null Koronapandemia katkaisi miljoonien nuorten koulunkäynnin kehittyvissä maissa – ”Tuntuu kuin aivoni olisivat tylsistyneet, kun en pääse oppimaan uutta”

Samuel Ayki rehkii pellolla sisarustensa ja serkkujensa kanssa. Hän haluaisi kouluun, mutta hänellä ei ole rahaa oppimateriaaleihin eikä koulupukuun. Lisäksi perhe tarvitsee hänen työpanostaan.

Samuel Ayki rehkii pellolla sisarustensa ja serkkujensa kanssa. Hän haluaisi kouluun, mutta hänellä ei ole rahaa oppimateriaaleihin eikä koulupukuun. Lisäksi perhe tarvitsee hänen työpanostaan.

Koronapandemia katkaisi miljoonien nuorten koulunkäynnin kehittyvissä maissa – ”Tuntuu kuin aivoni olisivat tylsistyneet, kun en pääse oppimaan uutta”

Etelä-Sudaniin Ugandasta palannut Samuel Ayki, 18, joutui koulunkäynnin keskeydyttyä hakemaan töitä, jotta hänen perheensä selviäisi.

Villi kasvusto saartaa hajonneita hylättyjä savimajoja. Tyhjistä taloista on viety arvokkaimmat osat eli peltikatot ja ikkunat.

Pandemian alla vilkastunut paluumuutto Etelä-Sudaniin ei ole korjannut vuoden 2016 sisällissodan jälkiä Yein kaupungin liepeillä. Mary Aziyo, 39, palasi syyskuussa 2021 ja löysi kotinsa tuhottuna. Kaupungin ulkopuolella sijaitsevissa kylissä ei ole vielä turvallista liikkua.

– Tulimme kaupunkiin, koska täällä on turvallisempaa kuin kylissä. Saimme naapureilta luvan asettua tähän hylättyyn taloon, kertoo yhdeksän lapsen ja nuoren kanssa asuva Mary Aziyo.

Aziyo on lastensa ja näiden serkkujen yksinhuoltaja. Hän ei ole kuullut pitkään aikaan miehestään, joka on ollut jo vuosia erossa perheestään. Hän päätti palata Etelä-Sudaniin, kun koronan tuomat rajoitukset veivät häneltä Ugandassa toimeentulon torimyyjänä.

Perhe eli pandemian alussa eristyksessä yhä pienempien ruoka-annosten varassa. Lapset eivät päässeet kouluun niiden sulkeuduttua. Paluu kotiseudulle helpotti, koska täällä perhe voi ainakin viljellä.

– Maaperä pakolaisasutusalueella oli kivikkoinen. Ajattelin, että Yeissä selviäisimme paremmin, sillä viljelymaa on täällä hedelmällistä, Mary Aziyo kertoo.

Yhdeksästä lapsesta huolehtivalla Mary-äidillä ei ole toimeentuloa, jolla tukisi Samuelin ja hänen sisarustensa koulunkäyntiä. Maryn mies on muuttanut pois perheensä luota eikä ole juurikaan heihin yhteyksissä. Kun Samuel löytää töitä, hän käyttää tulojaan perheensä elättämiseen.

Yhdeksästä lapsesta huolehtivalla Mary-äidillä ei ole toimeentuloa, jolla tukisi Samuelin ja hänen sisarustensa koulunkäyntiä. Maryn mies on muuttanut pois perheensä luota eikä ole juurikaan heihin yhteyksissä. Kun Samuel löytää töitä, hän käyttää tulojaan perheensä elättämiseen.

Töihin koulun sijaan

Mary Aziyon poika, 18-vuotias Samuel Ayki, rehkii kahden veljensä kanssa kasvimaalla. Samuelin olisi pitänyt päättää peruskoulunsa keväällä 2020 ja opiskella nyt toisella asteella. Ugandassa koulut kuitenkin sulkivat ovensa yhteensä 80 viikoksi, pidemmäksi ajaksi kuin missään muualla maailmassa.

– Korona pilasi koulunkäyntini. Tuntuu kuin aivoni olisivat tylsistyneet, kun en pääse oppimaan uutta, Samuel sanoo.

Etelä-Sudanissa koulut avattiin jo toukokuussa 2021. Kun Samuelin ystävä pääsi kouluun Yeissä, hän rohkaisi Samuelia palaamaan kotiin. Kouluun liittyvät kulut, kuten oppimateriaalit ja koulupuvut, olivat kuitenkin köyhälle perheelle niin valtava menoerä, ettei Samuelilla ollut varaa maksaa niitä. Lisäksi perhe tarvitsi tulot, jotka Samuel ansaitsi pätkätöillä.

Samuel suunnittelee säästävänsä rahaa koulunkäyntiin, mutta töitä on vaikea löytää. Pandemia on kurjistanut ihmisten liiketoimintaa. Myyjillä on ollut niukasti myytävää, koska pandemia on haitannut ihmisten liikkumisen lisäksi tavaraliikennettä. Ruoan hinta on noussut. Samuelin kaltaisten pätkätyöläisten palkkaamiseen on vähemmän rahaa. Samuel on lisäksi ollut pitkään poissa Yeistä ja vasta tutustuu ihmisiin.

– Olen surullinen, kun näen ystävieni ja naapureideni käyvän koulua, ja itse vain etsin töitä tai istun kotona, Samuel kertoo.

Yli vuosi ilman koulua

Yei on keskellä Etelä-Sudanin tärkeintä ruoantuotantoaluetta ja kaupankäynti rajanaapureiden, Kongon demokraattisen tasavallan ja Ugandan, kanssa on perinteisesti pitänyt kaupungin vilkkaana.

Sisällissodan aikana Yeistä tuli kuitenkin aavekaupunki. Asukkaat pakenivat naapurimaihin. Elämä on viime vuosina hiljalleen palannut. Yhdellä isoimmista kaduista sijaitsee St. Josephin koulu, jossa 21-vuotias Rose Night aloitti toisen vuotensa toisen asteen oppilaitoksessa helmikuussa 2020.

Pitää olla rohkea ja opiskella paljon, jotta voi itse päättää elämästään.

Koulu on vain kivenheiton päässä hylätyltä huoltoasemalta, jonka takana Rose asuu serkkujensa sekä setänsä Woi Wilsonin ja hänen vaimonsa Viola Jabun kanssa. Vanhemmat hylkäsivät Rosen lapsena. Isä on kadonnut ja äiti muutti Kongon demokraattiseen tasavaltaan.

– Koulu on opettanut minulle, että pitää olla rohkea ja opiskella paljon, jotta voi itse päättää elämästään. Koulutuksen avulla löydät töitä ja huolehdit itsestäsi, Rose siteeraa opettajiaan.

Setä tuki Rosea hänen aloittaessaan koulunkäynnin 9-vuotiaana. Rose haaveilee asianajajan ammatista, ja setä Woi Wilson haluaa tehdä kaikkensa, jotta Rose jonain päivänä pääsee yliopistoon. Etelä-Sudaniin palattuaan Rose oli koulussa kuitenkin vain kaksi viikkoa ennen niiden sulkemista.

– Meidän käskettiin pysyä kärsivällisesti kotona, mutta täällä ei ollut mitään tekemistä. Olin surullinen, hän kertoo.

Koulujen suljettua Rose Nigth oli yli vuoden kotona. Hänen setänsä ja sedän vaimo pitivät kotikoulua Roselle ja hänen serkuilleen.

Koulujen suljettua Rose Nigth oli yli vuoden kotona. Hänen setänsä ja sedän vaimo pitivät kotikoulua Roselle ja hänen serkuilleen.

Sodasta kärsineessä maassa arviolta 2,2 miljoonaa lasta ei käynyt koulua ennen pandemiaa, ja Unicef arvioi pandemian tuplanneen määrän 4,3 miljoonaan. Viola Jabu ja Woi Wilson pitivät nuorille kotikoulua, etteivät nämä unohtaisi koulutuksen merkitystä unelmien saavuttamisessa. Nuorten elämässä kaikkialla maailmassa on paljon houkutuksia. Rose piti sitkeästi pintansa.

– Nuoret alkoivat käyttäytyä huonosti, livistivät kotoa iltaisin, juhlivat ja joivat tai käyttivät muita päihteitä. En tehnyt kuten muut ja siksi minuun otettiin etäisyyttä, Rose sanoo.

Uudenlainen haaste

Yeitä ympäröivä maakunta on Etelä-Sudanin vilja-aitta, ja rauhan aikana Yei pystyy varmistamaan ruoan saatavuuden koko maassa. Nykyinen rauhansopimus on voimassa neljättä vuotta, mutta kaupungin ulkopuolella on yhä aseryhmiä, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta.

Kaupunkilaiset eivät pääse kylissä sijaitseville valtaville viljelyalueille. Siksi Yeissä näyttää siltä kuin maissia olisi istutettu joka ikiselle tienpenkalle.

Kirkon Ulkomaanapu (KUA) tukee paluumuuttajien ruokaturvaa sekä toimeentulomahdollisuuksia muun muassa käteisavustuksilla. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat jo palannet Ugandasta aloittamaan elämäänsä alusta, kertoo KUA:n humanitaarinen koordinaattori Moses Habib.

– Olemme tukeneet palaavia perheitä, jotta he voivat aluksi ostaa itselleen ruokaa, kunnostaa kotiaan ja kattaa lastensa koulunkäyntikuluja, kertoo Habib.

Yein asukkaat ovat sinnitelleet erilaisten haasteiden keskellä. Sodan lisäksi myös taudit ovat läsnä. Paluumuuttajia rekisteröivän keskuksen seinän julisteessa kerrotaan käsihygienian merkityksestä ebolan leviämisen estämiseksi. Käsienpesu on pääasiallinen ohje myös koronaa vastaan.

