Ihmisiä haastetaan keräämään roskia kaikkien aikojen ulkoilukeväänä
Kuvalähde: Istock

Kuvalähde: Istock

Ihmisiä haastetaan keräämään roskia kaikkien aikojen ulkoilukeväänä

Kun ympäristö näyttää roskaiselta, vaarana on roskasokeus. Siistiin ympäristöön on vaikeampi heittää ensimmäistäkään roskaa.

Useat harrastukset ovat tauolla, mutta moni on viime kuukausien aikana ulkoillut enemmän kuin koskaan. Se on saanut monet myös huomaamaan, kuinka paljon luonnossa on kaikkea sinne kuulumatonta tavaraa.

Kestävämpää ja jätteetöntä elämäntapaa edistävän Zero Waste Finland ry:n Roskatalkoot-kampanja haastaa siistimään lähiympäristöä ja herättämään keskustelua roskaamisesta. ’’Saalistaan’’ voi ottaa myös kuvan ja jakaa sen sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #roskatalkoot. Se tekee ongelman näkyväksi, haastaa muita mukaan ja synnyttää keskustelua. Kampanja järjestetään nyt ensimmäistä kertaa.

– Ihmiset saattavat kokea ympäristöystävällisten valintojen tekemisen nyt vaikeaksi. Varsinkin jos ruokaostokset tilaa kotiin, jätteen määrään on vaikea vaikuttaa. Roskien kerääminen on kuitenkin sellainen ympäristöteko, jonka voi tehdä, sillä ihmiset liikkuvat muutenkin paljon ulkona, kertoo Zero Waste Finlandin puheenjohtaja Taru Kehälinna.

Kehälinna uskoo, että ihmiset ovat valmiita siivoamaan toisten jälkiä.

– Olen itse kerännyt roskia viisi vuotta ja tuntuu, että yhä useampi tekee niin. Myös tietoisuus esimerkiksi siitä, kuinka hitaasti roskat hajoavat luonnossa, on kasvanut.

Sitä on ihan tutkittu, että roskainen ympäristö madaltaa kynnystä roskata.

– Taru Kehälinna

Roskien keräämiseen kannustaa myös Satakolkyt-hanke, joka on saanut nimensä siitä, että Helsingissä on 130 kilometriä yleistä rantaviivaa. Hanke kannustaa keräämään roskia rannoilta, ja sen takana ovat Helsingin kaupunki sekä neljä järjestöä, Pääkaupunkiseudun partiolaiset, Helsingin NNKY, 4H Helsinki ja Helsingin vihreät nuoret.

– Kampanja alkoi noin vuosi sitten siitä, että erityisesti nuorille roskaton ympäristö on tärkeä, hankekoordinaattori Jenni Jelkänen kertoo.

Tähän mennessä rantaviivaa on siivottu jo 85 kilometrin verran. Satakolkyt-hankkeen sivuilla oleva kartta näyttää, missä siistittäviä rantoja on ja mitkä on jo siivottu. Se näyttää myös jäteastioiden sijainnit.

Hanke on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi kirjastojen kanssa, joista on voinut lainata roskapihtejä. Koronavirustilanteen vuoksi pihtien lainaukseen on mietittävä muita paikkoja.

– Seuraavaksi pihtien lainauspaikka on tulossa Vanhankaupunginkoskelle kalastusinfoon 8.5. alkaen.

Satakolkyt-haasteessa siistitään Helsingin rantoja. Yleisin niiltä löytyvä roska on tupakantumppi. Kuva: Iina Kaikko / Satakolkyt

Satakolkyt-haasteessa siistitään Helsingin rantoja. Yleisin niiltä löytyvä roska on tupakantumppi. Kuva: Iina Kaikko / Satakolkyt

Keväällä ihmiset usein havahtuvat siihen, kuinka roskaista ympäristössä on. Silloin on vaarana roskasokeus eli se, että toiset ikään kuin turtuvat ympäristön epäsiisteyteen ja alkavat pitää sitä normaalina tilana.

– Sitä on ihan tutkittu, että roskainen ympäristö madaltaa kynnystä roskata lisää, Taru Kehälinna toteaa.

Roskaamisen vähentäminen pysyvästi edellyttäisi Kehälinnan mukaan ainakin kolmea asiaa. Ensimmäinen niistä on se, että kaupunki tai kunta tarjoaa riittävästi roska-astioita ja myös tyhjentää niitä säännöllisesti. Keräyspisteiden tulisi olla myös sellaisia, etteivät lokit tai muut linnut pääse levittelemään roskaa ympäriinsä.

Toiseksi yritysten pitäisi ottaa enemmän vastuuta siitä, että pakkausmateriaalia olisi vähemmän ja että roskat eivät päätyisi luontoon. Pitäisi myös miettiä uusia, ekologisempia pakkausmateriaaleja, jotka hajoavat luonnossa.

Kolmanneksi kyse on yksilönvastuusta ja siitä, miten me suhtaudumme roskiin.

– Miksi kääreestä on heti päästävä eroon, kun suklaapatukka on syöty? Tai miksi ihminen voi kantaa tupakka-askia täytenä mukanaan, mutta ei hetkeäkään tyhjänä, vaan se heitetään maahan, jos roskista ei ole heti saatavilla, Kehälinna pohtii.

Satakolkyt-hankkeen Jenni Jelkänen uskoo, että roskaamista voisi vähentää se, että jo lapsia ja nuoria vietäisiin keräämään roskia. Se tekisi ilmiön näkyväksi ja herättäisi ajattelemaan asiaa jo varhain. Luontosuhteen luominen ja vaaliminen ylipäätään on tärkeää, samoin kuin tiedon levittäminen. Monella aikuisellakin on yhä tiedoissaan aukkoja. Tämä näkyy esimerkiksi Helsingin rannoilla. Niilläkin yleisin roska on tupakantumppi.

– Moni luulee, että se maatuu, mutta ei se maadu. Tupakantumpissa on muovia, mikromuoveja ja haitallisia kemikaaleja, jotka kulkeutuvat edelleen luontoon, Jelkänen muistuttaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi