null ”Raha ja menestyksen tavoittelu työssä ovat tipahtaneet kauas entisiltä paikoiltaan” – Näin lukijat vastasivat kyselyymme korona-ajan arvomuutoksista

Korona hallitsi suomalaisten elämää noin kahden vuoden ajan. Osalla arvomaailma meni sen vuoksi uusiksi.

Korona hallitsi suomalaisten elämää noin kahden vuoden ajan. Osalla arvomaailma meni sen vuoksi uusiksi.

”Raha ja menestyksen tavoittelu työssä ovat tipahtaneet kauas entisiltä paikoiltaan” – Näin lukijat vastasivat kyselyymme korona-ajan arvomuutoksista

Kirkko ja kaupunki kysyi helmikuussa lukijoilta, onko koronapandemia muuttanut heidän arvojaan. Osalle pandemialla on ollut mullistava vaikutus.

”Arvoissani ei juurikaan ole tapahtunut muutosta. Koronapandemia on ikääntymisen lisäksi vaikuttanut elämänasenteeseeni siten, että olen oppinut enemmän ottamaan itselleni aikaa ja löysäämään tahtia. Ehkä sitä voisi kutsua jo vähän itsensä rakastamiseksi, joka tähän asti on ollut aivan outo käsite.” Nainen, 74

”Otan ilon irti, kun kaikki vapautuu.” Mies, 42

”Minusta on tullut ihmisvihaaja.” Nainen, 60

Olemme yli kaksi vuotta eläneet koronapandemian vuoksi poikkeusoloissa. Ravintolat, teatterit, uimahallit, kuntosalit, kirkot ja monet muut paikat ovat olleet kiinni. Sukujen yhteisissä juhlissa kuten häissä, kastejuhlissa tai syntymäpäivillä on nykivin liikkein arvottu, voidaanko halata vai pitääkö tyytyä teennäiseltä tuntuvaan kyynärpäätervehdykseen. Vieläkään emme ole palanneet normaaliin elämään.

Korona on ahdistanut. Koko pandemian aikana on koronakuolemia maailmanlaajasti raportoitu yli kuusi miljoonaa ja tartuntoja noin 591 miljoonaa. Tämän lisäksi yhteiskunnan sulkeminen ja eristyksissä eläminen ovat lukemattomien kohdalla johtaneet taloudelliseen umpikujaan ja monissa tapauksissa kasvaviin mielenterveysongelmiin.

Koska korona on pannut monen elämän uusiksi, Kirkko ja kaupunki päätti viime helmikuussa kysyä lukijoilta, onko korona-aika muuttanut arvoja. Kysely tehtiin ennen Ukrainan sotaa.

Kysymyksiä oli kaksi. Ensiksi kysyimme: ”Onko koronapandemia muuttanut arvojasi? Aiotko jatkossa elää elämääsi eri tavalla kuin ennen pandemiaa? Miten?”

Toiseksi kysyimme: ”Mistä olet tullut pandemia-aikana kiitolliseksi?”

Saimme 143 vastausta.

Kolmanneksen arvot olivat pysyneet ennallaan

Kolmannes vastaajista sanoo suoraan, että koronapandemia ei ole muuttanut arvoja. ”Ei ole muuttanut arvojani mitenkään. Jatkan eloani kuten aikaisemminkin”, kirjoitti mies, 58.

Useimmissa vastauksissa korostui se, että kun arvot entuudestaan olivat selkeät ja vahvat, pandemia ei muuttanut käsitystä, mikä on arvokasta. Esimerkiksi nainen, 31, kirjoitti: ”Pikaisesti ajateltuna arvoni eivät ole muuttuneet. Olen aina rakastanut perhettäni, luontoa, kotoilua ja muutamaa hyvää ystävää. Ehkä arvostan terveyttäni nyt enemmän ja otan enemmän irti ihmisten tapaamisesta.” Vastaavaan tapaan kirjoitti nainen, 62: ”Arvot ovat ennallaan: rakkaat ihmiset, vapaus, merkityksellinen työ.”

Mutta oli myös toisenlaisia äänensävyjä. Kysymykseen arvoista 46-vuotias mies vastasi: ”Ei ole tosiaankaan muuttunut en ole mennyt huijaukseen mukaan enkä ole ainuttakaan maskia käyttänyt.” Nainen, 55 vastasi: ”Ei mitenkään, elämä on aina ollut minulle pelkkää selviytymistä.”

Monet myös kokivat, että poikkeusoloissa arvot olivat kirkastuneet. ”Arvoni ovat vain vahvistuneet. Luottamus Jumalaan on entistä lujempi. Jatkan samalla tavalla. Entistä enemmän ottaen huomioon toisia ihmisiä”, kirjoitti 75-vuotias nainen.