Pandemian tuntuvimmat seuraukset liittyvät toimeentuloon ja koulutukseen. Pandemia on YK:n mukaan sysännyt maailmassa kymmeniä miljoonia perheitä äärimmäisen köyhyyden partaalle.

– Opettajat joutuivat koulujen sulkemisen ajaksi etsimään muita töitä, ja oppilaista moni on joutunut tukemaan perheitään työllä. Pelkäämme, että osa ei palaa, Habib sanoo.

Koulun porteilla varmistetaan, ettei oppilailla ole kuumetta. Kasvomaski on myös pakollinen. Rose Night on menossa ensimmäiseen koeviikkoonsa puoleentoista vuoteen.

Koulun porteilla varmistetaan, ettei oppilailla ole kuumetta. Kasvomaski on myös pakollinen. Rose Night on menossa ensimmäiseen koeviikkoonsa puoleentoista vuoteen.

Tyttöjen opintaival vaarassa

Toimeentulomahdollisuuksien kaventuminen on ajanut perheitä epätoivoisiin päätöksiin. Moni tyttö on joutunut naimisiin, koska perheet hyötyvät avioliitoista taloudellisesti.

Lapsiavioliitot olivat Etelä-Sudanissa paha ongelma jo ennen pandemiaa. Joka toinen tyttö joutui alaikäisenä naimisiin, ja nyt lapsimorsianten ja teiniraskauksien määrä on lisääntynyt. Raskaus päättää lähes aina tytön koulunkäynnin, ja seuraukset ovat kohtalokkaat opintien jatkon kannalta. Rose Nightin paras ystävä ei enää palannut luokkaan, kun koulut avasivat ovensa.

– Hän päätti mennä naimisiin. Nyt hänellä on vauva eikä hän voi palata kouluun. En tiedä, mitä se tarkoittaa hänen tulevaisuudelleen, mutta kaipaan häntä, Rose sanoo.

Koulu tuo turvaa etenkin tytöille. Rose valmistautuu nyt ensimmäiseen koeviikkoonsa puoleentoista vuoteen. Hän kertoo oppimisen kirkastavan mieltä ja tuovan merkitystä pitkän kotonaolon jälkeen. Moni muukin innokas oppilas jonottaa St. Josephin koulun porteilla.

Vartija mittaa kuumeen ja tarkistaa, että jokaisella oppilaalla on kasvomaski. Omansa kotiin unohtaneelle tyttöparalle löytyy onneksi ylimääräinen.

Samuel Ayki ja hänen ystävänsä Peter (vas.) kävelemässä kouluun. Koulupuvuista näkee kuka on koulussa ja kuka ei.

Samuel Ayki ja hänen ystävänsä Peter (vas.) kävelemässä kouluun. Koulupuvuista näkee kuka on koulussa ja kuka ei.

Samuel Ayki hyvästelee ystävänsä Peterin koulun portilla. Koulupuvuista näkee, kuka käy koulua ja kuka ei.

– Minun pitäisi jo opiskella toisella asteella. Yritän välillä kerrata oppimaani kouluvihkoista, jotka toin Ugandasta mukanani, Samuel sanoo.

Samuelin äiti Mary Aziyo toivoo löytävänsä töitä, jotta Samuelin ei yksin tarvitsisi kantaa vastuuta perheensä selviytymisestä. Kun sisaruksille ei ole ruokaa, Samuel ostaa koulunkäyntiinsä keräämillään säästöillään heille syötävää.

– Hän sanoo minulle, että älä huolehdi. Minulle tulee kuitenkin kyyneleet silmiin, kun näen hänen lähtevän töidenhakuun koulun sijaan, Mary Aziyo sanoo.

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun viestintäpäällikkö.

Yhteisvastuukeräys tukee ruokaturvaa ja koulutusta

Yhteisvastuu 2022 tukee globaalista pandemiasta kärsiviä nuoria. Keräys alkoi sunnuntaina 6. helmikuuta. Keräysvaroista 60 prosenttia ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon ja 40 prosenttia apuun kotimaassa.

Kirkon Ulkomaanapu (KUA) tukee Etelä-Sudanissa yhteisvastuuvaroin kaikkein haavoittuvimpien perheiden ruokaturvaa sekä toimeentulomahdollisuuksia.

Syksyllä 2021 alkaneessa toimeentulo-ohjelmassa pyritään jatkossa avustamaan käteisavustuksilla myös Ugandasta palanneiden lasten ja nuorten koulukuluissa. Peruskoulut saavat tukea opetuksen järjestämiseen. Hätäapua annetaan katastrofien uhreille riippumatta iästä, taustasta tai sukupuolesta.

Keräykseen voi osallistua osoitteessa yhteisvastuu.fi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: