Gurun opissa: Kellään ei ole yksinoikeutta Jumalaan
Kun puhumme Jumalasta, emme puhu jostakin ulkopuolisesta olennosta, vaan elämämme perimmäisestä merkityksestä.
”Hiljaisuus on paikka, jossa aika ja ikuisuus kohtaavat”, kirjoittaa katolinen katalonialaispappi Raimon Panikkar. Siellä missä järki, aistit ja tahto hiljenevät, voi kuulla Jumalan puhuvan.
Raimon Panikkar ammensi ajattelunsa ja identiteettinsä rakennusaineksia kristinuskosta, hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta, ja halusi kohdata myös tämän ajan sekulaarin ajattelun. Hän kuoli 91-vuotiaana kotonaan Espanjassa. Hän oli uskontojen välisen vuoropuhelun pioneeri ja rauhanomaisen rinnakkaiselon puolestapuhuja.
Kirjoissaan Panikkar muistuttaa, että maailmanrauha ja ihmiskunnan selviäminen maailmanlaajuisista kriiseistä ei ole mahdollista ilman uskontojen välistä vuoropuhelua. Hän ehdottaa jopa, että meidän tulisi tunnustaa toiset uskonnot päteviksi pelastusteiksi. Se voi tuntua monista liian radikaalilta, mutta ainakin meidän tulisi olla valmiita oppimaan toisiltamme. Sekin olisi jo hyvä alku, jos oppisimme kuuntelemaan toisiamme kunnioittavasti edes oman perinteemme sisällä.
Panikkar ei väitä, että kaikki uskonnot vievät ilman muuta samaan päämäärään. Sen sijaan hän sanoo, että jumalallisella Mysteerillä on monta nimeä, joista jokainen rikastuttaa ja avaa tuota Mysteeriä omalla tavallaan.
Kellään meistä ei ole yksinoikeutta Jumalan salaisuuteen. Kun puhumme Jumalasta, emme puhu jostakin ulkopuolisesta olennosta, vaan elämämme perimmäisestä merkityksestä. Puhumme hänestä oman kielemme, kulttuurimme ja perinteemme läpi.
Jos Jumalan nimellä on jotain tekemistä elämämme kanssa, se on aina viittaus johonkin, mikä ei ole hallussamme. Se on toisenlaisen järjestyksen symboli, Panikkar väittää. Se viittaa johonkin, mikä vie pohjan kaikelta absolutismilta ja ilmaisee inhimillisten pyrintöjemme tilapäisyyden.
Panikkar sanoo, ettei ole olemassa mitään objektia Jumala, josta meillä voisi olla kokemus. Siinä mielessä tiedämme hänestä vain sen, ettemme tiedä.
Ainoa paikka, jossa voimme kohdata Jumalan, on oma elämämme. Se voi olla kokemus siitä, että on vain pohjaton syvyys, tyhjyys ja poissaolo eikä mitään mihin tarttua, ja kuitenkin samalla juuri siinä on jotain enemmän. Ystävän katseessa, kauneuden kokemuksessa tai ahdistuksen pohjalla koskettaa jokin, mitä ei pysty vertaamaan mihinkään.
Kokemus siitä, että on jonkin suuremman edessä, muuttaa arvojamme.
Esimerkiksi Panikkar ottaa Martti Lutherin. Kun Luther oman ahdistuksensa keskellä teki intuitiivisen löytönsä, että hän on yhtä aikaa vanhurskas ja syntinen, se oli hänen ainutlaatuinen jumalakokemuksensa.
Yhtä aikaa hän tiesi olevansa pelastettu ja uhanalainen, armahdettu ja syntinen. Hänen sisäinen konfliktinsa ratkesi. Sen pohjalle hän rakensi teologiansa.
Mutta se, mistä hän puhui, oli ihmisen kokemus. Hän kuvasi sellaista ihmisen perustilannetta, jota ei järki, tieto, tunne tai tahto pysty ratkaisemaan.
Kokemus siitä, että on jonkin suuremman edessä, muuttaa arvojamme. Kun olettamuksemme siitä, mitä Jumalan piti olla, rikkoutuu, aukeaa meille uudenlainen vapaus. Se auttaa meitä olemaan takertumatta mihinkään, minkä perusteella lausua tuomioita. ”Siitä alkaa vapaus ja elämisen ilo”, Panikkar sanoo.
Köyhäsanaisen rukous
Jumalani,
sinä, joka olet kaikkien kuvien
ja nimien tuolla puolen,
kaiken yläpuolella
ja kaiken sisäpuolella,
sanani ovat köyhät
tavoittamaan sinua.
Hiljennä minut,
että kuulisin hiljaisuutesi.
Sinä et kutsu kovin sanoin
etkä korkealta.
Hiljaisuutesi puhuu
kaikkia sanoja selvemmin.
Siinä on kaikki, mitä tarvitsen.
Ohjaajana Raimon Panikkar
Raimon Panikkar syntyi 3.10.1918 Barcelonassa. Hän oli katolinen pappi ja uskonnon rajat ylittävä mystikko. Hän oli uskontojen välisen dialogin pioneeri ja kulttuurien välisen rauhanomaisen rinnakkaiselon puolestapuhuja.
Hänen intialainen isänsä oli hindu ja katalonialainen äitinsä katolilainen. Nuoruudessaan hän liittyi konservatiiviseen katoliseen Opus Dei -järjestöön. Vuonna 1954 hän lähti ensimmäisen kerran Intiaan, mistä tuli hänen elämänsä käännekohta. Hän tutustui intialaiseen spiritualiteettiin ja alkoi etsiä sieltä uusia ilmaisumuotoja kristilliselle uskolle. Myöhemmin hän kirjoitti: ”Jätin Euroopan kristittynä, huomasin olevani hindu ja palasin buddhalaisena lakkaamatta olemasta kristitty.”
Panikkar työskenteli yliopistoissa Intiassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa. Hän oli filosofian, kemian ja teologian tohtori. Hän on kirjoittanut kirjoja useilla eri kielillä. Hänen viimeisiä kirjojaan on The Experience of God: Icons of the Mystery.
Suomessa Raimon Panikkarista on kirjoittanut Jyri Komulainen muun muassa kirjassa Teologia uskontojen maailmassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kaikki uskonnot vievät samaan päämäärään" – Onko näin?
PuheenvuorotSoili Haverinen, Jyri Komulainen ja Heidi Zitting ottavat kantaa ajankohtaiseen väitteeseen.
Gurun opissa: Haavat ovat opettajiamme
Hengellisyys
Gurun opissa: Helvetti on sitä, ettei rakasta
Hengellisyys
