Tuula-Maria Ahonen kertoo, että Roska päivässä -liike on tehnyt roskien keräämisestä normaalia. Liikkeen alkuaikoina monet saattoivat hävetä roskien omatoimista keräämistä.
Roska päivässä -liike pitää ympäristön siistinä, jakaa miniroskiksia ja tuunaa roska-astioita
Kirkko ja kaupunki kävi keräämässä roskia Roska päivässä -liikkeen perustajan opastamana. Roskien poiminen piristi mieltä ja kehoa.
Silmäni haravoivat kiivaasti asfaltti- ja hiekkateiden reunustaa. Poimin roskia muovipussilla suojattuun käteeni: kertakäyttökahvikupit, tumpit ja pullonkorkit ovat niljakkaan tuntuisia. Tuula-Maria Ahonen poimii roskia seurassani. Hän on Roska päivässä -liikkeen perustaja ja todellinen roskien keräämisen konkari.
Roska päivässä -periaatteeseen kuuluu, että kun kävelijä huomaa maassa roskan, se myös poimitaan. Poimiminen on yksinkertainen, mutta merkittävä teko puhtaamman maailman puolesta. Liikkeen sanoma on niin voimakas, että Ahosen ovat kutsuneet Linnanjuhliin niin presidentti Tarja Halonen kuin Sauli Niinistökin.
Virallisesti liikkeen alkuna pidetään vuotta 2000. 20 vuodessa toiminta on kasvanut ja levinnyt ympäri maailmaa. Ahonen kutsuu mukaan julkkiksia aina ulkomaita myöten. Kun intialainen Äiti Amma vieraili Suomessa, Ahonen antoi tällekin roskapihdit.
Yksi keino roskaamisen vähentämisessä ovat taskuun mahtuvat miniroskikset.
Pikkuroskat miniroskikseen
Pohjois-Haagan kadut ovat yllättävän puhtaita, ja päivittäin roskia keräävän Ahosen ja hänen aviomiehensä Jari Peltorannan vaikutus alueen siisteyteen on suuri.
Kerätessämme Ahosen kanssa roskia huomaa, että tupakantumpit ovat selkeästi niistä yleisimpiä. Tumppi eli tupakan filtteriosa valmistetaan selluloosa-asetaattista. Se ei maadu kunnolla, vaan hajoaa ajan kuluessa mikromuoveiksi. Tumpit sisältävät ympäristölle haitallisia kemikaaleja, ja on vaarana, että eläimet tai lapset syövät niitä.
– Olen kerännyt tupakantumppeja luonnosta, hautausmailta ja kirkkojen portailta. Mikään paikka ei ole pyhä, Ahonen kertoo.
Jos olen todella ärsyyntynyt, roskia kerätessä usein mieli kirkastuu, ja pääsen yli synkeästä mielestä.
Ahosella on kuitenkin ratkaisu helposti kadun varteen heitettäville roskille, pienet miniroskikset. Ne ovat purkkeja, jotka mahtuvat taskuun ja jonne tupakantumpin, purukumin tai karkkipaperin voi livauttaa helposti odottamaan roskikselle pääsyä. Ahosella on tapana antaa miniroskiksia tupakoiville. Hän myös jättää niitä julkisille paikoille ihmisten otettaviksi.
Ahonen kuvaa liikettä henkiseksi lapsekseen. Esimerkiksi yli 6 000 jäsenen Facebook-yhteisö Litter Movement (Roska päivässä -liike) kerää yhteen ihmisiä ympäri Suomen. Yleinen kokemus on, että roskien keräämisestä tulee hyvä mieli.
– Jos olen todella ärsyyntynyt, roskia kerätessä usein mieli kirkastuu, ja pääsen yli synkeästä mielestä. Mukana toiminnassa on myös yhteisvastuun henki luontokappaleita kohtaan. Esimerkiksi lasinsirujen keräämisestä on hyötyä myös eläimille, Ahonen sanoo.
Aktivismia ja roskistuunausta
Yksi osa Roska päivässä -liikettä on aktivismi. Siihen kuuluvat kouluvierailut ja miniroskistyöpajat, joita on pidetty esimerkiksi seurakunnissa.
– Roskaaminen on monelle tapa. Usein ihminen oppii kotikasvatuksessa, ettei pidä roskata. Monet vanhemmat kuitenkin heittävät roskia lastensa nähden, jolloin tapa tarttuu myös jälkipolviin. Esimerkiksi kouluvierailun aikana nuori saattaa kyseenalaistaa suhteensa roskaamiseen, Ahonen pohtii.
Roskikseen voi liittää myös kiitoksen sen käyttäjille. Kuvan maalauksen on tehnyt taiteilija Auli Suvanto-Salokannel.
Roskien keräämisen, aktivismin ja miniroskisten antamisen lisäksi yksi keino roskaamisen vähentämiseen on roskapönttöjen tuunaus. Kauniisti koristellut roskapöntöt houkuttelevat Ahosen mukaan ihmisiä odottamaan roskikselle saakka sen sijaan, että roska heitettäisiin heti luontoon. Julkisten roskisten kanssa tulee olla tarkkana, ja lupa on kysyttävä kaupungin virkamiehiltä. Esimerkiksi Helsingin kaupunki suhtautuu Ahosen mukaan kielteisesti roskisten kuvittamiseen. Omassa pihapiirissä tuunaamiseen tarvitsee luvan isännöitsijältä.
Jumppaa mielelle ja keholle
Huomasin roskien keräämisen virkistävän. Kävely jo sinällään tekee hyvää ajattelulle, ja roskien havainnointi avaa aisteja sekä piristää ajattelua entisestään. Lisäksi roskia kerätessä joutuu kyykistelemään ja kurottelemaan, jolloin liikkuminen on monipuolisempaa kuin peruspäiväkävelyllä. Sen lisäksi, että ihminen roskia kerätessään palvelee ympäristöään, hän palvelee myös itseään.
Tunnistan itsessäni erään asenneongelman: taivastelen helposti muiden maahan heittämiä roskia tekemättä itse asialle mitään. Roska päivässä -periaate on rakentava, ja sen puitteissa päänsisäisen valittamisen tilalle astuu toiminta. Kerättyäni roskia Ahosen kanssa, päätän ottaa roskien keräämisen myös omiin toimintatapoihin. Pelkkä epäkohdista valittaminen tuntuu ontolta. Toimeen tarttuminen on hedelmällisempi tapa suhtautua maailmaan.
Ahonen ja jutun kirjoittaja tarkastelevat roskasaaliitaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Roskapäivä-Einon somepostausten, kouluvierailuiden ja taiteen aiheena ovat roskat – ”Pyrin jakamaan tietoa ympäristön roskaantumisesta rennolla tyylillä”
Hyvä elämäItseoppineeksi roskatutkijaksi itseään kutsuva Eino jakaa Instagramissa tietoa roskista ja kannustaa ihmisiä keräämään niitä.
