Liudmyla Grudyna saapui tyttärensä kanssa Suomeen maaliskuussa 2022.
”Liudmyla tietää, että seuraan tarkasti Ukrainan tilannetta” – espoolainen pariskunta majoittaa äidin ja lapsen vapaassa huoneessaan
Suomeen on tullut yli 45 000 ukrainalaista. Monet heistä tahtoisivat päästä yksityiseen kotimajoitukseen.
Liudmyla Grudyna, 42, seisoi Kiovan rautatieasemalla Ukrainassa tyttärensä kanssa. Oli maaliskuu 2022. Kymmenet tuhannet siviilit pakenivat Venäjän hyökkäystä.
– Aluksi halusin jäädä Kiovaan. Pian Venäjä valtasi Butšan ja Irpinin kaupungit sekä Zaporižžjan ydinvoimalaitoksen. Silloin ymmärsin, että tärkein tehtäväni on suojella 10-vuotiasta tytärtäni, Grudyna kertoo.
Alkoi pakomatka. Kiovan rautatieasemalla ihmiset pakkautuivat junalaiturilla niin tiiviisti, että Grudynan tytär joutui puristuksiin ja meni paniikkiin. Kokemus oli karmea, mutta matkaa oli jatkettava. Vielä tuolloin Grudyna arveli, että riittää, kun paetaan Länsi-Ukrainaan, jonne sota ei ulottunut. Lvivissä hän kuitenkin sai yllättävän puhelun.
– Suomessa asuvat tuttuni soittivat ja kertoivat, että täällä otetaan pakolaisia vastaan. He myös tunsivat kuljettajan, joka toi pakolaisia pikkubussilla Puolasta Helsinkiin.
Bussissa oli muitakin pakolaisia. Grudynalla ja hänen tyttärellään oli mukana vain kaksi pientä reppua. Toisessa oli läppäri, jotta tytär voisi jatkaa koulua etäopetuksessa. He saapuivat Helsinkiin 11. maaliskuuta.
Liudmyla Grudyna toimi Ukrainassa LVI-alan insinöörinä ja projektinjohtajana.
Pelon ilmapiirissä ei ole tilaa myötätunnolle
Espoolainen Rasmus Berg on alusta asti seurannut Ukrainan tilannetta poikkeuksellisen tiiviisti.
– Heti sodan alettua avovaimoni totesi aivan refleksinomaisesti, että meillä on vapaa huone, johon voisi majoittaa pakolaisen, Berg kertoo.
Pariskunta huomasi Kotimajoitusverkosto-nimisen yhdistyksen Facebook-sivulta Liudmyla Grudynan ja tämän 10-vuotiaan tyttären. Toukokuussa äiti ja tytär muuttivat Bergien luo.
– Aluksi luulimme, että olimme itse käyttäytyneet huonosti, kun Liudmyla pysyi tyttärensä kanssa omissa oloissaan, Berg kertoo.
Pian selvisi, että Ukrainassa on tavallista, että naimisiin mentyään aviopari ei muutakaan omilleen vaan jää asumaan jommankumman vanhemman taloon.
Omalla suomen kielen kurssillani eräs venäläinen pyysi ihan henkilökohtaisesti minulta anteeksi sotaa. – Liudmyla Grudyna
– Kyse olikin ukrainalaisesta kulttuurista. Kimppa-asuminen, jossa saman katon alla pidetään pientä välimatkaa, sujuu heiltä luontaisesti. Joskus katsomme yhdessä televisiota, Berg kertoo.
– Liudmyla tietää, että seuraan tarkasti Ukrainan tilannetta, ja hän seuraa sitä tarkasti, mutta emme keskustele siitä. Hänelle sota on niin henkilökohtainen, etten koe sopivaksi ottaa aihetta itse esiin.
Berg toivoo, että Venäjä häviäisi sodan pian, mutta hän on myös varautunut siihen, ettei Grudyna vielä hetkeen muuta pois.
