Presidentti Tarja Halonen on kysytty puhuja erilaisiin tilaisuuksiin. Hän antoi haastattelun toimistossaan Helsingin Hakaniemessä.
”Me olemme kaikki rauhantekijöitä” – presidentti Tarja Halonen haluaa valaa uskoa nuoriin ja antaa kaikille lukuvinkin
”Usko on minulle ihan samanlainen asia nyt ja silloin kun en ollut kirkon jäsen”, Tarja Halonen sanoo. Hän osallistuu mielellään kirkon tilaisuuksiin, joissa käsitellään ihmisoikeuksia ja rauhankysymyksiä.
Tasa-arvo: ”Kun yhteiskunta muuttuu, ongelmatkin muuttuvat”
– Kun yhteiskunta muuttuu, ongelmatkin muuttuvat. Internet, digimaailma ja nyt tekoäly ovat kaikki tuoneet uusia vaatimuksia. Naisten voimaantuminen ja voimaannuttaminen eivät poista heihin kohdistuvaa väkivaltaa, vaikka naiset ovat tulleet kyllä vahvemmiksi puolustamaan itseään ja ottamaan asian esille. Teknologisen kehityksen myötä nettikiusaaminen on yleistä ja usein myös huomattavasti pitkäkestoisempaa kuin vanhaan aikaan kyläkioskilla haukuskelu, josta pääsi eroon, mutta netistä et pääse.
– Uudistusten tarkoitushan on useimmiten hyvä, halutaan parantaa yhteiskunnallisia epäkohtia, mutta rehellisyyden nimissä pitäisi tunnustaa, että aina kun tulee uusi järjestelmä, niin saadaan myös uudet negatiiviset asiat.
Suvaitsevaisuus: ”Onko se suvaitsevaisuutta, että hyväksyy ihmisoikeudet kaikille?”
– Kysyisin tästä suvaitsevaisuudesta niin päin, että onko se suvaitsevaisuutta, että hyväksyy ihmisoikeudet kaikille. Suomi on hyväksynyt YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja on velvollinen noudattamaan YK:n ihmisoikeussopimuksia. Sen lisäksi meillä on perustuslaissa ihmisoikeuksia ja ihmisten tasa-arvoa koskevia sääntöjä, ja suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan on itse asiassa ehdoton vaatimus.
– Jäin vähän päälle parikymppisenä pois kirkosta, kun kirkko ei hyväksynyt naispappeutta ja oli julkisesti seksuaalivähemmistöjen kohdalla vähemmän suvaitsevainen. Olin jo silloin yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta aikani ja tarmoni eivät olisi riittäneet kirkon muuttamiseen, joten yksinkertaisesti päätin olla maksamatta jäsenmaksua ja lähdin pois. Tänä päivänä evankelis-luterilainen kirkko on minusta suvaitsevainen, jos vertaa muihin kirkkokuntiin, ja hyvä niin.
Kirkko: ”On tärkeää olla kirkon jäsen sen yhteisöllisen puolen vuoksi”
– Olin ihan tavallinen viimeisenä sotajouluna syntynyt Kallion seurakunnan vauva, joka kastettiin heti loppiaisena. Muistan, että kun kävin Kallion yhteiskoulua, uskonnonopettajat pyysivät Kallion seurakunnan pappeja käymään koululla. Nyt kuulun siihen sukupolveen, jossa hautajaiset alkavat olla yleisempiä kuin ristiäiset.
– Suomi on aika tavalla kirkkosidonnainen yhteiskunta. Esimerkiksi julkisessa elämässä kirkolla on täällä paljon vahvempi rooli kuin monessa katolisessa maassa, joita pidämme uskontosidonnaisina. Meillähän valtiopäivät alkavat ja päättyvät jumalanpalveluksella ja jumalanpalvelus liittyy myös itsenäisyyspäivän viettoon. Olemmekin puolisoni kanssa olleet keskivertoa aktiivisempia kirkossaistujia.
– Mielestäni asioita, joita hyvän kristityn kuuluu tehdä – tulee niistä taivasosuutta tai ei – ovat rauhanliike, ihmisoikeudet ja lähimmäisenrakkaus. Saan paljon pyyntöjä tulla puhumaan kirkon tilaisuuksiin ja valitsen harkiten sellaisia, jotka liittyvät maailman ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuskysymyksiin. Minusta on tärkeää olla kirkon jäsen sen yhteisöllisen puolen vuoksi.
Presidentti Tarja Halosen toimistossa Hakaniemessä on paljon kuvamuistoja niin presidenttikaudelta kuin muistakin hetkistä.