44-vuotias nainen taas kirjoitti: ”Arvot on aina ollut kohdillaan, mutta olen käynyt miettimään enemmän ekologisia asioita. Esim. en ehkä ota enää lemmikkiä tulevaisuudessa.”

Korona toi esiin hengellisyyden

Neljätoista vastaajaa ilmaisi selvästi, että koronapandemia on muuttanut arvoja. Nainen, 44, kirjoitti: ”Globaalilla tasolla jatkuva kasvun tavoittelu ja kuluttaminen on mennyttä. Pandemian lisäksi menetin viime keväänä äitini, joten koko elämäni on mennyt uusiksi. Kuolema muistuttaa siitä, mikä on tärkeintä: tämä hetki, rakkaus, terveys, rauha.”

Muutamille vastaajille pandemia on merkinnyt uutta syventymistä hengellisiin kysymyksiin. Kaksi vastaajaa oli pandemian myötä liittynyt takaisin kirkkoon.

Nainen, 25, kirjoitti: ”Liityin viime vuonna takaisin kirkkoon viiden vuoden erossaolon jälkeen. En tiedä, olisinko tehnyt niin, jos ei olisi tullut koronaa. Koronan myötä huomasin, että kaipaan jatkuvuutta, yhteisöllisyyttä, tunnetta siitä, että olen osa jotakin suurempaa. Pohdin myös paljon elämän merkitystä ja omia arvojani. Lähimmäisenrakkaus tuntuu korona-ajassa erityisen tärkeältä. Uskoni Jumalaan on vielä kysymysmerkki, mutta ehkä jo pelkkä toivo siitä, että on Jumala, joka huolehtii minusta, riittää näinä vaikeina aikoina. Se, miten kirkko näkyy jatkossa elämässäni, muotoutuu varmaankin pikkuhiljaa. Haluaisin ainakin luoda uusia perinteitä arkeen ja juhlaan, esimerkiksi käydä kirkossa pääsiäisenä ja jouluna. Pitää siis toivoa, että rajoituksia ei enää tulisi.”

Myös 29-vuotias nainen koki, että kirkon jäsenyys tuki uutta arvojärjestystä: ”Liityin myös takaisin kirkkoon pandemian aikana, kristinuskon sanoma lähimmäisen ja luomakunnan rakastamisesta ja rahan palvomisen haitoista alkoi tuntua tärkeältä hullulta tuntuvan maailman keskellä. Sen sijaan raha ja menestyksen tavoittelu työssä ovat tipahtaneet kauas entisiltä paikoiltaan.”

66-vuotiaan naisen kokemus oli hieman samansuuntainen: ”Hengelliset arvot ovat nousseet ykköseksi! Raamattu ja rukous ovat elinehto, muuten en jaksa taivaltaa.”

Osa vastaajista koki myös, että elämän hauraus ja ennustamattomuus on vaikuttanut heidän arvomaailmaansa. 63-vuotias nainen kirjoitti näin:

”Se on tullut todellakin selväksi, että elämä ja kuolema ei ole minun omissa käsissä. Arvostan elämää ja kunnioitan kuolemaa, minulla ei ole tietoa päivieni määrästä. Ei ollut aikaisemminkaan ennen koronaa, mutta korona on saanut minut tajuamaan etten todellakaan voi itse vaikuttaa. Voin yrittää tehdä parhaani, mutta se ei välttämättä riitä mihinkään. Koronan myötä kuoleman mysteeri tuli lähemmäksi… keneen osuu seuraavaksi ja millä seurauksilla. Arvoituksellisuus, mystiikka säilyy, sitä tiedemiehet yrittävät selvittää. Mutta luonto on ihmistä suurempi ja vahvempi.”

Väsymys koronaan näkyi vastauksissa

Lukuisat vastaajat olivat pettyneitä ja väsyneitä pitkään jatkuneeseen tilanteeseen. 45-vuotias nainen kuvaili näin: ”Olen menettänyt luottamukseni mediaan, moniin ihmisiin ja suurimpaan osaan päättäjistä valitettavasti, kun niin moni on pitänyt esim. koronapassia tai rokotepakkoa hyvänä asiana ja se on tuonut kauheita seurauksia. Luottamus on vaikea palauttaa.”

Iäkseen 50+ ilmoittanut nainen koki näin: ”Jatkossa tulee olemaan vaikeaa, koska pandemioita tulee aina vaan uusia. En luota enää mihinkään ylempiin terveysvirastoihin. En luota enää sanomalehtiin, enkä poliitikkoihin. Olen pettynyt siihen, miten itsekkäitä, kateellisia ja ilkeitä ihmiset ovat kaiken tämän keskellä. Hyvä olisi eristäytyä entistä enemmän ja huolehtia vain omasta perhekunnasta.”