– Kristinuskossa on paljon hyviä arvoja, mutta olen itse uskonnoton. Ajattelen, että ihmisten on mahdollista löytää myötätuntoa myös ilman uskontoja. Suomi on nyt todella kahtiajakautunut. En usko, että ihmiset olisivat kylmempiä tai moraalittomampia kuin ennen, mutta uskon, että kahtiajako on lisännyt epäluuloa ja pelkoa toisia kohtaan. Pelon ilmapiirissä on vaikea osoittaa myötätuntoa, Berg sanoo.
Rasmus Bergin mielestä yhteiskunnallinen kahtiajako on luonut pelon ilmapiiriä. – Pelon ilmapiirissä on vaikea osoittaa myötätuntoa, hän sanoo.
Majoittaja ja majoittuva ovat tasaveroisia
Suomeen on tähän mennessä tullut yli 45 000 sotaa paennutta ukrainalaista. Yksityisessä kotimajoituksessa asuvien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä.
Edellisen turvapaikanhakijakriisin aikana perustetun Kotimajoitusverkoston tukiyhdistyksen toiminnanjohtaja Terhi Aaltonen kertoo, että tuhannet ukrainalaiset asuvat yksityiskodeissa.
Suuri osa on löytänyt majoituksen Kotimajoitusverkoston kautta.
– Venäjän hyökkäyksen jälkeen kysyntä meillä kasvoi todella voimakkaasti, eikä työvoimaa ollut riittävästi, Aaltonen kertoo.
Tilannetta huojensi se, että Espoon ja Helsingin seurakunnat myönsivät Kotimajoitusverkostolle yhteensä 35 000 euroa avustusta. Yhdistys muun muassa tukee, neuvoo ja järjestää koulutusta, jossa ohjeistetaan, millaisista asioista osapuolten kannattaa sopia.
– Koulutuksissa esimerkiksi tehdään selväksi, että majoittamisen on oltava vastikkeetonta, ja että kumpikin osapuoli on tasaveroinen. On myös tärkeää, että majoittaja ei lopeta majoitusta yhtäkkisesti, vaan että uuteen tilanteeseen jää aikaa varautua, Aaltonen sanoo.
Liudmyla Grudyna kertoo, että tällä hetkellä pelkän puhelinlaskun maksaminen on iso taloudellinen ponnistus.
Voiko Venäjän sotilaille antaa anteeksi?
Aluksi Liudmyla Grudynan tytär osallistui oman koulunsa opetukseen etänä. Jatkuvat ilmahälytykset keskeyttivät oppitunnit. Niinpä tytär siirtyi monikulttuuriseen kouluun Espoossa.
– Uudessa koulussa hän on ystävystynyt maahanmuuttajien lisäksi yhden venäläisen kanssa. Omalla suomen kielen kurssillani eräs venäläinen pyysi ihan henkilökohtaisesti minulta anteeksi sotaa, Grudyna kertoo.
Venäjän armeijan sotilaiden julmuus kuitenkin sattuu.
– Miten voi suhtautua ihmisiin, jotka ovat pakottaneet meidät jättämään elämämme ja pakenemaan maailmalle? Miten voi suhtautua ihmisiin, jotka tappavat ja tekevät hirveitä asioita lapsille, naisille, vanhuksille ja miehille? Kaikki tietävät, mitä he tekivät Butšassa, Irpinissa tai Iziumissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ukrainalainen Natalia Yakymchuk: ”Kaipaan tavattomasti entistä elämääni ja kotiani Hersonissa”
Hyvä elämäSotaa Suomeen paennut ukrainalaisäiti viettää tulevaa äitienpäivää menemällä perheensä kanssa kalaan.
Kahdella kirkkokonsertilla autetaan ukrainalaisia – Muusikoiden valtava innostus yllätti kanttorin
Hyvä elämä Ajankohtaista
