Albert Nieminen tuli Assemblyille ensimmäistä kertaa. Kirkon standille hänet houkutteli lentosimulaattori.
Kirkon nuorisotyön ammattilaisia on mukana Suomen suurimmassa pelitapahtumassa – he tietävät, että joillekin nuorille pelaaminen on ainoa tapa olla yhteydessä muuhun maailmaan
Messukeskuksen täyttää elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Summer Assembly 2023, Suomen suurin pelitapahtuma. Mutta mitä siellä tekee kirkko, joka on näissä kinkereissä jo konkari?
Assembly on päihteetön ja ikärajaton pelitapahtuma, jonne odotetaan useita tuhansia osallistujia ympäri Suomen. Tarjolla on monenlaista ohjelmaa ja toimijaa, peliturnauksia ja kisoja. Kirkon nuorisotyön nuorisotyön mukana olo Assemblyilla eli Assyilla on vuosien varrella saattanut herättää ihmetystä – turhaan.
– Kirkko on siellä, missä sen jäsenetkin ovat. Olemme täällä palvelemassa heitä ja samalla olemme ikään kuin huoltotoimisto. Joskus joku pelaaja voi tuntea olonsa yksinäiseksi, vaikka ympärillä on joukko ihmisiä. Standillemme voi tulla juttelemaan, jos on jotain mielen päällä, toteaa Helsingin seurakuntien verkkopappi Markus Kartano.
Kartano on ollut Helsingin seurakuntien työntekijänä mukana Assyilla vuodesta 2010 alkaen. Sinä aikana kirkon osaston tarjonta on muotoutunut vastaamaan siihen, mitä ihmiset haluavat tapahtumassa tehdä, eli viettää aikaa ja pelailla.
Verkkopappi Markus Kartano opastaa Albert Niemistä lentokonesimulaattori käytössä.
Pelaamalla tosin voi oppia oikeassa elämässäkin hyödyllisiä tarvittavia taitoja, esimerkiksi käsittelemään lentokonetta. Sitä voi harjoitella kirkon osastolta löytyvällä katseenvangitsijalla eli lentokonesimulaattorilla, jota monet haluavat tulla testaamaan. Kirkon osastolla pääsee pelaamaan myös monelle nykynuorelle lapsuudesta tuttua Minecraftia. Pelin kanssa tuttu ja sinut on paikalla päivystävä Oona Alatalo, jonka mielestä sinne, missä nuoria on mukana, sopii myös kirkon nuorisotyö. Alatalo on toiminut Minecraftissä Fisucraftin serverillä oman koneensa kanssa kesäkerhon ohjaajana.
– Neljä kertaa joka kesätiistai olen ollut serverillä paikalla kello 16–18 välisenä aikana. Mukaan pelaamaan tai juttelemaan on saanut tulla ja liittyä vapaasti, Alatalo kertoo.
E-urheiluohjaaja Oona Alatalon kesään on kuulunut Minecraftissa toimivan kesäkerhon vetäminen.
Kesäkuussa Fisucraftissa korjattiin kirkkoa yhdessä, sitten rakennettiin farmia ympärille. Alatalo kuvailee meininkiä rennoksi ja toivottaa tervetulleeksi mukaan, sillä tänä kesänä kerhokertoja on vielä kolme.
– Olemme rakennelleet kirkkoja ja ristejä, mutta Fisucraftissa kukaan ei tule tuputtamaan uskontoa. Tämä on enemmän vaan paikka, missä voi olla ja pelata. Toki siellä näkyvät meidän arvomme ja uskonto, mutta niitä ei läpsäistä kenenkään kasvoille. Emme yritä ketään käännyttää.
Pelaaminen on tuonut pitkäaikaisia ystäviä ja sosiaalisia taitoja
Oona Alatalo itse pelasi ensin tappelupelejä, vuodesta 2013 alkaen kilpatasolla. Alatalon ollessa 15-vuotias hänelle tarjottiin organisaatiosopimusta Japaniin. Hieman myöhemmin Alatalon kilpaura päättyi ranteen vammautumiseen. Tätä nykyä hänellä on E-urheiluohjaajan koulutus. Lisäksi hän on E-urheilukehyksessä psyykkinen valmentaja.
