. Hindulaisuus oli kaikista vierain. Se oli jotain aivan muuta.
Komulaisesta tuntui kuin hänen edessään olisi auennut ovi, jonka takana oli uusi maailma. Siellä takkutukkaiset pyhät miehet istuivat kadunkulmissa, kun kansa palvoi norsunpäistä jumalaa ja syötti härkäpatsaille leivoksia.
Kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin ollaan vuodessa 2020, ja harva suomalainen lienee pohtinut kristinuskon ja hindulaisuuden suhdetta yhtä paljon kuin Komulainen.
Miten on, puhuvatko kristityt ja hindut lopulta samasta asiasta?
– Jos puhumme, niin emme ainakaan samalla tavalla, Komulainen sanoo.
Oleellista on ymmärtää, että ei ole olemassa yhtä hindulaisuutta. Intialaisen hengenelämän sademetsään mahtuvat kaikki mahdolliset ajatussuuntaukset. Jotkut hindut ajattelevat, että todellisuus on pohjimmiltaan jakamaton ykseys, josta myös ihmisen minuus on hippunen. Toiset uskovat, että on olemassa persoonallinen Jumala, jota palvotaan monissa eri hahmoissa. Hindulaisuuden piirissä on syntynyt myös ateistisia liikkeitä.
– Jos teistinen hindu palvoo vaikka Vishnua korkeimpana jumalana, hänellä voi olla teologisesti samankaltaisia käsitteitä kuin kristityillä, Komulainen selittää.
– Mutta nimien tasolla me eroamme. Hänelle Jumalan perimmäinen nimi ei ole Kristus.
Onko nimellä sitten väliä? On sillä, Komulainen ajattelee. Nimet kertovat, mistä traditiosta me tulemme.
Komulainen ajattelee, että kukaan ei voi sanoa, ovatko kaikki uskonnot pohjimmiltaan samaa. Me voimme katsella maailman uskontojen moninaisuutta vain oman uskontomme vuorenrinteiltä.
– Kristittynä voin ajatella, että Kristus vaikuttaa hindulaisuudessa jollain mystisellä tavalla, mutta minä tulkitsen hindulaisuutta silloin kristinuskon kautta.
– Voin uskoa, että moni, joka ei usko Jeesukseen, kulkee tietämättään samaa tietä kohti Jumalan valtakuntaa tekemällä hyviä tekoja.
Kerran eräs hindulaistaustaisen Hare Krishna -liikkeen edustaja sanoi Komulaiselle, että tämä saattaa tietämättään palvoa Krishnaa. Ajatus ei loukannut Komulaista.
– Se oli kiinnostava tieto.
”Me olemme Suomessa unohtaneet, että koko Uusi testamentti tapahtuu täysin yhteiskunnallisen alaluokan parissa”, sanoo Jyri Komulainen.
Mitä annettavaa Buddhalla tai Ramanujalla olisi kristityille?
Intian yli 1,3 miljardista asukkaasta reilut kaksi prosenttia on kristittyjä. Jopa luterilaisia on noin 4,5 miljoonaa, siis enemmän kuin Suomessa.
Intian kristityt elävät Jyri Komulaisen mukaan maailmassa, joka muistuttaa monin tavoin enemmän Uuden testamentin maailmaa kuin Suomi.
Ensinnäkin Intia on maa, jossa kirkko ja valtio eivät koskaan ole olleet liittolaisia.
– Intiassa kirkoilla ei ole poliittista valtaa. Se vaikuttaa siten, että teologia lähtee aivan erilaisista lähtökohdista.
Niin sanottu vapautuksen teologia on valtavirtaa monissa globaalin etelän kirkoissa. Kirkko on köyhien kirkko, joka kritisoi tämän päivän sortajia ja vallanpitäjiä, kuten Mooses kritisoi faaraota.
Välillä intialaisia kristittyjä vainotaan. Hindunationalistien valtaannousu on viime vuosikymmeninä heikentänyt etenkin maan kristittyjen ja muslimien uskonnonvapautta.
Toisekseen Intiassa, kuten ajanlaskun alun Palestiinassa, korruptio on arkipäivää. Se tuntuu kirkoissakin.
– Olen käsittänyt, että monet luterilaisetkin piispat ovat päässeet asemaansa lahjusten siivittäminä, Komulainen kertoo.
Kristillinen teologiahan on pitkälti rakentunut Platonille ja Aristoteleelle. Voimme yhtä hyvin tutkia, mitä annettavaa Buddhalla tai Ramanujalla olisi meille.
Kolmanneksi Intian kristityt elävät maassa, jossa palvotaan lukuisia jumalia ja jossa he itse ovat pieni vähemmistö.
Intialaisilta kristityiltä ei siksi vaadi kummoistakaan mielikuvitusta oivaltaa, että Jumalan valtakunta on suurempi kuin heidän kirkkonsa.
– Intiassa monet teologit yrittävät tietoisesti nähdä hindulaisuuden piirissä hyvän tahdon ihmisiä, kuten katolinen teologia näitä kutsuisi. He ajattelevat, että hindulaisuudessa tapahtuvat sosiaalieettiset uudistukset voivat olla merkki siitä, että Kristus toimii tuntemattomana hindulaisuudessa, Komulainen selittää.
Monissa Aasian maissa hindut, buddhalaiset, kristityt ja muslimit elävät naapureina. Kuten kaikkialta maailmassa, myös Intiassa on tiukkarajaista fundamentalismia.
– Yksi syy sille, miksi olen kriittinen kansallismielisiä kristinuskon tulkintoja kohtaan, on se, että olen perehtynyt hindunationalismiin. Intiasta löytyy esimerkkejä siitä, miten helppoa on rikkoa ihmisten välinen harmonia ja luoda uskonnollisia jakolinjoja, jotka johtavat väkivaltaan, Komulainen selittää.
Mutta pääasiassa uskontojen rinnakkaiselo on rauhallista. Yhden uskonnon pyhiinvaelluspaikoilla käy toistenkin uskontojen edustajia. Yhden uskonnon juhlia juhlivat myös toisten uskontojen edustajat.
Uskontojen väliset rajat ovat usein huokoisia, ja vaikutteet liikkuvat.
– Jeesus on ollut viime vuosisatoina hyvin merkittävä hahmo lähes kaikille hindulaisille reformaattoreille Ram Mohan Roysta Mahatma Gandhiin, Komulainen selittää.
– Samoin esimerkiksi vietnamilainen buddhalaismunkki ja kirjailija Thich Nhat Hanh miettii omissa kirjoituksissaan Kristuksen ja Buddhan yhtäläisyyksiä.
Se on Jyri Komulaisen mielestä hieno asia. Hän toivoo, että suomalaiset kristityt ottaisivat asenteesta mallia.
– Paavali sanoi, että koetelkaa kaikkea ja pitäkää se, mikä on hyvää. Kristillinen teologiahan on pitkälti rakentunut Platonille ja Aristoteleelle. Voimme yhtä hyvin tutkia, mitä annettavaa Buddhalla tai Ramanujalla olisi meille.
Jeesus ei tullut rakentamaan muureja vaan kaatamaan ne
Kouvolan seurakuntanuorissa 1980-luvulla kristittyjen ja muun maailman ympärille rakennettiin korkeat muurit. Jyri Komulainen ajattelee, että se oli virhe. Jeesus ei tullut rakentamaan muureja vaan kaatamaan ne.
– Ajattelen yhä enemmän, että kirkolla ei pitäisi olla mitään rajoja. Kirkolla pitää olla vain keskus, joka on Jeesus Kristus, Komulainen sanoo.
– Esimerkiksi Intiassa on hinduja, jotka palvovat Jeesusta, mutta eivät ota kastetta. Ovatko he osa kirkkoa vai eivät? Sitä on mielestäni turha edes määritellä. Mutta kyllä he ovat Jeesuksen seuraajia.
Haluaisiko Jeesus, että hindut, muslimit ja buddhalaiset kääntyisivät kristityiksi?
Komulainen miettii hetken.
– Sanoisin näin: kristittyjen toive on, että kaikki ihmiset kulkisivat kohti Kristusta. Mutta edellyttääkö se kaikissa tilanteissa, että ihminen ottaa kristityn nimen ja liittyy kirkkoon kasteen kautta? Minusta näyttää siltä, että ei.
Jeesus ei tullut rakentamaan instituutioita. Yhä useampi suomalainenkin ilmoittaa olevansa hengellinen, mutta ei uskonnollinen.
– Siinä ei ole kristinuskon suhteen mikään ongelmaa, Komulainen toteaa.
– Hengellisyyshän viittaa tien kulkemiseen. Uuden testamentin kielikuvat nousevat paljon enemmän tien kulkemisesta kuin mistään uskontoinstituutioista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Muusikko Mika Seppänen on meditoinut, tavoitellut valaistumista ja vaikuttunut islamista, mutta nyt hän on ehkä löytänyt kotiin
Hengellisyys”Olen tarvinnut nämä monet mutkat, jotta pystyn katsomaan kristinuskoa suopein silmin tai edes olemaan kiinnostunut siitä”, sanoo hengellisestä etsinnästään kirjan kirjoittanut Mika Seppänen.
