”Kriisi muuttaa arvojamme pysyvästi yhteisöllisemmiksi” – Onko näin?
Laura Maria Latikka, Aada Ora ja Pekka Sauri ottavat kantaa ajankohtaiseen kysymykseen.
”Viime viikkoina olemme nähneet paljon auttamisintoa. Se on ollut huolten keskellä iso ilo. Näkyviin ovat nousseet sellaiset arvot kuin auttaminen ja välittäminen. Ne ovat suomalaisille keskeisiä arvoja. Arvomme ovat kriisin myötä kirkastuneet, eivät muuttuneet.
Parin vuoden takaiset tutkimukset kertovat, että suomalaisten tärkeimpiä arvoja, jopa pyhinä pitämiä asioita, ovat avuliaisuus, vastuullisuus ja ihmisarvo. Turvallisuus on meille erittäin tärkeää, ja olemme valmiita kantamaan siitä vastuuta.
Toivon, että ne arvot, joista auttamisen ja välittämisen aalto kertoo, jäävät kriisin jälkeenkin yhteiskuntamme tunnusmerkeiksi. Pysyköön Suomi turvallisena maana, jossa hyväntahtoisuus, lähimmäisenrakkaus ja yhteisöllisyys kukoistavat.”
- Laura Maria Latikka, Vantaan Rekolan seurakunnan kirkkoherra
”Pandemiaksi yltynyt koronavirus on muokannut ihmisten jokapäiväistä elämää. Ihmiset eivät useinkaan ajattele, kuinka tärkeä jokin asia on, ennen kuin sitä rajoitetaan tai se otetaan kokonaan pois.
Olemme saaneet muistutuksen siitä, kuinka tärkeitä läheisemme ovat ja miltä tuntuu, kun sosiaalista kanssakäymistä rajoitetaan. Korona on samalla yhdistänyt meitä: haluamme pitää yhtä yhteistä vihollistamme vastaan.
Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa näkyy se suomalaisten todellinen luonne, että vaikeissa tilanteissa olemme valmiita toimimaan toistemme hyväksi. On ollut hienoa nähdä ihmisten halu auttaa muita. Vaikka koronakriisi ei ole millään tavalla positiivinen asia, olemme tässä tilanteessa yhdessä ja näemme normaalin arjen arvon uudesta näkökulmasta.”
- Aada Ora, Haagan seurakunnan nuortenparlamentin jäsen, lukiolainen
”Koranakriisi on herättänyt monenlaista yhteisöllisyyttä – ihmiset tarjoavat apua kaupassa käyntiin ja muuhun asioiden toimittamiseen. Yhteisöllisyytenä on pidettävä myös fyysisen etäisyyden pitämistä ja tarpeettoman liikkumisen välttämistä.
Toinen asia on, muuttaako kriisi arvojamme pysyvästi yhteisöllisemmiksi. Mahdollista on, että jos ihmiset ovat luoneet uusia kontakteja auttamistarkoituksessa, ne saattavat jäädä voimaan myös tilanteen normalisoiduttua. Toisaalta historia näyttäisi osoittavan, että tilanteen normalisoiduttua myös arvot normalisoituvat.
Tulevaisuus on sumuverhon takana. Se, mitä nyt voimme tehdä, on tukea yhteisöllisyyttä juuri nyt ja elää toivossa, että jotakin siitä jää voimaan myös elämän palatessa normaaliksi.”
- Pekka Sauri, työelämäprofessori
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Ihmiset keskittyvät enemmän iloon, myötätuntoon ja läsnäoloon” – Seksologi, aktivisti, kirkkoherra, epidemiologi ja tietokirjailija kertovat utopiansa vuodesta 2050
Hyvä elämäHengellisyyden harjoittaminen on vuonna 2050 nykyistäkin henkilökohtaisempaa ja yksityisempää ja tapahtuu kirkkojen sijaan kodeissa, ennustaa kirkkoherra Päivi Vähäkangas.