Sinikka Vääräjärvi (vas.), Anja Laine ja Eila Savolainen (oik.) ihmettelevät palstalle ilmestynyttä uutta lajiketta, jota kukaan heistä ei tunnista.
Haagan seurakunnan ryhmäpalstalla pääsee kuokkimaan ja kastelemaan yhdessä – Helsingissä omaa viljelypalstaa voi joutua jonottamaan vuosia
Kaupunkiviljely kasvattaa suosiotaan, mikä näkyy viljelypalstojen varauksissa. Myös uusia keinoja viljellä kaupungissa kehitetään jatkuvasti.
Lassilan viljelypalstoilla on tiistaiaamuna hiljaista. Liikettä näkyy ainoastaan metsän reunassa sijaitsevalla palstatontilla numero 146. Kyseessä on Haagan seurakunnan ryhmäviljelmä, jossa on alkamassa yhteinen viljelytuokio.
Fleeceen pukeutunut Anja Laine valmistautuu jo työn touhuun ja pian paikalle saapuvat myös Eila Savolainen ja Sinikka Vääräjärvi. Naiset ovat käyneet vuosien ajan hoitamassa palstaa viikoittain ja kertovat, että heidät kyllä tunnistetaan alueella.
– Täällä kiertää kuulemma huhua, että seurakunnan naiset ne vaan juovat metsän reunalla kahvia, Laine kertoo.
– Kyllä ne muutkin kahvia juovat, mutta niillä ei vain ole yhtä hauskan näköistä porukkaa kuin meillä, Savolainen sanoo ja saa muut nauramaan.
Haagan seurakunnan ryhmäpalstalla on yhteiset päivät joka tiistai, jolloin mukaan puutarhatöihin pääsee halutessaan kuka vain. Palstan lisäksi seurakunnalla on laatikkoviljelyä kirkon pihalla. Vastaavaa toimintaa on myös muilla Helsingin seurakunnilla: Vartiokylän seurakunta omistaa palstan Juorumäen alueella Puotilassa ja viljelylaatikoita löytyy ainakin Pitäjänmäen ja Munkkivuoren kirkoilta.
Anja Laine kertoo ryhmäpalstalaisten kokoontuvan aina aamuisin, koska silloin on viileämpää.
Anja Laine, Eila Savolainen ja Sinikka Järvinen ovat tutustuneet toisiinsa aikoinaan juuri Haagan seurakunnan ryhmäpalstalla.
Eila Savolainen katsoo, kun Sinikka Vääräjärvi nuuhkii palstalta löydettyä vierasta kasvia: ”Haiseekin oudolta”, Vääräjärvi toteaa.
Kun Eila Savolaiselta kysyy onko hän viljellyt kauankin, vastaa hän olevansa maalta kotoisin. Innostus puutarhanhoitoon siirtyi kai jo äidinmaidossa, hän lisää perään. Ei siis ihme, että Savolaista huvittaa, kun en tunnista palstalla kasvavia perunoita.
– Taidatkin olla kaupunkilaistyttö, Savolainen tokaisee.
Savolaisella on Lassilassa omakin viljelypalsta, jossa touhuttavaa kyllä riittää. Siitä huolimatta hän käy viikoittain hoitamassa myös seurakunnan viljelmiä. Paikalle vetää ystävät, jotka ovat tulleet elämään juuri viljelyharrastuksen kautta.
Lassilan palstoilla on niin kova kysyntä, että nykyisen jonon purkaminen vie kolmesta neljään vuotta.
– Kyllä tämä porukka on syy sille, miksi täällä käyn. Yhdessä on niin mukava tehdä, Savolainen kiteyttää.
Anja Laine ja Sinikka Vääräjärvi nyökyttelevät vieressä. Eläkkeellä olevat naiset kertovat olevansa onnellisia siitä, että viljelyharrastus on saanut jäädä, vaikka moni muu harrastustoiminta on joutunut koronatilanteen vuoksi tauolle. Pois ovat jääneet muun muassa käsityökerhot ja vapaaehtoistyö. Samalla sosiaaliset kontaktit ovat supistuneet huomattavasti.
Viljellä halutaan myös kerrostaloissa
Kaupunkiviljely onkin tiedettävästi kasvattanut suosiotaan koronapandemian myötä, minkä vuoksi viljelypalstoille on tällä hetkellä kova tunku. Suomen suurin puutarhayhdistys, Hyötykasviyhdistys, hallinnoi Helsingissä seitsemää viljelypalsta-aluetta. Yhdistyksen verkkosivuilta selviää, että tänä keväänä alueilta haki omaa palstaa yhteensä lähes 1 200 ihmistä. Palstoja vapautui ainoastaan 56, joten suurin osa jäi jonoon.
Myös esimerkiksi Lapinlahden sairaalapuiston viljelyalueelta palstaa haki keväällä peräti 442 ihmistä. Lassilan palstoilla puolestaan on ilmoitettu olevan niin kova kysyntä, että nykyisen jonon purkaminen vie kolmesta neljään vuotta.
Ympäristöjärjestö Dodo ry:n kehityspäällikkö Malm Nordlund vahvistaa, että kaupunkiviljelyn suosio on selvästi nousussa. Kaupunkiviljelyllä tarkoitetaan kaikkea kaupunkitilassa tapahtuvaa ruoan kasvatusta, eli palstaviljelyn lisäksi myös esimerkiksi sisätiloissa tapahtuvaa viljelyä.
Tässä pyritään löytämään vastauksia todella isoon kysymykseen eli ruuantuotannon tulevaisuuteen.
- Roosa Halonen
Dodo on toiminut yhteisöllisen kaupunkiviljelyn parissa siitä asti, kun trendi kunnolla rantautui Suomeen vuonna 2009. Järjestöllä on Helsingissä kaupunkiviljelypuutarha ja -laboratorio, sekä verkossa kaupunkiviljelijöille suunnattu opas. Tänä keväänä Dodo järjesti ensi kertaa kaikille avoimen ja maksuttoman kaupunkiviljelyn alkeiskurssin, josta on tarkoitus toteuttaa myös syysversio.
Nordlund itse on ollut toiminnassa mukana vuodesta 2010 lähtien ja kertoo, että kenttä on monipuolistunut vuosien aikana merkittävästi.
– Viljelyä tapahtuu nyt paljon esimerkiksi taloyhtiöiden pihalla. Työpaikoilla se näkyy viherseininä ja terassiviljelminä. Jopa kouluissa on jonkin verran lähdetty tähän mukaan. On esimerkiksi olemassa opettajille suunnattu opas siitä, miten puutarhakasvatusta voi hyödyntää eri oppiaineissa, kuten vaikka matematiikassa, Nordlund kertoo.
Kyseessä on asia, jota kaupungissa selvästi tuetaan. Helsingin kaupungin asuntojen (HEKA) vuokrataloissa asukkaat voivat toivoa viljelyastioita pihoilleen ja kaupunki järjestää niitä. Myös HSY:llä ja sen yhteistyökumppaneilla on tänä vuonna käynnissä hanke, jossa pilottikokeiluun valittujen kerrostalojen asukkaille tarjotaan käyttöön erilaisia viljelyalustoja. Tarjolla on perinteisten istutuslaatikoiden lisäksi esimerkiksi sienipeti, kasviportaat ja salaattibaari.
HSY:n projektipäällikkö Roosa Halonen kertoo tavoitteena olevan, että kaupunkiympäristössä, myös kerrostaloissa, viljeltäisiin tulevaisuudessa yhä enemmissä määrin. Kyse on paitsi harrastamisen tukemisesta, niin myös ilmastokysymyksistä.
– Tässä pyritään löytämään vastauksia todella isoon kysymykseen eli ruuantuotannon tulevaisuuteen. On selvää, että sekä globaalilla että paikallisella tasolla tarvitaan uusia tapoja tuottaa ruokaa aiempaa ekologisemmin, Halonen sanoo.
Kaupunkitilassa viljely on Halosen mukaan helppo tapa lisätä paitsi omavaraista ruuantuotantoa, niin myös asukasmukavuutta ja yhteisöllisyyttä. Halonen kertoo, että HSY:n hanke onkin herättänyt innostusta myös muissa kuin kokeilussa mukana olevissa kerrostaloissa.
– Olemme saaneet palautetta monista taloyhtiöistä, joissa on tämän esimerkin myötä ryhmäydytty ja ostettu yhdessä välineet, Halonen kertoo.
Vaikka uudet toimintatavat siirtyvät esimerkin kautta helposti kerrostalosta toiseen, ei Halonen usko muutoksen tapahtuvan itsestään. Viljely on tehtävä taloyhtiöille todella helpoksi, missä esimerkiksi valmiit palvelumallit voivat olla avuksi.
Haagan seurakunnan viljelypalstalla kasvaa karviaisia.
Lassilan viljelypalsta-alueella on käytössä 200 palstaa.
Seurakunnan satoa käytetään ruoka-apuun
Tärkeistä ilmastotavoitteista huolimatta Malm Nordlund muistuttaa, että kaupungissa viljely on yleensä melko pienimuotoista, eikä esimerkiksi kerrostalon pihalle asetettuun viljelylaatikkoon mahdu älyttömästi. Hän suositteleekin viljelemään vain sellaisia lajeja, joista itse pitää.
– Silloin viljelmistä jaksaa myös todennäköisemmin huolehtia paremmin, kerätä satoa ja oikeasti hyödyntää sitä ruuanlaitossa, Nordlund perustelee.
Toinen Nordlundin vinkki on viljellä sekaisin sekä nopeasti että hitaasti kypsyviä lajeja.
– On hyvä muistaa, että satokausi on pitkä. Esimerkiksi salaatit ja retiisit kypsyvät jo aikaisin keväällä, minkä jälkeen niitä voi käyttää pitkin kesää ja tehdä uusintakylvöjä, Nordlund sanoo.
Haagan seurakunnan palstalla retiisit alkoivat kukkia, joten sato jäi saamatta, kertovat kasvimaalla hääräävät Laine, Savolainen ja Vääräjärvi. Naiset syyttävät tilanteesta pitkään jatkuneita helteitä ja kuivuutta.
– Ei tällä kuumuudella kasva edes rikkaruohot, Savolainen kommentoi.
Montaa lajia silti kovasti yritetään kasvattaa: maassa on muun muassa perunaa, sipulia, maissia, punajuurta, tomaattia, salaattia, papua ja herneitä. Sadosta on tarkoitus valmistaa myöhemmin kesällä ja syksyllä ruokaa, jota jaetaan kirkon ruoka-avussa. Hieman sitä on jo ehditty hyödyntää muutoinkin. Naiset kertovat tuoneensa kesällä palstalle retkikeittimen ja keittäneensä yhdessä perunoita.
– Ai että ne olivat hyviä, huudahtaa Laine.
Tarina innostaa muistelemaan muutakin: sitä, kuinka joku varasti palstalta vuosivihon ja Lainetta pisti ampiainen poskeen. Ampiaispesä löytyy yhä metsän reunalla olevasta olkipaalista, jonka naiset ovat peittäneet pressulla. Laine kertoo käyneensä tökkimässä pesää muutaman kerran kepillä, jolloin ampiaisia alkoi lennellä ympäriinsä.
– Ja niitähän riitti! Niitä vain tuli ja tuli ja tuli. Kyllä siinä tytöt juoksivat ja kovaa, Savolainen jatkaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Viljelijä Melina Heimsch, 27, vaalii espoolaisella maatilalla monimuotoisuutta entisaikojen tapaan – ”Tässä työssä ovat läsnä syntymä ja kuolema”
Hyvä elämäPieniKylä-tilalla Espoon Takkulassa kasvatetaan noin 250 kasvia, minkä lisäksi tilalla elää joukko eläimiä. Monimuotoisuus tuo turvaa, kun ilmasto muuttuu.
