”Saisipa nyt ison lasillisen kylmää viinaa!” huusi mummo – lukijat kertovat kommelluksista kirkollisissa juhlissa

”Saisipa nyt ison lasillisen kylmää viinaa!” huusi mummo – lukijat kertovat kommelluksista kirkollisissa juhlissa

Kysyimme lukijoilta hauskoja tapauksia, joita on sattunut kirkoissa tai kirkollisen juhlan yhteydessä. Ja lukijathan kertoivat.

Anoppini hautajaisissa olin teini-ikäisen tyttäreni kanssa jonossa hakemaan kahvia. Pappi oli meidän edessämme jonossa. Tyttäreni tokaisi yllättäen: ”Ja pappikin sai kahvia juodakseen”. Jostain syystä pappi poistui jonosta vähin äänin. Ja minua nolotti.
– Nainen, 69 v.


Olin siunaamassa vainajaa, kun puolivälissä toimitusta, lukiessani juhlalliseen ääneen psalmista 139, tajusin, että hiuksiini olivat unohtuneet ns. ohimohiusten kohotussaparot: ponnarit olivat eri väriset (punainen ja vihreä) ja saparot olivat vissiin vielä vähän eri korkeudella korvien yläpuolella. Saattojoukossa oli mm. saksalaisia ykköspuvussaan.  ”Tässä pappi Peppi Pitkätossu, guten Tag...” Pystyin riipimään saparot pois vasta suht lopussa, kun niin sanotun hiekkaristin jälkeen tuli musiikkiesitys. Herra armahda.
– Nainen


Helsingin Temppeliaukion kirkon katto on tehty lasista. Paikallinen suntio kertoi lasin kerran rikkoontuneen, kun pappi oli vihkimässä paria alapuolella. Mustasukkainen entinen puoliso oli kiivennyt kirkon katolle ja paiskasi sieltä terveisensä kiven muodossa lasin läpi tulevalle avioparille.
– Mies, 64 v.


Olin menossa rukoiltavaksi alttarille, jonne moni muukin oli menossa, kun yhtäkkiä housuni tippuivat alas. Ehkä kaikki olivat hengen hurmoksessa, toivottavasti kukaan ei huomannut. Ei liukkaita sukkahousuja farkkujen alle!
– Nainen, 31 v.

Pysähtyi sydämen pursi.... tämä ei ole meidän kukkalaite.


Äitiyslomalla läksin Espoosta opiskelukaverini häihin Lohjalle. Hyvissä ajoin istuin penkkiin nauttimaan tunnelmasta, kunnes tilaisuus yhtäkkiä alkoi ja huomasin, että vihkipari olikin minulle tuntematon! Kotipaikkakunnallani Vilppulassa järjestettiin harvakseltaan vihkimisiä, joten en voinut arvata, että jossain näin tapahtuu 30 minuutin välein. Kohteliaasti osallistuin tilaisuuteen, poistuin kirkosta hääparin perässä ja palasin kirkkoon uudelleen sivuovesta. Kaverini astelivat juuri alttaria kohti…
– Nainen, 57 v.


Vietettiin lakkiaisjuhlaani, johon oli kutsuttu mukaan myös tuttu pappi. Tuohon aikaan kuuluimme herätysliikkeeseen, jossa alkoholia ei sallittu. Hurtista huumoristaan tunnetuksi tullut isoäitini huudahti portaita kiivetessään: ”Saisipa nyt ison lasillisen kylmää viinaa!” Oikeasti isoäitihän ei nauttinut minkäänmoisia alkoholijuomia. Isoäidin takana portaita nousi tietenkin pappi, jonka kasvoille levisi vähintäänkin hämmästynyt ilme.
– Nainen, 57 v.


Olimme kirkossa siunaustilaisuudessa. Omaiset ja läheiset kävivät kukin vuorollaan laskemassa kukat ja lausumassa muistosanat. Eräs pariskunta meni arkun vierelle. Mies luki sanoja kukkalaitteestaan. ”Vainajan muistoa kunnioittaen. Pysähtyi sydämen pursi.... tämä ei ole meidän kukkalaite.” Sen jälkeen hän meni rauhallisesti takaisin kukkalaitteiden luokse, vaihtoi siellä samanvärisillä kukilla varustettuun omaan laitteeseensa, ja aloitti arkun luona kaiken alusta. Kirkossa oli hiljaista…
– Mies, 65 v.


Olin taidelukiolainen teini ja siskoni yläasteella, kun isoisämme kuoli. Muistojuhlassa meille annettiin tehtäväksi adressien luku, eikä meillä tietenkään ollut siitä kokemusta. Pienellä paikkakunnalla ilmeisesti kaikki olivat valinneet saman adressin samalla värssyllä, ja ne sattuivat piinaavasti peräkkäin. Jonkin aikaa luin kuuliaisesti kaikki, sitten ryhdyin improvisoimaan, sanoin esimerkiksi, että  ”Samalla runolla muistaen”. Tilanne oli piinaava. Se aiheutti ensin kikatusta, sitten hysteeristä naurua, josta ei ollut tulla loppua. Olimme yksinkertaisesti liian nuoria siihen hommaan! Sittemmin olen selviytynyt adresseista Ilman hysteeristä naurua – olen ryhmitellyt ne etukäteen värssyjen perusteella.
– Nainen, 46 v.


Meillä oli ristiäiset kotona. Pappi vähän sekosi Isä meidän -rukouksen sanoissa: ”anna meille meidän jokapäiväinen syntimme...” Oli kyllä vaikea pitää naamaa peruslukemilla.
– Nainen, 64 v.


Perheessäni oli tapana, että myös lapset saavat osallistua mahdollisimman laajasti aikuisten asioihin. Esimerkiksi jos synttäreillä oli tarjottu kuohuviiniä, olivat lapsetkin saaneet maistaa. Kun olin vaimoni ja molempien tyttärieni kanssa kirkossa ehtoollisella, halusivat tyttäretkin tulla mukaan. Sanoin kyllä, ettei heille tapahtumassa mitään anneta, vaan heidän on parempi olla tulematta alttarille. He kuitenkin tulivat ja käyttäytyivät ihan asiallisesti. Vanhemmalle tyttärelleni ”tarjoiltiin”, mutta kun pappi meinasi ohittaa nuoremman tyttäreni, tämä sanoi papille, että ”Olen minä ryypännyt ennenkin!”. Pappi antoi nuoremmalle tyttärelleni aivan pienen tilkkasen ehtoollisviiniä. Hyvä kompromissi!
– Mies, 71 v. 


Menimme äitini kanssa kaukaisen sukulaisen hautajaisiin Seinäjoelle ja olimme tietysti myöhässä. Vähin äänin istuimme kirkon takariviin, ja äitini siinä sitten ihmetteli, kun ei tunnistanut yhtään sukulaista joukosta. Lopulta hän nykäisi suntiota hihasta ja kävi ilmi, että olimme väärän henkilön hautajaisissa. Oikeat hautajaiset olivat Peräseinäjoella. Poistuimme hiljaa tilaisuudesta ja ehdimme oikeaan paikkaan muistotilaisuuden loppupuolelle. Hautaan siunaus jäi välistä.
– Nainen, 47 v.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi