Esa Härmälä on toiminut muun muassa Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton eli MTK:n puheenjohtajana ja pääministeri Esko Ahon talouspoliittisena erityisavustajana sekä Metsähallituksen pääjohtajana.
”Suomen idea on vähän hukassa”– Esa Härmälän mukaan masentava puhe ruokkii yhteiskunnallista ja taloudellista seisahtuneisuutta
Monissa yhteiskunnan ja talouden työ- ja luottamustehtävissä toimineen Esa Härmälän mukaan kirkkoa ja kristillisiä arvoja tarvitaan Suomen rakentamisessa.
Pitkän linjan yhteiskunnalliset vaikuttajat agronomi Esa Härmälä ja valtiopäiväneuvos Olavi Ala-Nissilä ovat julkaisseet pamfletin nimeltä Miten Suomi selviytyy? Velvollisuus osallistua – oikeus vaurastua (Väyläkirjat 2025). Nimensä mukaisesti kirjasessa analysoidaan sitä, miten Suomi on viimeisten 15 vuoden aikana maailman myllerryksistä ja omista ongelmistaan selvinnyt ja miten vaikeasta tilanteesta päästäisiin eteenpäin.
Pamfletissa, jonka teksti valmistui joulukuun lopulla, todetaan, että edessä saattaa olla vielä mustia joutsenia. Ne ovat yllättäviä, uskomattomia tapahtumia, joilla on valtava vaikutus. Kun Härmälä istuu haastateltavana, ensimmäinen kysymys liittyy siihen, onko musta joutsen ilmestynyt juuri nyt. Yhdysvallat on presidentti Donald Trumpin johdolla lähentymässä Venäjää ja kääntämässä selän Ukrainalle ja Euroopalle.
– Kyllä tämä on musta joutsen. Helsingin Sanomat jo ehtikin otsikoida, että Yhdysvallat vaihtoi puolta. On vaikea nähdä, mitä Yhdysvallat tällä edes itselleen saavuttaa, mutta jos se osoittautuu historialliseksi totuudeksi, niin se valtava asia. Mannerlaatat liikkuvat. Ei minun 70 vuoden elinaikanani ole näin jännittynyttä tilannetta maailmassa ollut kuin Kuuban kriisin aikana vuonna 1962.
Tilanne on niin tuore, että siirrymme kirjan teemoihin. Niidenkin taustalla on isoja kriisejä, kuten vuoden 2008 finanssikriisi, korona ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja toki pitkäaikaisena ilmastonmuutos. Suomella olisi riittänyt ilman niitäkin tekemistä ihan omasta takaa muun muassa siksi, että väestö vanhenee ja talous on heikentynyt.
Ennen lähdettiin siitä, että lapsilla on jatkossa paremmin
Vaikka vaikeuksia on riittänyt, tilannetta pahentaa se, että synkkyydessä suorastaan ryvetään. Esa Härmälä ja Olavi Ala-Nissilä toteavat pamflettinsa alussa, että varsinainen syy kirjan kirjoittamiselle oli se, ette he eivät ole pitkään aikaan kuulleet kenenkään sanovan yhtä oleellista asiaa. Sitä, että lapsilla ovat asiat paremmin. Se on ollut se motivaatio, jolla maata on itsenäisyyden ajan muissa vaikeissa tilanteissa rakennettu.
”Moni töksäyttää ikään kuin itsestäänselvyytenä, että lapsilla on sitten heidän aikuisuudessaan asiat meidän sukupolveamme heikommin. Tällaisen maailmankuvan levittäminen on yhtä masentavaa ja vastuutonta kuin se, että vanhempi tai opettaja sanoo lapselle, että sinusta ei koskaan tule mitään”, kaksikko kirjoittaa.
Härmälän mukaan tällainen asenne voi osaltaan olla vaikuttamassa nuorten lisääntyneiden mielenterveysongelmien taustalla. Vaikka tilanne on vaikea, se ei ole toivoton, eikä sitä pidä sellaiseksi maalata. Asioihin voidaan vaikuttaa.
– Ehkä tässä on käynyt myös niin, että ihmiset kokevat, etteivät he pysty vaikuttamaan asioihin, eivätkä pysty olemaan oman onnensa seppiä. Kun perinteinen media on menettänyt otettaan ja tilalle on astunut informaation kakofonia, asioiden taustoittaminen kärsii ja tilanne vaikuttaa toivottomalta kuin onkaan, Härmälä pohtii.