Usko: ”Usko on minulle samanlainen asia nyt ja silloin, kun en ollut kirkon jäsen”
– Usko on minulle ihan samanlainen asia nyt ja silloin, kun en ole ollut kirkon jäsen. Kuulun niihin, joiden mielestä jumalasuhde on ihmisen henkilökohtainen suhde eikä sitä tarvitse julkisesti analysoida.
– Meille suomalaisille luontosuhde on hyvin läheinen, ja kyllä se tuntuu minustakin tärkeältä paikalta. Joskus taivaankannen avaruutta katsoessa tulee sellainen tunne, että on tämä jännä juttu, mitä kaikkea on tässä takana.
– Sitten vähän huumorilla voisi sanoa, että silloin kun olin eronnut kirkosta ja mukana politiikassa, kuuluin Kalliossa vähemmistöön, ja sitten kun liityin takaisin kirkkoon ja Kallion seurakuntaan, olin taas vähemmistössä. Olin miettinyt liittymistä jo aiemmin, kun kirkossa oli tapahtunut muutoksia, mutta sitten se oli itse asiassa unohtunut. Kun minusta tuli tasavallan presidentti, en halunnut tehdä institutionaalista liittymistä. Eläkkeelle jäätyäni liityin sekä Sdp:hen että kirkkoon tietokoneella samana iltana.
Rauha: ”Olemme kaikki rauhantekijöitä”
– New Yorkin kaksoistornien tuhoutumisen jälkeen vuonna 2001 kutsuin presidenttinä kokoon eri uskontokuntien edustajia ja esitin toiveen, että ne aktivoituisivat tehdäkseen yhdessä sellaista ekumeenista liikettä, jossa ei syytetä eri uskontokuntia, koska nähdäkseni uskontojen perusrakenne on yhteiskuntaa rakentava.
– Tähän liittyen viime kesänä oli hauska kokemus, kun Loviisan rauhanfoorumissa puheilleni tuli katolinen mies. Hän kertoi olleensa mukana silloin aikanaan järjestämässäni nuorten tapaamisessa ja olleensa siitä lähtien aktiivinen ekumeenisessa liikkeessä – ja otan tästä vastuuta omalta osaltani.
– Parin viime vuoden aikana YK:n rauhanrakennustyö, jossa olen ollut paljon mukana niin kestävän kehityksen Agenda 2030:ssa kuin työjärjestö ILO:ssa, on pahasti heikentynyt sen vuoksi, että Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on tietoisesti pyrkinyt heikentämään YK:n vaikutusvaltaa Gazan kysymyksessä. Myös presidentti Donald Trump on pyrkinyt heikentämään tietoisesti YK:n arvovaltaa leikkaamalla sen toimintarahoja, ja mikä mielestäni on vielä pahempaa: USA on irrottautunut Maailman terveysjärjestön WHO:n jäsenyydestä ja samalla järjestön kansainvälisestä yhteistyöstä terveydenhuollossa ja tieteessä.
– Mutta me olemme kaikki rauhantyöntekijöitä. Vastuuta ihmisoikeuksista ja demokratiasta ei voi delegoida kokonaan itseltä pois, vaikka totta kai päättäjiksi valitut ihmiset – ovat he sitten kuntapäättäjiä, seurakuntapäätöksentekijöitä, kansanedustajia, ministereitä tai presidenttejä – ovat vastuussa siitä, että toimivat ihmisiltä saamansa valtuutuksen mukaisesti. Mutta emme me voi rakentaa yhteiskuntaa, joka säätää lain kaikesta mahdollisesta, vaan meidän tulee lähteä siitä, että yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa.
Sota: ”Suomen pitäisi tunnustaa Palestiina ”
– Euroopassa on nyt sota, mutta muualla maailmassa sotia on ollut jossakin muodossa koko ajan. Ukrainan sodassa on nyt iso omakohtainen uhka, ja sen vuoksi se tuntuu niin pahalta.
– On ikävä asia, että meillä on nyt ennätysmäärä aseellisia konflikteja sitten toisen maailmansodan. Puolustussodanhan YK:kin hyväksyy, ja se meidän on pakko hyväksyä, on ihminen sitten minkä sortin pasifisti vain. Muussa tapauksessa näyttäisimme tietä niille, jotka haluavat väkivalloin liittää toisten maiden alueita itselleen.
– Olen jossain määrin vieroksunut puolueita, jotka liittävät itseensä uskonnon valtakirjan. Vaikka kirkko on osa yhteiskuntaamme, minusta on hyvä, että meillä ei onneksi ole kovin paljon uskonnollispohjaisia puolueita. Palestiinan kysymyksessä näemme hyvin sen, minkälaisia ongelmia siinä tulee.
– Palestiinan tunnustamista kovasti vastustaville sanon: kuinka te voitte lähteä siitä, että tunnustamisemme olisi kiinni siitä, voiko Israel tunnustaa Palestiinan itsenäisyyden? Silloinhan te ette tunnusta YK:ta ja näiden kansojen tasa-arvoa. Suomen pitäisi kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän kunnioittamisen nimissä tunnustaa Palestiina.
Isovanhemmuus: ”Voi rauhassa kuunnella lastenlapsia, mutta ei tarvitse ottaa kokonaisvastuuta”
– Lainaan ensin Ruotsin kuningatarta Silviaa, joka on sanonut, että ”lastenlapset ovat elämän jälkiruoka, mutta kuten tiedätte, pääruoka pitää syödä ensin”. Isovanhemmuudessa kaikkein kivointa on tietysti se, että siinä voi rauhassa kuunnella lastenlapsia, mutta ei tarvitse ottaa kokonaisvastuuta heidän elämästään.
– Meillä on mieheni kanssa yhteensä kuusi lastenlasta, joista nuorin on 7 kuukautta ja vanhin 24 vuotta, ja kyllä he kaikki ovat erilaisia. Tämä nuorin syntyi keskosena, ja hänellä oli koliikki. Tiedän, mitä se on, sillä myös Nököllä, eli tyttärelläni Annalla, oli kova koliikki, joten koetin nyt kannustaa tätä lapsen äitiä, meidän miniäämme. Koliikkijakso on näin jälkeenpäinkin ajatellen ihan sumuista, koska sitä oli niin loputtoman väsynyt koko ajan. No, nyt tämä seitsenkuinen on päässyt koliikista ja vanhemmatkin ovat toipuneet.
– Hiljattain yhdessä tilaisuudessa, jossa oli nuoria koolla, sanoin heille, että jos teistä tuntuu, että vanhemmat eivät aina kuuntele teitä, niin hypätkää yhden sukupolven yli ja koettakaa isovanhempia. Sain kauhean suuret aplodit. Kerroin, että eivät ne isovanhemmat sen parempia ole, mutta heillä on enemmän aikaa ja kokemusta.
Toivo: ”Monet asiat ovat paremmin kuin koskaan aiemmin”
– On tärkeä luoda uskoa etenkin nuorisoon siinä, ettei tämä maailma nyt mihinkään heti lopu. Silti, jos ollaan ihan tieteellisiä, niin kyllähän tämä meidän aurinkokuntamme tulee tuhoutumaan. Muutos on ikuista, ja siinä meidän on elettävä ja pyrittävä löytämään isommat suuntaviivat.
– Jos ajattelen omia vanhempiani, jotka saivat minut sodan aikana, niin ei se kovin valoisalta näyttänyt. Kun olin itse nuori, pelkäsimme ydinsotaa, ja se oli kauhean lähellä. Mutta ei sellaista tilannetta voi vaatia esimerkiksi perheen perustamiselle, että kaikki näyttää auvoiselta.
– Olen sillä tavalla rakennettu, että joka aamu on toivo uusi. Iltaisin saattaa olla joskus vähän vaikeampaa. Monet asiat ovat kuitenkin paremmin kuin koskaan aiemmin, ja tässä mielessä on hyvä lukea esimerkiksi Rutger Bregmanin kirja Hyvän historia.
Tarja Halonen osallistuu Rauha, oikeus ja demokratia -paneeliin Helsingin tuomiokirkossa sunnuntaina 5. lokakuuta.
Sota ja rauha -teemakuukausi Helsingin tuomiokirkossa
Helsingin tuomiokirkko järjestää 4.–25.10. Sota ja rauha -teemakuukauden. Kirkossa järjestetään kuukauden aikana konsertteja, jumalanpalveluksia ja muita aiheeseen liittyviä tapahtumia. Lisäksi Tuomiokirkossa on esillä brittiläisen taiteilijan Luke Jerramin 7-metrinen tilataideteos MARS: sota ja rauha.
Teemakuukauden aikana Tuomiokirkossa järjestetään neljä paneelikeskustelua, joissa pohditaan sodan ja rauhan kysymyksiä eri näkökulmista. Presidentti Tarja Halonen osallistuu Rauha, oikeus ja demokratia -paneeliin sunnuntaina 5. lokakuuta kello 18. Muut tuon illan keskustelijat ovat professori Tuomas Forsberg ja ulkoasiainneuvos Jussi Tanner. Keskustelua moderoi Suomen YK-liiton pääsihteeri Helena Laukko
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispoista sota on joskus pienempi paha, eikä Jeesus ollut pasifisti – Kutsu rauhaan -puheenvuoro puhuu kristittyjen tehtävästä
AjankohtaistaPiispa Kaisamari Hintikka: Seurakunnat voivat ehkäistä uskontojen käyttämistä vastakkainasettelujen lietsomiseen. Piispainkirje kutsuu jokaista rakentamaan rauhaa arkisesti omassa lähiympäristössään.