– Pelit ovat minulle rakkaus, olen aina harrastanut niitä.
Alatalo tietää omasta kokemuksestaan, miten tärkeää pelaaminen voi olla. Hänelle se on antanut paljon jo ennen kuin hän aloitti kilpapelaamisen ja löysi työn E-urheiluohjaajana.
– Lapsena minua kiusattiin rankasti koulussa, eikä minulla ollut siellä kavereita. Valtaosan pitkäaikaisista ystävistäni ja sosiaalisista suhteistani olen saanut pelaamisen kautta. Pelaamisen myötä ovat kehittyneet myös sosiaaliset taidot ja hienomotoriikka – muun muassa silmä-käsikoordinaatio, Alatalo kertoo.
Osoittakaa kiinnostusta ja kyselkää pelaamisesta, niin lapsi mielellään myös jakaa peliharrastuksen.
E-urheiluohjaajana toimiessaan Alatalo kohtaa usein vanhempia, jotka ovat huolissaan lapsensa pelaamisesta. Hän toki ymmärtää huolen, mutta neuvoo käyttämään tervettä maalaisjärkeä pelaamisen haitallisuutta arvioitaessa.
– Jos lapsi pyörii netissä yksin chattailemassa, on vanhemman hyvä tietää kenen kanssa tämä puhuu ja olla selvillä siitä, mitä lapsi tekee. Mutta jos lapsi hoitaa koulun, syö ja nukkuu eli pelaaminen ei haittaa normaalia elämää, miksi hän ei saisi pelata? Päinvastoin – osoittakaa kiinnostusta ja kyselkää pelaamisesta, niin lapsi mielellään myös jakaa peliharrastuksen, Alatalo sanoo.
Nuorten kulttuuri on pelikulttuuria
Kirkon osastolla on tavattavissa myös Lasten ja nuorten keskuksen digisuunnittelija Juha Kinanen.
– Esittelemme Assemblyssa kirkossa tehtävää digityötä, muun muassa meneillään olevia peliprojekteja. Olemme etsineet ja etsimme edelleen lapsille ja nuorille pelikavereita aikuisista ja vanhemmista. Saimme tähän uuden rahoituksen, ja toiminta aktivoituu syksyllä uudella tasolla, Kinanen kertoo.
Kinasen mukaan kirkon nuorisotyön ja pelillisyyden yhdistämisessä edetään valitettavan hitaasti.
Lasten ja nuorten keskuksen digisuunnittelija Juha Kinanen tietää, että joskus pelaaminen voi olla nuorelle ainoa yhteys ulkomaailmaan.
– Tosiasia on, että nuorten kulttuuri on tällä hetkellä pelikulttuuria. Ja pelaamiseen liittyy iso sosiaalinen puoli. Puhutaan yhteisöstä, sillä lähes kaikki pelit ovat sosiaalisia, eli pelaajalla voi olla ystäviä ympäri maailmaa. Kirkon on oltava mukana tässä yhteisössä, jos haluamme olla mukana nuorten kulttuurissa ja elämässä. Ongelmana on se, etteivät päättäjät ymmärrä tätä pelikulttuuria, Kinanen pohtii.
Hänen mukaansa esimerkiksi nuorisotyöntekijöiltä, jotka haluaisivat tehdä työtä digitaalisessa työympäristössä, saatetaan kysyä, menevätkö nämä pelimaailmaan leikkimään.
– Siitähän ei todellakaan ole kysymys, vaan siellä ollaan sen oman kohderyhmän kanssa, onpa se iältään kymmenen kummankin puolen tai jo nuorista aikuisista koostuva. Nuorisotyöntekijälle pelimaailma ei ole edes työväline vaan työympäristö, jossa tavoitamme lapset ja nuoret.
Kinanen näkisi mielellään, että pelaamiseen liittyviä asioita pystyttäisiin tarkastelemaan myös diakonian kannalta.
