Mari Mörön puutarhassa kasvaa sekä koriste- että hyötykasveja. Hänestä puutarhanhoitoon sisältyy koko tunne-elämän skaala, sellaisia asioita, joita ei voi sanallistaa eikä kontrolloida.
Intohimoinen puutarhuri Mari Mörö kutsuu itseään kukkasuutariksi – hän vaalii myös rikkaruohoja, sillä niistä saa hyvää ruokaa
Puutarhanhoito opettaa nöyryyttä ja kiitollisuutta, sanoo vanhaa eurooppalaista garden writing -perinnettä jatkava kirjailija.
Mari Mörö kutsuu itseään leikkisästi kukkasuutariksi. Hänestä kaunis suomenkielinen sana kuvaa hyvin puutarhurin työn luonnetta. Kyse on käsityöläisammatista, jossa luonnon olosuhteita ja kasvua muokataan käsin.
Monipuolisesta kirjallisesta tuotannostaan tunnettu Mörö on harrastuksensa innostamana kirjoittanut jo yli 20 vuotta myös puutarha-aiheisia kirjoja.
– Suomessa julkaistaan laadukkaita puutarha-aiheisia tietokirjoja, mutta itselleni on luontevaa kirjoittaa aiheesta kaunokirjalliseen tyyliin huumorin sävyttämänä. Tarinallista garden writingia harjoitettiin jo antiikin aikana, ja tyylilajia on sen jälkeen jalostettu kaikissa suurissa eurooppalaisissa maissa.
Mörön uusin kirja Vapaammin versoo (Teos) sisältää kiehtovia tarinoita puutarhamaailmasta. Yksi niistä kertoo katoliseen nunnayhteisöön maallikkojäsenenä kuuluvasta amerikkalaisesta Margaret Rose Realysta ja hänen teoksestaan Catholic Gardener’s Spiritual Almanac.
– Katolinen puutarha-almanakka putosi yllättäen syliini eräässä käytettyjen kirjojen kaupassa. Olen saanut siitä tukea omaan henkiseen kehitykseeni puutarhurina, Mörö kertoo.
Mari Mörö on kirjoittanut yli 20 vuotta puutarha-aiheisia kirjoja, jotka edustavat kaunokirjallista garden writing -perinnettä.
Viiniköynnös symboloi luodun runsautta
Erityisen vaikutuksen Mari Möröön teki se, miten sitoutunut Margaret Rose Realy on puutarha-almanakassaan uskonnollisiin ja luontoa kunnioittaviin arvoihin. Luostarin puutarhaa ja kaikille avointa Morning Rose Prayer Gardens -puutarhaansa hoitavan maallikkonunnan mukaan puutarha on paras paikka palvella Jumalaa ja ilmeisin paikka tavata hänet.
– Realyn kirja on viisas, lohdullinen ja innostava. Hän työskentelee ja harjoittaa hengellisyyttä luonnon hiljaisuudessa. Sattumalta olen itsekin aina noudattanut vuoden kierrossa saman tyyppistä kalenteria kuin hän, paitsi että minulla siihen eivät ole kuuluneet hengelliset rituaalit.
Minulle kasvit ovat pyhiä ja edustavat jotain korkeampaa, selittämätöntä.
Realyn teos kertoo myös puutarhaan liittyvistä suojeluspyhimyksistä.
– Heitä on valtava määrä. Mieleeni ovat jääneet erityisesti luostarilaitoksen syntyyn vaikuttanut erakko pyhä Antonius ja mehiläisten suojeluspyhimys pyhä Valentinus, sillä mehiläiskato ei ole mikään pikku juttu.
Raamatussa esiintyvät kasvit ovat ilman muuta esillä katolisessa puutarhakalenterissa. Tärkeimpänä niistä Realy pitää viiniköynnöstä, joka symboloi Jumalan ja häneen uskovien yhteyttä sekä kaiken luodun runsautta. Viiniköynnöksensä kukoistuksen myötä Realy on huomannut myös oman uskonsa vahvistuvan.
Mörökin kasvattaa viiniköynnöstä kasvihuoneessaan. Sen sato ei ole tähän mennessä ollut kummoinen, koska se vaatisi lämpimämmän ilmaston.
– Myös kaunis köynnöskasvi, kärsimyskukka, sisältää paljon kristillistä symboliikkaa. Ne ovat erikoisimpia kasveja, mitä voi kasvattaa, ja on suorastaan pyhä kokemus saada ne kukkimaan, Mörö kuvailee.
Vuohenputkesta saa herkullista ruokaa
Puutarhanhoito tuli Mari Mörön elämään 1990-luvun lopulla, jolloin hän asettui asumaan Mörönperälle Etelä-Savoon. Koska kirjailija tekee työtä kotona, on työn lomassa ollut luontevaa hoitaa puutarhaa.
Mörön puutarhassa kasvaa sekä koriste- että hyötykasveja. Hän vaalii rikkaruohojakin, sillä esimerkiksi vuohenputkesta saa herkullista ruokaa.
– Puutarhani vieressä on hoitamaton pelto, josta lentelee minun puolelleni voikukan hahtuvia. Kitkemiäni rikkaruohoja syötän kanoille, ja kananmunankuoret heitän peltoon. Näin harjoitan yhdenlaista kiertotaloutta.
Mörön mukaan monenlaisia askareita tarjoavaan puutarhanhoitoon sisältyy koko tunne-elämän skaala. Se opettaa nöyryyttä ja kiitollisuutta, joita tarvitaan elämässä muutenkin.
Puutarhanhoitoon liittyy hänestä paljon asioita, joita ei voi sanallistaa eikä kontrolloida. Siihen kuuluu kauneutta ja ylimaallista tunnelmaa, pieniä mystisiä yksityiskohtia.
– Minulle kasvit ovat pyhiä ja edustavat jotain korkeampaa, selittämätöntä. Joskus esimerkiksi olen heittänyt jonkin kuivahtaneen kylvöksen mäkeen, ja kuinka ollakaan, se on alkanut kukkia siellä.
Mörö toteaa, että puutarhassa touhuaminen antaa myös lapsille uusia elämyksiä ja taitoja.
– Puutarha on villi alue, jossa voi saada jännittävän luontokokemuksen. Kun lapsi näkee perhosen laskeutuvan jalkansa päälle tai kun hän saa hoivata siiliä tai sammakkoa, tuo kokemus saattaa säilyä hänessä läpi elämän.
– Omalle pojalleni syntyi aikoinaan luonteva kytkös luontoon. Nyt aikuisena hän hakeutuu sinne usein vapaa-aikanaan.
Kirjailijan mielestä hienoimpiin kasveihin kuuluu kärsimyskukka, johon sisältyy myös kristillistä symboliikkaa.
Korona-ajan puutarhainnostus ilahduttaa
Korona-aika on vaikuttanut Mari Mörön elämään siten, ettei hän ole päässyt matkustamaan talveksi Vancouverinsaarelle Kanadaan. Kirjoitustyön ohessa hän on työskennellyt siellä vapaaehtoisena yliopiston omistamalla Milnerin puutarhalla.
– Olen viettänyt saarella talvia kymmenen vuoden ajan. Se tuntui heti niin tutulta paikalta, että olen varmaan asunut siellä aikaisemmassa elämässäni.
On ihan kansainvälinen trendi, että puutarha-asiat alkavat kiinnostaa vaikeina aikoina.
Mörö haaveili Vancouverinsaaresta lapsesta lähtien kuultuaan siitä tarinoita naapuriltaan, joka oli joutunut toisen maailmansodan aikana saarelle jumiin. Kirjailijan omaa sukuakin lähti Kanadaan vuosisadan vaihteessa.
– Kanada on luonnoltaan huikea maa. Siellä riittää kansallispuistoja, ja Brittiläisen Kolumbian vuoret ovat henkeäsalpaavan kauniit.
Möröä on kuitenkin korona-aikana ilahduttanut se, että ihmiset ovat innostuneet puutarhanhoidosta entistä enemmän.
– On ihan kansainvälinen trendi, että puutarha-asiat alkavat kiinnostaa vaikeina aikoina. Alalla menee nyt lujaa, ja monet siemenet ja taimet loppuvat kaupoista.
– Erityisen hienoa on se, että mukaan ovat tulleet uutena ryhmänä nuoret kaupunkilaiset. Myös monet taloyhtiöt ovat heränneet toimimaan. Tämä luo yhteiskuntaan uusia arvoja ja uudenlaista yhteisöllisyyttä. Ainakin niin toivon.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsingin Kannelmäessä on idyllinen viljelypalsta, jonka diakoni Ulla-Maija Tuura perusti seurakuntalaisten iloksi – ”Ajattelin, että tämä olisi yhteisöllisyyttä lisäävää puuhaa”
Ajankohtaista Hyvä elämäKannelmäen seurakunnalla on oma viljelypalsta Kartanonhaassa. Siellä kasvaa muun muassa lehtikaalta, perunaa, sipulia ja punajuurta.
Harras hetki: Viherkasviharrastus on tuonut Vilma Hylen elämään hyvää tekeviä rutiineja
Hyvä elämä Hengellisyys