Esa Härmälän mukaan ihmisten pitää jatkossa kantaa enemmän vastuuta omasta elämästään ja läheisistään, jotta yhteiskunta pystyy auttamaan niitä, jotka eivät siihen pysty.
Onko politiikasta ja laajemminkin yhteiskunnasta kadonnut kansallinen visio, päämäärä tai luvattu maa, johon pyritään? Mitä asialle pitäisi tehdä?
– Suomen idea on vähän hukassa. Kun Venäjän ideasta kirjan kirjoittaneelta presidentti Mauno Koivistolta kysyttiin, mikä on Suomen idea, hän vastasi: Suomen idea on selviytyä. Nyt tarvitaan reittejä siihen, että Suomi selviää kriiseistä ja pääsee kuromaan kiinni naapurimaiden etumatkaa.
Härmälän mukaan hänen sukupolvensa tavoite oli ottaa Ruotsi kiinni. Sen eteen tehtiin töitä ja tavoite saavutettiin. Rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa, uudistettiin työelämää, luotiin peruskoulu. Suomella on vahva puolustus ja turvallisuuspolitiikka, josta vallitsee konsensus. Yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti olemme kuitenkin jääneet jälkeen muista Pohjoismaista.
Oikeuksien lisäksi pitää puhua velvollisuuksista
Verotuksemme on Esa Härmälän mukaan niin korkealla tasolla ja valtiontalouden alijäämä niin suuri, ettei kuopasta selvitä veroja korottamalla tai lisäleikkauksilla. Tarvitaan voimakasta taloudellista kasvua ja sitä varten verojen alentamista. Jos kakkua ei saada kasvamaan, emme pysty pitämään huolta niistä, jotka eniten tarvitsevat muiden apua.
– Verotuksen ja sosiaaliturvan taloudelle mahdollisen tason yhteensovittaminen on vaikea tehtävä. Kannustinloukkujen purkamisessa on vain siirretty niiden paikkaa janalla. Yhteensovittamista pitää jatkaa, mutta vähitellen ja ymmärtäen, että jos tapahtuu virheitä, niitä korjataan. Liiallista valtioriippuvuutta on pakko purkaa, jotta rahat riittävät lapsille, nuorille, vanhuksille ja sairaille.
Verotuksen alentamiseen tarvitaan sitä, että ihmisten omavastuu kasvaa. Siis niiden, joilla on mahdollisuus ja jotka kykenevät elättämään itsensä. Oikeuksien lisäksi pitää puhua velvollisuuksista. Koska vanhusten määrä kasvaa, ei voida enää ajatella, että yksin yhteiskunta huolehtii heistä. Tarvitaan myös ylisukupolvista vastuuta omista vanhemmista.
– Tämä on pakko sanoa ääneen, vaikka samalla tiedän, että jo nyt on paljon ihmisiä, jotka uupuvat taakan alle yrittäessään huolehtia ikääntyvistä läheisistään. Omaishoidon tukea pitää kehittää ja ottaa asia huomioon työelämässä. Yksi palanen tässä voisi olla verohelpotus omaishoitajalle ja/tai hoidettavalle, Härmälä ehdottaa.
Elämä on muuttunut entistä enemmän omaan napaan tuijottamiseksi.
Härmälän mukaan vaikean tilanteen taustalta löytyy myös arvomaailman muutos. Yhteisölliset arvot ovat jääneet taustalle ja yksilöllisyys korostunut.
– Elämä on muuttunut entistä enemmän omaan napaan tuijottamiseksi. Enemmän kuin sitä, miltä minusta tuntuu tai mitä minä juuri nyt itselleni haluan, pitäisi pohtia sitä, mikä on oikein ja mikä väärin ja miten asiat voisivat olla paremmin.
Härmälän mukaan arvotyhjiöstä näkee esimerkkejä jatkuvasti. Vanhukset unohdetaan yksinäisyyteensä, opettajien arvostus ja auktoriteetti on laskenut, räävitön kielenkäyttö ja mollaaminen täyttää sosiaalisen median, nuoria koukutetaan kaupallistettuun seksuaalisuuteen ja huumeiden niin sanotulla viihdekäytöllä tuetaan rikollisuutta.
