”Piispanviran pitäisi olla määräaikainen” – Onko näin?

”Piispanviran pitäisi olla määräaikainen” – Onko näin?

Björn Vikström, Heidi Zitting ja Hanna Wass ottavat kantaa ajankohtaiseen väitteeseen.

”Piispanviran ei mielestäni tarvitse lähtökohtaisesti olla määräaikainen. Olen kuitenkin omalla esimerkilläni osoittanut, että piispan ei tarvitse jatkaa virassa eläkeikään saakka.

Tietyn ajanjakson jälkeen viranhaltija saattaa kokea saaneensa aikaan sen, mihin pystyy. Silloin on viisainta antaa viestikapula eteenpäin. Se voi rohkaista myös nuorempia pappeja lähtemään mukaan piispanvaaliin.

Omalla kohdallani koen, että päätös erota virasta oli oikea. Koin piispavuosieni aikana tiettyä vapautta, koska tiesin olevani virassa suunnilleen kymmenen vuotta, tekeväni parhaani ja jättäväni tehtävän seuraajalleni.”
Björn Vikström, Porvoon piispa vuosina 2009–2019, nykyisin teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian opettaja Åbo Akademissa
 

”Kirkossa vakiintui varhain käsitys, että diakoniksi, papiksi tai piispaksi ­vihkiminen on pysyvä toimitus. ­Kuten kastettakaan, näitä toimituksia ei useimpien kirkkojen ymmärryksen mukaan voi perua eikä uusia. Siksi en kovin helposti lähtisi määräaikaistamaan piispanvirkaa.

Piispa on piispa vihkimyksen jälkeen, vaikka siirtyisi toisiin työtehtäviin tai jäisi eläkkeelle. Joissain pienissä luterilaisissa kirkoissa johtava virka on määräaikainen, ja se on tuottanut käytännön ongelmia: rajattujen kausien vuoksi ainoa kelpaava kandidaatti johtotehtävään on saattanut olla vastavihitty ­pappi.”
Heidi Zitting, piispanvirkaa väitös­kirjassaan tutkiva teologi ja Tapiolan seurakunnan pappi
 

”Demokraattisen vallankäytön keskeinen piirre on se, että hallitsijan tulee nauttia hallittavien hyväksyntää. Hyväksynnän mittaamiseen tarvitaan jokin mekanismi, kuten säännöllisesti järjestettävät vaalit. Kansalla pitää olla keino, jolla se pääsee halutessaan eroon hallitsijasta.

Piispan aseman osalta tämä ’kansanvallan komentoketju’ ei toimi. Piispan valitsee kertaluontoisesti rajattu joukko äänioikeutettuja, eikä piispalla ole esihenkilöä. Ratkaisu voisi olla siirtyminen presidentti-instituutiosta tuttuun malliin, jossa virkakausi kestäisi tietyn ajan ja sama henkilö voitaisiin valita korkeintaan kaksi kertaa ­peräkkäin.”
Hanna Wass, Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi