”Piispanviran pitäisi olla määräaikainen” – Onko näin?
Björn Vikström, Heidi Zitting ja Hanna Wass ottavat kantaa ajankohtaiseen väitteeseen.
Tietyn ajanjakson jälkeen viranhaltija saattaa kokea saaneensa aikaan sen, mihin pystyy. Silloin on viisainta antaa viestikapula eteenpäin. Se voi rohkaista myös nuorempia pappeja lähtemään mukaan piispanvaaliin.
Omalla kohdallani koen, että päätös erota virasta oli oikea. Koin piispavuosieni aikana tiettyä vapautta, koska tiesin olevani virassa suunnilleen kymmenen vuotta, tekeväni parhaani ja jättäväni tehtävän seuraajalleni.”
– Björn Vikström, Porvoon piispa vuosina 2009–2019, nykyisin teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian opettaja Åbo Akademissa
Piispa on piispa vihkimyksen jälkeen, vaikka siirtyisi toisiin työtehtäviin tai jäisi eläkkeelle. Joissain pienissä luterilaisissa kirkoissa johtava virka on määräaikainen, ja se on tuottanut käytännön ongelmia: rajattujen kausien vuoksi ainoa kelpaava kandidaatti johtotehtävään on saattanut olla vastavihitty pappi.”
– Heidi Zitting, piispanvirkaa väitöskirjassaan tutkiva teologi ja Tapiolan seurakunnan pappi
Piispan aseman osalta tämä ’kansanvallan komentoketju’ ei toimi. Piispan valitsee kertaluontoisesti rajattu joukko äänioikeutettuja, eikä piispalla ole esihenkilöä. Ratkaisu voisi olla siirtyminen presidentti-instituutiosta tuttuun malliin, jossa virkakausi kestäisi tietyn ajan ja sama henkilö voitaisiin valita korkeintaan kaksi kertaa peräkkäin.”
– Hanna Wass, Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Piispat hukkasivat henkisen johtajuuden” – Onko näin?
PuheenvuorotTapio Luoma, Saska Saarikoski ja Hanna Wass ottavat kantaa ajankohtaiseen kysymykseen.