– Korkea poliisiviranomainen kertoi suljetussa tilaisuudessa, ettei poliisilla ole oikein keinoja puuttua lasten keskinäiseen väkivaltaan.
Yhteiskuntamme perustuu kristilliselle arvopohjalle
Esa Härmälä nostaa kirjassaan esille kristinuskon merkityksen Suomen selviytymistarinalle. Hän katsoo, että yhteiskunnassa tarvitaan muun muassa edellä mainitun arvotyhjiön vuoksi yhä kirkkoa ja kristillisiä arvoja eikä kristinuskon kulttuurista merkitystä pidä piilottaa. Tässä hänellä ovat mielessä keskustelut muun muassa Suvivirrestä ja Händelin Messias-oratoriosta koulussa.
– On kiistämätön tosiasia, että eurooppalaisten arvot, kulttuuri ja lainsäädäntö perustuvat kristinuskolle. Kymmenen käskyä ja Jeesuksen vuorisaarna ovat muovanneet käsitystämme oikeasta ja väärästä. Tätä perustaa on turha kiistää, oli kristitty tai ei. Pohjoismaiden liput ovat ristilippuja.
Esa Härmälä kirjoitti yhdessä valtiopäiväneuvos Olavi Ala-Nissilän pamfletin siitä, miten Suomi selviytyy ja pääsee takaisin muiden Pohjoismaiden tasolle.
Luterilaisen reformaation ulottuminen Pohjolaan mahdollisti Härmälän mukaan Suomenkin kehityksen moderniksi Pohjoismaaksi eli luterilaisuudella on valtiollinen merkitys.
– Näiden tosiasioiden tunnistaminen on eri asia kuin itse kunkin usko Jumalaan. Kysyin kerran piispa emeritus Eero Huoviselta, pitääkö kristityn uskoa Jumalaan? Siihen kysymykseen saavat vastata teologit, mutta kirkon jäsenenä voi minusta hyvin olla, vaikka ei uskoisikaan. Moni meistä suomalaisista on kulttuurikristittyjä ja haluaa jäsenyydellään tukea niitä arvoja, joita kirkko pitää yhteiskunnassa esillä.
Aamulla usko voi olla vankempi ja illalla heikompi tai päinvastoin.
Härmälä lisää, että uskon määrä ei välttämättä ole vakio ja pysyvä.
– Aamulla usko voi olla vankempi ja illalla heikompi tai päinvastoin.
Hänen mukaansa kirkolla on suuri koko yhteiskunnan kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttava rooli yhteiskunnassa. Vastaavasti kirkko tarvitsee laajasti jäsenistöään, ei siis vain uskonnollisesti aktiiveja, vaan myös niitä kulttuurikristittyjä. Heitä kaivataan lisää myös kirkon hallintoon. Monet kirkon luottamuselimissä käsiteltävät asiat ovat maallisia ja liittyvät esimerkiksi taloudenhoitoon ja rakennuksista huolehtimiseen.
– Nyt seurakuntien hallintoon valikoituu aika paljon ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin herätysliikkeeseen tai joita yhdistää jokin yksi asia. Seurakuntavaalien ehdokaslistat ovat hämäriä, eivätkä avaudu tavallisille äänestäjille. Toisin on vaikkapa HOK-Elannon vaaleissa. Niissä on muualla yhteiskunnassa ansioituneita ja tunnettuja ehdokkaita, jotka haluavat tukea kansallisesti merkittävää osuustoimintaa.
Härmälä toivoo, että puolueet ja erilaiset järjestöt aktivoituisivat kirkon vaaleissa ja asettaisivat niihin näkyviä ehdokkaita selkeästi nimetyillä listoilla. Nuoriakin tarvitaan lisää. Näin kirkon päätöksentekoelimistä saataisiin enemmän jäsenkunnan näköisiä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Maailman maista Suomi on usein ollut lähimpänä maanpäällistä taivasta” – Sosiologi Juho Saari esittää hyviä uutisia Suomesta
Ajankohtaista Hyvä elämäSosiaali- ja terveyspolitiikan professorin toimittama tuore tietokirja kertoo tämän vuosituhannen Suomesta asioita, joita harvoin saamme lukea uutisista.