– Kaikilla ei ole mahdollisuutta hankkia pelaamiseen tarvittavia laitteita esimerkiksi vanhempien työttömyyden tai muun taloudellisen haasteen takia. Seurakunnalla on mahdollisuus auttaa tässä niin, että he tarjoavat omissa tiloissaan laitteet, joilla lapset ja nuoret pääsevät mukaan samaan kulttuuriin kavereidensa kanssa.
Pelit eivät suinkaan ole olleet ongelma, vaan päinvastoin henkireikä, joka on avautunut muuhun maailmaan.
Tämä on Kinasen mukaan ymmärretty esimerkiksi Hämeenlinna-Vanajan ja Tampereen seurakunnissa, joissa digitaalista nuorisotyötä tehdään yhteistyössä kaupungin kanssa ja mukana on pitkän linjan osaajia.
– Siellä on nähty se, että digitaalinen nuorisotyö on laaja alue – ei suinkaan pelkkää pelaamista, vaan näiden mahdollisuuksien rakentamista ja nuorten osallisuuden vahvistamista digitaalisuuden kautta, Kinanen sanoo.
Juha Kinasen puoliso Mare Kinanen on omassa työssään tavannut paljon nuoria, joiden kohdalla on luultu, että pelaaminen on heidän elämässään ongelma.
– Itse asiassa pelit ovat olleet ainoa sosiaalinen kanava, jonka kautta nuoret ovat voineet olla ulkomaailmaan yhteydessä. Heitä on kiusattu niin rajusti koulussa, että he eivät ole enää halunneet mennä sinne, vaan ovat sulkeutuneet kotiin. Tuossa tilanteessa pelit eivät suinkaan ole olleet ongelma, vaan päinvastoin henkireikä, joka on avautunut muuhun maailmaan.
Pelaaminen rauhoittaa ja tuo hyvän mielen
Albert Nieminen tuli aiemmin Youtubesta tutuille Assemblyille ensimmäistä kertaa paikan päälle ja kirkon pisteelle, koska halusi kokeilla lentosimulaattoria. Hänen mielestään nuorisotyön läsnäolo on tapahtumissa yleensäkin kannatettavaa, joten se, että myös kirkon nuorisotyö on Assyilla, on ihan hyvä asia.
Nieminen pelaa, koska se rauhoittaa ja antaa hyvää mieltä.
– Toki pelaaminen välillä suututtaakin, mutta kuitenkin se on yhteistä tekemistä kavereiden kanssa. Ja myös silloin, kun en jaksaisi lähteä ulos näkemään kavereita, voin netin kautta kuitenkin tehdä heidän kanssaan jotain.
Summer Assembly 2023 jatkuu Helsingin Messukeskuksessa sunnuntaihin 6. elokuuta saakka.
Yksi Niemisen lempipeleistä on Death Stranding, joka on Hideo Kojiman suunnittelema, käsikirjoittama ja ohjaama toimintapeli. Se sijoittuu post-apokalyptiseen liittovaltioon nimeltä United Cities, jotka on perustettu menetettyjen Yhdysvaltojen tilalle. Pelin päähenkilön tehtävänä on kantaa tietotekniikkaa eri kaupunkien yhteisöille, jotta ihmiskunta voisi perustaa ”uuden internetin” ja sen avulla kenties pelastua tulevasta maailmanlopusta.
– Tärkeintä pelissä, varsinkin yksinpeleissä, on fiilis ja hyvä tarina. Tässä on sekä hieno tarina että hyviä hahmoja.
Entäpä se lentoharjoittelu simulaattorin sauvoissa – uskaltaako Niemisen kyytiin ehkä lähteä, jos hän on joskus lentokoneen ohjaimissa?
– Tunsin, että lensin, pääsin ilmaan ja alaskin törmäämättä, Nieminen naurahtaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ammattilaisnyrkkeilijä Niklas Räsänen: ”Nuorten stressin pitäisi päästä ulos myös fyysisesti”
Hyvä elämäNiklas Räsänen kärsi nuorena levottomuudesta ja ulkopuolisuuden kokemuksista. Nyt hän tahtoo tarjota nuorille läsnäoloa ja mahdollisuutta aggressioiden käsittelyyn.