Nainen, 60, oli varsin suorapuheinen: ”Minusta on tullut ihmisvihaaja. Olen järkyttynyt siitä kiusaamisen määrästä, mitä kaupoissa, joukkoliikenteessä on esiintynyt. Viimeksi tänään piti maskittoman naisen tulla ihan kiinni kassalla. Kun pyysin etäisyyttä, sieltä alkoi mäkätys sairaudesta jne. ja minuun kohdistunut vaatiminen. Olin juuri sitä ennen pariin kertaan neuvonut, mihin hänen lapsensa oli pudottanut kaupassa tuttinsa. Sellaista. Ihan järkyttävää on ollut se kiusaamisen määrä. Mutta ettehän te tätä julkaise, koska tämä ei sovi teidän maailmankuvaanne, joka on vinoutunut. Yritän olla enemmän pois somesta. Paljon itsekkäämmin tulen panostamaan omiin tarpeisiini. En aio enää joustaa enkä miellyttää ihmisiä, en koe huonoa omatuntoa siitä, etten auta heitä. Olen aina ollut siihen erittäin altis. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka ovat tulleet maahan turvapaikanhakijoina ja sitten he eivät voi käyttää maskia. Miksi minun pitäisi kiinnostua heidän turvallisuudestaan, kun heitä ei kiinnosta minun turvallisuuteni? On rasistista väittää, että he eivät ymmärtäisi. He eivät ole kehitysvammaisia. Heille on kerrottu. Tiedän.”

Mutta kun kysyttiin, mistä olet tullut kiitolliseksi, sama nainen vastasi:

”Henkisestä pääomastani. Kirkon nettilähetyksistä! Kiitos! Niitä saisi tulla jatkossakin. Erilaisten koulutustilaisuuksien etäversioista. Niitäkin saisi olla jatkossa.”

Kuusi vastaajaa sanoi suoraan, ettei ole tullut kiitolliseksi mistään. 55-vuotias nainen kiteytti: ”En mistään, perheeni on huono ja työ raskasta.”

Yksi vastaaja ei keksinyt, mistä juuri korona-aikana olisi tullut kiitolliseksi, sillä ”olen aina ennenkin ollut kiitollinen perheestä, kodista ja työstä”, hän kirjoitti.

Oma terveys oli suurin kiitollisuuden aihe

Lähes jokainen vastaaja – 96 prosenttia – tunsi olonsa kiitolliseksi. Oma terveys, koti, läheiset sukulaiset tai ystävät, oma työ, luonto ja aivan erityisesti terveys mainittiin lähes kaikissa vastauksissa. Nämä asiat toistuivat melkein jokaisessa vastauksessa lähes sanasta sanaan samana.

Nainen, 40, oli kiitollinen ”pienistä asioista, sellaisesta joka on lähellä ja jota ennen pandemiaa ei osannut yhtä selvästi katsoa. Luonnosta, luotettavista ihmisistä, omasta kodista, läheisyydestä. Kaikesta sellaisesta joka jäi jäljelle”.

66-vuotias nainen laajensi kiittämisen aiheita myös kodin ulkopuolelle: ”Kodista, puhtaasta suomalaisesta ruoasta ja vedestä. Uskovien yhteydestä zoomin kautta, kun kokoontumisia rajoitetaan. Yhteiskuntarauhan säilyminen on kiitos aihe. Samoin kaikkien ystävien ja omaisten varjeltuminen koronalta.”

Mies, 35, kirjoitti: ”Työkaverien tuesta ja siitä, että oma työ ei heilu. Perheestä joka tukee vaikeiden aikojen edessä.”

Myös nainen, 47, oli kiitollinen toimeentulon säilymisestä: ”Minä ja läheiseni olemme pysyneet terveinä läpi pandemia-ajan. Olen saanut pitää työpaikkani enkä ole tullut lomautetuksi. Monella on ollut vaikeuksia toimeentulon kanssa, tunnen itseni etuoikeutetuksi kun olen päässyt näin vähällä.

Mies, 66, löysi runsaasti kiittämisen aiheita myös poliitikkojen toiminnasta: ”Rokotteista, Sanna Marinin hallituksesta, kirkosta ja varsinkin uudesta Tikkurilan kirkosta. Kävin melkein kaikissa Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa. Matka jatkuu vielä Ahvenanmaalle ja Tornioon sekä Keminmaalle.”

73-vuotias mies taas oli kiitollinen Suomen luonnosta, ja 81-vuotias vastasi: ” Sairastuin, mutta selvisin.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: